Muukalaislegioona vs. paikallismafia – opastamisesta Alpeilla

 

Chamonix-Mont Blancin oli osoitteeni kesäkauden 2011. Vuorikiipeilyn mekaksihan sitä paikkaa myös kutsutaan – eikä syyttä. Blancin massiivilla Ranskan Alpeilla on merkittävä rooli paitsi vuorikiipeilyn myös vuorilla opastamisen kehitykselle. Chamonix on myös se paikka maailmassa, jossa työskentelee eniten oppaita maailmassa. Kesän 13 työviikkoa siellä oli minulle, opaskoulunsa Argentiinassa käyneelle kokelaalle, retki opastamisen alkulähteille.

 

Kirjavaa sakkia

Kesän aikana ehti tutustua liutaan mielenkiintoisia tyyppejä. Hengailin paljon vuoristo-oppaiden kanssa ja tutustuin mittavaan joukkoon kollegoita, joiden taustat olivat kovin monenkirjavat. Oli vaikuttavaa nähdä, miten vaihtelevia olivat muun muassa syyt lähteä vuoristo-oppaan tielle, työnkuva tai vaikkapa ylipäätään elämäntilanne.

Esimerkiksi Chamissa tänä kesänä opastaneet argentiinalaiset, latinoveljeni, olivat jo työkokemuksensa kotimaansa vuorilla hankkineet, ennen kuin heistä tuli kansainvälisiä (UIAGM) guidoja. On siis myös selvää, että he ovat tässä ammatissaan päätoimisia, kuten lähes kaikki latino-oppaat.

Näin ei kuitenkaan ole asian laita aina Alpeilla. Kun juttelin Itävallan koulusta juuri valmistuneen työkaverini kanssa, hän kertoi, että vain seitsemän tai kahdeksan hänen kanssaan valmistuneesta neljästäkymmenestä oppaasta aikoo toimia päätoimisina.

Voisikin kiteyttää, että vanhalla mantereella opaskouluun hakevat ovat kovia alpinisteja, joista koulitaan oppaita, kun taas uuden mantereen puolella ollaan jo oppaita, joista koulitaan kovia alpinisteja täyttääkseen kattojärjestön kriteerit.

 

Muukalaisia ja paikallisia

Chamonixin pääkadulla on talo, jonka seinään maalatusta 1900-luvun alkua esittävästä maalauksesta käy hyvin ilmi alppioppaiden perinteinen työnkuva. Siinä ryhmä parrakkaita vuorijormia hakkuineen ja köysineen polttelee kadulla piippua ja odottelevat, että paikalle sattuisi maksava asiakas, jonka kanssa suunnata kohti lumisia huippuja. Nykyään oppaiden buukkaus tapahtuu paljon kätevämmin vaikkapa netin välityksellä, työskentelee Alpeilla vieläkin suuri määrä paikallisoppaita, jotka hankkivat pääosan leivästä kotivuorillaan, kuten Gross Glocknerilla, Matterhornilla tai Mont Blancilla.

Todella iso siivu Alppien opastamisesta tehdään kuitenkin reissutyönä. Silmiinpistävimpänä esimerkkinä oppaiden muukalaislegioonasta ovat saksalaiset oppaat. Heitä on viitisen sataa. Saksassa ei tällaiselle joukolle ole juurikaan töitä, vaan kauden aikana nämä kaverit matkaavat ympäri Alppeja. Osa heistä asuu 14-15 viikkoa putkeen yksinkertaiseksi asuntoautoksi muunnetussa minibussissa tai vastaavassa.

Vaikka oppaat ovat kaikenkaikkiaan hyvin juttuun tulevaa porukkaa, ovat reissulaiset aina vähän alakynnessä paikallismafian kotivuorilla. Tunnetusti ainakin Matterhornin rinteillä on kovin ”ahdasta” kauempaa tuleville.

 

Mont Blanc -seikkailu

Kesäduunini aikana olin usein asiakkaiden kanssa nousemassa Mont Blancille. Huiputuksia tuli neljätoista – tarpeeksi yhdelle kaudelle, ehkä liikaakin.

Opastaminen Mont Blancilla on kuitenkin varsin mielenkiintoista. Saa nauttia Alpeille poikkeuksellisesta ison vuoren tunnelmasta, eikä työ ole juuri koskaan pitkästyttävää. Rinteillä on lähes aina kylmä ja tuulista. On valittava nousurytmi ja taukotaktiikka sellaiseksi, että asiakkaat ovat vielä alas tullessakin jonkinlaisessa ryhdissä.

Vuorella ei tarvitse kovin usein olla yksin. Pienoinen liikenneruuhka antaa oman vivahteensa. On päästävä sujuvasti ruuhkaisista pullonkauloista läpi. Samalla näkee paljon: miten muut menevät, miten muut tekevät työnsä, miten kussakin kohdassa voi toimia, miten tiettyjä kohtia ei missään nimessä pidä opastaa.

 

Patagonia Count Down

Kauden jälkeen olen ehtinyt latailla akkuja. Lähtöpäivä Patagoniaan lähestyy tai pikemminkin on jo tosi lähellä. Kuten edellisestä bloggauksestani saatoitte lukea, edessä on vuoristo-opasopintoni päättävä reissu. Espanjaksi tämän opintomodulin nimi on ”pasaje a guia” - lupa tai pääsy oppaaksi. Siis pitkän uurastuksen loppuhuipentuma, finaali.

Alun perin meitä kurssilaisia tusina, mutta tiimimme on harventunut niiden osalta, joiden testitulokset jäivät hylätyiksi. Nyt meitä on viisi. Olen varma, että jokainen meistä osaa arvostaa pääsyään tähän asti. Samalla kaikilla on kova tahto näyttää osaamisensa kouluttajille.

Muutaman päivän päästä lennän Chilen pääkaupunkiin Santiagoon, josta matka jatkuu pikimmiten maata pitkin kohti mantereen eteläosia. Ensin matkaan Argentiinan puolelle Barilocheen, josta jatkan kurssikavereiden kanssa el Chaltenin kylään. Se toimii loppusotamme perusleirinä.

Seuraava tarina tähän blogiin tuleekin sitten uuden mantereen puolelta.

 

Kuvassa bloggaaja Küffner-harjanteella, yhdellä Chamonix'n alueen klassikoista. Reitti tunnetaan myös nimellä Frontier-harjanne. Vaikeusaste alppigreidillä D. Upea reitti, joka päättyy Mt. Mauditille (4465 m) Blancin tuntumaan! Kuvaaja: Jussi Haara

 

 

 

 

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=37655.0
Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä