Suksille vielä kerran

Juho Lukkari Mont Blancin huipulla

Viimeisten viikkojen aikana ajattelin jo, että taitaapa olla suksikausi paketissa, sillä ilmat olivat jo kesäiset ja kalliot odottivat kiipeilijää. Pyyhkäisin kuitenkin pitkäksi viikonlopuksi Chamonixiin ja otin hiihtovarusteet ikäänkuin varoiksi mukaan, vaikka piti enemmänkin liikkua kiipeilytossuilla.

 

Jossain vaiheessa ajomatkaa sain tekstarin vanhalta kaveriltani Xavieril Tranchatinlta. Hän ja Paul Ravoire suunnittelivat hiihtoreissua Mont Blancille. Ideana heillä oli ensin tehdä tämä kaksipäiväisesti niin että ensimmäisenä päivänä he tekisivät joku aklimatisoitumisjuttu Aguilles du Midiltä käsin ja yöksi sitten Cosmiquesin majalle. Seuraavana päivänä kolmenhuipun reittiä Blancin toppiin ja pohjoisen laskureittiä Grand Muletin kautta pois.

 

Olin ensin iloinen siitä, että nämä kaverukset olisivat maisemissa. Enhän ollut nähnyt heitä pitkään aikaan. Xavin tunsin jo Chilen ajoilta jolloin meille sattui jokin opastuskeikka yhdessä Atacaman autiomaassa ja kävimme hiihtelemässä korkeita tulivuoria Chilen ja Bolivian rajamailla.

 

Pojat kyselivit reissuun mukaan, mutta jotenkin en nähnyt vielä itseäni mäessä. Ajatus jäi kuitenkin pyöriskelemään päähän, ja kun Xavilta tuli viesti, että he haluavatkin jättää aklipäivän pois ja käydä Blancin päiväseltään oli minulle selvää, että halusin olla mukana. Enhän ollut itsekään ollut Blancin topissa koskaan suksin.

 

Homma lähti käyntiin siitä, kun tapasimme aamuvarhaisella Midin hissiaseman edessä. Liput vaan kassalta, ensimmäiseen koppiin ja kohti vuorta.

 

Oli taas kerran mukava astua ulos Midin yläasemalta lumitunnelin läpi ja siirtyä jäätiköiden valtakuntaan. Huipulle mentiin minulle hyvin tutuksi tullutta kolmen huipun reittiä. Ensin Taculin olkapäälle, sitten Mauditin rinnettä ylös ja lopuksi Mont Blancin huipulle. Siinä oli kiva mennä kerrrankin omaan tahtiin ja vielä suksilla. Tosin oma tahti ei sinä päivänä ollut hääppöinen, kun olimme täysin aklimatisoitumattomana liikkeellä.

 

Huipulla oli leppoisa keli. Ei juuri tuullut ja aurinko lämmitti mukavasti – sinänsä harvinaista Mont Blancille. Chamonixin laakso näytti kuitenkin täyttyvän pilvistä jotka tummenivat uhkaavasti. Oli jo kiire suksien päälle sillä laskureimme kulki läpi rikkonaisen pohjoisjäätikön kohti Grandes Muletsin majaa. Huippurinteen jälkeen Paul lähti keulille ja suhahti ramppia pitkin jäätikkö-bowlin sisään talonkokoisten serakkejen välistä. Ei tehnyt mieli paljon pysähdelle, vaikka nousun rasitus painoi jaloissa ja ilma tuntui ohuehkolta. Taivas tummeni tummenemistaan ja Gran Plateaulle löytäminen oli lopulta heikossa näkyvyydessä täyden työn takana.

 

Vaihtelevassa pilvisyydessä matkamme jatkui läpi rikkonaisen jäätikön minun hiihtäessä keulilla. Kun olimme taas keskellä serrakkeja ja railoja jouduimme odottelemaan kerran vielä hetken näkyvyyttä, että pystyisimme suunnistamaan rikkonaisen maaston läpi Petit Plateaulle. Tämä hetki tosin tuntui ikuisuudelta sillä mieli teki jo selkeimmille vesille.

 

Alempana sää parani ja Muletin mökillä paistoi taas aurinko, joka samalla oli lämmitnyt hangen raskaaksi hiihtää. Tullessamme pois Bossonin jäätiöltä jouduimme toteamaan, että aika ei riittänyt ehtiäksemme viimeiseen kabiiniin Midin väliasemalle. Meidän oli laskeuduttava suoraan kohti laaksoa.

 

Vaikka vertikaalimetrejä oli vielä melkein puolitoista tuhatta ja oletimme, että joutuisimme taivaltamaan matkan jalan, tokaisin Paulille, että tälläkertaa olimme palaamassa verrattaen aikaisin.

 

Edellinen reissumme tällä porukalla menikin huomattavasti pidemmäksi. Paulin ja Xavin kanssa olimmen joku vuosi sitten kiivenneet Ecrinin massiivissa Pointe Fourastierin pohjoisseinän. Silloin olimme liikkeellä 22 tuntia yhteen soittoon!

 

Loppumatka Mont Blanc tunnelin suulle sujui odotettua paremmin koska lunta riitti yllättävänkin alas ja näin ei monoissa kävelyä ollut liikaa. Saavuimme väsyneinä tunnelin suulle ja keikka oli ohi.

 

Loistava hiihtokauden lopetus! Ja varsinkin on aina ilo olla liikkeellä näiden veijareiden kanssa.

 

 Mont Balnc du Taculi Ski Randone Xavi Tranchant

Xavi nousee Taculin seinämällä

Mont Blanc du Tacul, Paul ravoire pitäsmässä taukoa

Paul pitää evästaukoa Taculin olkapäällä

Mount Mauditin seinällä, Xavi kiipeää

Xavi nousee viimeisiä metrejä Mauditin seinällä

Juho Lukkari Mont Blancin huipulla

Topissa kerrankin suksin!

 

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=40834.0

juusojänkä