Kungsledenilla ystävättären kanssa

Kesävaellus lempialueellani on takanapäin. Tänä vuonna kiersimme ystävättäreni kanssa 103 m osion Abiskosta Nikkaluotkaan. Retki sijoittui vaeltamisen kannalta käsittämättömään hellekauteen. Lämpötila päivällä liikkui rinkassani roikkuvan mittarin mukaan 25-30 asteen välillä ja lumensulamisvettä tuli kaikkialta alas tuhatta ja sataa. Aurinko porotti niin, että Kebnekaiselle nousu korvattiin vaan polun tuijottamisella Fjällstationin jääkaapista ostettua limua ryypäten. Ei hätää, onhan siinä käyty jo kahdesti. Helikopteri näytti lentelevän ja kuskaavan turisteja ylös aika reipasta vauhtia. Valokuvaamisen kannalta huipulle nousu olisi ollut tietenkin näin hyvällä säällä kannattavaa, mutta nuukuus iski kuten aina.

Aloitimme Abiskosta samana päivänä kello 17, heti kun olimme päässyt perille. Samana päivänä patikoitiin Abiskojavrelle. Eka ilta oli helppo nakki. Aamulla nautin hyvät naurut, kun kuulin, että poro kävi syömässä heinää ystäväni teltan alta. Hän kun ei ollut nähnyt aikaisemmin poroa ja pelkäsi sitä enemmän kuin karhua.

Polku seuraavina päivinä oli moni-ilmeinen. Korkealla oli vielä reilusti lumiläiskiä. Kuraa oli paljon ja lumisillat polulla sulivat iltapäiväksi sohjoksi. Käytin jokien ylittämisessä crocsien sisällä neopreenisukkia ja kohta huomasin, että eihän näitä virityksiä kannatakaan välillä riisua, uutta veden- ja kuranylitystä koetaan pian. Eka kunnolla vetinen retken osuus sijoittui ennen Alisjavren stuugaa. Koko järven osalta kartta ja todellisuus poikkesivat toisistaan. Oman kartan mukaan kesäreitti meni järven itäpuolta, kun käytännössä kuljettiin länsipuolta. Järven eteläpään yli oli myös noin 5 km venekyyti tarjolla, koska tuo edellä mainittu suokura ei ollut mukava. Sitä oli varmaan 3 km, ei siis mikään joenylitys enää. Ihmisiä sähläsi pajukossa parasta reittiä etsien. Lopuksi kävelin järven rantaa nilkkojen myötä vedessä. Se tuntui mukavalta, kun naamaa pitkin valui hikeä ja vesi viilensi samalla jalkoja.

Toinen kostea ja kolea osuus oli Tjäktjän paikkeilla. Muut normaalit vaeltajat kääntyivät yöksi tupaan, mutta meillä oli tavoitteena ylittää tupien väliset välimatkat joillakin kilometreillä, jonka tuloksena retki lyhenisi päivillä. Omaa vointiani takautuvasti pohtien tupien välimatkat on kuitenkin perusteltuja ja ilta on varattu vaatteiden huoltamiseen ja rentoutumiseen. Tjäktjän jälkeen 1100 m korkeudessa oli tuulentupa, johon ystäväni halusi jäädä yöksi. Näin väsynyt hän oli. Sain kuitenkin motivoitua hänet liikkeelle ja näin meille avautui vielä samana päivänä 3 km ennen Sälkää kaunis tasainen laakso telttapaikaksi. Maa näytti olevan vasta routimisen loppuvaiheessa, koska heinän juuritasolla valui hitaasti vettä. Teltan pohja piti veden hyvin.

Mittailin välimatkoja GPS-laitteella ja käytännössä me kävelimme huomattavasti mittaria enemmän parempaa polkua etsien. Ystäväni jalat olivat siinä kunnossa, että hän pystyi liikkumaan enää sandaaleissa. Ihme juttu, että sandaalit ja nilkat kestivät tämän matkan.

Lämmin muisto jäi Sälkä-stugalta, kun meitä oltiin vastassa kylmän mehun kanssa. Saatiin tarkempaa tietoa, mistä tulisi kääntyä pois, kun halutaan oikaista Kebnekaiselle ilman että mentäisiin Singiin asti. Sain myös vinkin, mistä voi tilata 1:75000 karttoja, koska 1:100000 on mielestäni liian tiivis kuvannus. Juttelin matkan aikana kaikkien kanssa, jotka olivat siihen halukkaita. Sain matkan kannalta hyödyllistä tietoa. 

Oikaisureitti Kebnelle ei ollutkaan yksinkertainen. Olin laittanut oikaisupolulle kääntymispisteen GPS:iin paikoilleen jo kotona. 300 m ennen varsinaista pistettä näytti olevan polku. Polun varrella kauempana telttaili komea nuorimies. Menin heti kysymään, että viekö polku Kebnelle. Tietenkin, hän vastasi, tulin juuri sieltä. Arvioin GPS-laitteen suunnan ja miehen neuvon välillä polun poikkeavaa kulmaa pohtien. Onneksi samaa polkua tuli toinenkin mies. Hän sanoi, ettei missään tapauksessa sinne, se on se rakkakivipolku, jota on järkevä mennä vaan talvella. Olin lukenut niistä kivistä. Näin me sitten otimme askeleet kohti GPS-laitteen osoittamaa polkua ja se löytyikin pian. Polku vei kauniin kukkulan yli, ylhäällä oli kaksi järveä ja niiden äärellä pääsi telttailemaan. Me kuitenkin tulimme alas Singi-Kebnekaise polulle ja nukuimme polun varrella.

Toisena päivänä kävelimme ruotsalaisia täyteen tungetulle Kebnekaise Fjälstationille ja jatkoimme kohti Nikkaluotkaa. Olisi tehnyt mieli käydä suihkussa, mutta piti maksaa 200 SEK koko huoltorakennuksen käytöstä ja saunakaan ei ollut vielä päällä. En raaskinut! Nyt ihmettelen, että olisinko tuolla helteellä mennyt saunaan?! Pesin tukan vessan hanan alla ja jatkoin matkaa. Muita kehon osia tuli pestyä parin tunnin välein purojen äärellä. Huuhtaisin myös T-paidan ja laitoin sen märkänä päälle. Auttoi 15 minuuttia, sitten oli taas kuivahtanut.

Viimeisen yön telttailimme venesataman lähettyvillä. Olimme saaneet Kebnekaise Fjällstationilla lopultakin puhelinyhteyden ja kyyti saapuisi seuraavana päivänä. Pusikossa oli kuumaa kärsiviä poroja, jotka patikoivat telttojemme ympärillä. Meitä ohi kulki vaeltajia reppujen ja rinkkojan kanssa. Koiria ja pieniä lapsia. Polun äärestä oli hyvä seurata jatkuvaa kansanvaellusta Kebnekaisen suuntaan. Ruotsalaisilla oli alkanut kesäloma.

Käyttäjän Vuorinymfi kuva

Vuorinymfi