Punaisella merellä taas!

Legendaarinen Pääsiäissafari

Pääsiäisenä vietettiin Sukelluskeskuksen varsin perinteinen sukellussafari Simply the Best -reitillä.  Punaisen meren safareilla on omia nimityksiä. Reittien nimet kuvaavat hieman mitä odotettavissa on. ”Pohjoisen hylyt ja Tiranin salmi” nimensä mukaan suuntautuu Hurghadasta pohjoiseen kohti Punaisen meren kuuluisinta hylkyä Thistlegormia. Pohjoisessa on myös muita upeita hylkyjä kuten Giannis D, Carnatic, ja niin edespäin. Näitä nimiä kun googlettelee tai etsii youtubesta niin johan löytyy videopätkää. Thistlegorn on ollut vuodesta toiseen maailman top 10 hylkyjen joukossa, eikä suotta. Hylyn sisällä voi helposti tehdä kierroksen, ja sieltä löytyy muun muassa kuorma-autoja, kivääreitä, moottoripyöriä, saappaita ja muita toisen maailmansodan aikaisia tarvikkeita. Simply the best -reitti lähtee Hurghadasta suoraan itään kohti Punaisen meren keskikohtaa ja Saudi-Arabiaa. Tuolla Punaisen meren keskellä sijaitsee Daedaluksen riutta, jonka kupeesta löytyy lähes varmasti vasarahaita, kettuhaita, riuttahaita ja valkokärkihaita. Reitin varrella pysähdytään myös kuuluisille Brothersin saarille – Isoveli ja pikkuveli (Big Brother ja Little Brother). Big Brotherilla on kaksi todella upeaa hylkyä Numidia ja Aida. Numidia on niin sanottu Aku Ankka hylky, eli se makaa pohjassa oikein päin. Kärki alkaa noin 30 metrin syvyydestä ja potkuri löytyy noin 84 metrin syvyydestä. Hylylle sukeltaminen vaatii luokitusta sukeltaa vähintään 40 metrin syvyyteen, jotta sukelluksesta saa parhaimman ilon irti. Hylyllä vierailun jälkeen on mielettömän mukavaa seurailla riuttaa ja parhaimmassa tapauksessa virtaukset vievät vielä kohti kotilaivaa. Tällä sukelluskohteella saa yhdistettyä kahta Punaisen meren parasta antia - hylyt ja riutat, siitä siis reitin nimikin ”Simply the best”. Kauempana mobiiliverkkojen kantaman ulkopuolella (onneksi) on sitten riutta nimeltä Daedalus. Daedalus on noin 900 metriä pitkä riutta keskellä Punaista merta. Riutan kärjessä on monesti virtauksen ”breaking point”, missä virtaus murtuu ja vesi on lähes liikkumatta. Tuossa pisteessä on hyvä tarkkailla ja odotella isompia kaloja jotka lipuvat ohitse. Reitin kolmas kohokohta on Elphinstonen riutta, mistä olen aiemminkin tarinoinut ja minne hukkasin Go proni aiemmin. Elphinstone on joka kerta yhtä huikea paikka.

 

Sukellukset ja kohtaamiset vasarahaiden kanssa

Tällä reissulle merenkäynti ja tuuli olivat hieman meitä vastaan koko reissun ajan.  Lähdimme Hurghadasta aamupäivästä kohti Brothersia. Reissumme ensimmäiset sukellukset olivat hallitummissa kohteissa, jotta pystyimme varmistamaan, että kaikki varusteet toimivat ja painot on oikein laitettu. Alkupäivän sukelluksien jälkeen matkasimme yötä myöten kohti Brotherseja. Brotherseilla odotti kaksi kokonaista päivään upeita sukelluksia. Ensimmäisenä oli kohteena Big Brother ja siellä Numeida hylky. Edellisellä reissulla Numeida jäi sukeltamatta, kun jäimme hieman liian kauaksi riutasta eikä uimalla päästy riutalle asti. Tällä kertaa zodiakki kuski jätti meidät oikeaan kohtaan, ja Numeida löytyi helposti. Hylky ja sen upeus yllättivät täysin. Olo oli kuin pikkupojalla karkkikaupassa. Hylky oli todella iso ja kannella näkyi useita aukkoja mistä pääsisi hylyn sisälle tutkiskelemaan tarkemmin mitä sieltä löytyy. Matiaksen kanssa sitten lähdettiin tarkemmin tutkimaan Numeidan sisään vieviä reittejä, ja olihan niitä. Hylky on ihan huikea, paikkoja olisi tutkittavaksi vaikka kuinka ja erityisesti konehuone. On jotenkin hämmentävää päästä tutkimaan isojen laivojen konehuoneita ”lentämällä” sillä sukeltaessahan olemme painottomia ja vedessä ikään kuin lennellään ihailemassa nähtävyyksiä. Tällä kertaa konehuoneen tarkempi tutkiminen jäi väliin, sillä sukellustietokoneet kertoivat, että pohja-aika oli saavutettu ja oli aika aloittaa asteittainen nousu kohti pintaa. Lähdimme rauhallisesti nousemaan kohti pintaa samalla hylkyä ihaillen, kunnes pääsimme 21 metrin syvyyteen ja oli aika vaihtaa dekompressiokaasulle sekä aloittaa niin sanotut dekopysähdykset. Tämä oli meille siis tekniikkasukellus, eli emme voineet mennä suoraan pintaan vaan meidän pitää viettää aikaa vedessä ja nousta hallitusti tiettyä profiilia noudattaen, jotta emme saa sukeltajantautia. Onneksi tällä kohteella myös riutta on upeaa katseltavaa, joten dekompressio pysähdykset menevät omalla painollaan. Merivuokkoja ja klovnikaloja riitti silmänkantamattomin, matkalla vastaan tuli myös vasarahai, joten ei hullumpi sukellus – ehkä yksi parhaimpia sukelluksia ikinä.

Seuraavana päivän sukelsimme Little Brotherilla. Little Brother on enemmän biosukelluskohde kuin hylkykohde. Little Brotherilla lähdimmekin sitten etsimään mielenkiintoisia korallikohteita ja erikoisia kaloja. Tällä kertaa pienempiä kaloja näky huonommin, mutta isompia sitäkin enemmän. Aivan sukelluksen alussa altamme uiskenteli harmaa riuttahai. Aika pienikokoinen, mutta kuten kaikki hait tämäkin oli virtaviivaisuudessaan omaa luokkaansa. Riuttahai ui hetken ja poistui sitten omiin oloihinsa, ihan kuin tehdäkseen tilaa seuraavalle haille. Kettuhai (treshershark) ui läheltämme, ja nyt todella näin läheltä sen kauneuden. Kettuhai on kuuluisa pitkästä pyrstöstä, kuin ketunhäntä. Kettuhai uiskenteli hetken vieressämme, ja ui sekin pois omiin oloihinsa. Luulin, että tässä oli tämän sukelluksen kohokohdat ja voisimme lähteä jo takaisin veneelle. Enempää ei tarvitse nähdä, että muistan tämän koko loppuelämäni. Kuitenkin luonto päätti toisin, ja jälleen yksi yksinäinen vasarahai ui vierestämme kuin sanoen että ”moi, tulin taas tsekkaan”.  Olihan se huikeaa, ja laivalla taas oli kovaa keskustelua kaikesta mitä nähtiin ja ei nähty. Leikkimielinen kisailu ja naljailu raikasi sukellusten välissä. Ne ketkä näkivät isoja kaloja tarinoivat näkemistään ja ne ketkä eivät nähnyt koittavat olla kuuntelematta – ja seuraavalla sukelluksella roolit saattoivat vaihtua täysin. Nooh, pikkuveli jätti vielä yhden yllätyksen minulle. Aloitin yhden Deep Diving erikoiskurssin tällä matkalla, ja lähdimme Sailan kanssa suorittamaan ensimmäistä kurssisukellusta. Ensimmäiseen sukellukseen kuuluu muun muassa hätätilanteiden harjoittelu ja tässä keskityimme erityisesti ilmajakotilanteisiin. Noin kymmenennen kerran kun olimme jakaneet ilmaa, jäimme haukkomaan henkeämme, kun Manta leijui hitaasti ohitsemme noin 20 metrin syvyydessä. Hetkeä kesti vaivaiset 1-2 minuuttia, mutta tuo hetki tuntui 30 minuutilta - niin häkeltynyt olin tuon upean otuksen näkemisestä. Mantaa seurasi suunpielissä muutama puhdistajakala ja peräsimessä vielä pari lisää. En ollut koskaan aiemmin nähnyt kyseistä otusta, vaikka sukelluksia on takana jo lähemmäs tuhat.

Daedalus ja ongelmia

Yön yli ajettiin kohti Daedalusta, ja odotukset nousivat kohtuu vauhdilla vasarahaiden suhteen. Illan aikana pohdittiin myös seuraavan päivän sukelluksia, joista osa oli kurssisukelluksia joko syväsukelluskurssin suhteen tai tekniikkasukelluskurssien suhteen. Tämän reissun aikana aloitin myös ensimmäiset askeleeni kohti tekniikkasukelluskouluttajien kaartia. Tekniikkasukellus eroaa virkistyssukelluksesta siinä, että sukellus tehdään niin syvälle tai niin pitkään, että suoranousu pintaan ei ole mahdollista. Sukelluksen aikana tulee ikään kuin virtuaalinen katto pään päälle ja tuon katon väliin jättäminen tarkoittaa sukeltajantautia. Daedalus on noin 10 tunnin merimatkan päässä rannasta ja painekammiosta, joten täällä sukellukset on suunniteltava ja suoritettava tarkasti. Asia konkretisoitui minulle päivän ensimmäisellä sukelluksella positiivisella tavalla. Olimme sukelluskavereideni kanssa tehneet tekniikkasukellussuunnitelman 45 metrin syvyyteen käyttäen 50% nitroxia dekompressiokaasuna. Eräs tapa tekniikkasukelluksilla varmistaa laitteiden toimivuus ennen veteen menoa, mutta myös heti veteen menon jälkeen. Vedessä tehtävässä testissä huomasin, että dekosäiliöni venttiili ei toiminut. Venttiilinnuppi pyöri tyhjää. Olipa mahtava, että tämä selvisi tässä vaiheessa eikä sitten siinä vaiheessa, kun olisi ollut aika käyttää kaasua. Oma sukellukseni olisi muuttunut samassa huomattavasti pidemmäksi. Tapahtuma on äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, mitä voi kertoa tuleville oppilaille kurssilla tehtävien harjoitusten merkityksestä ja vaikutuksesta sukelluksen turvallisuuteen. Tämän sukelluksen lopputulema oli hyvä, kiitos hyvin opetettujen ja opeteltujen rutiinien. Sukelluksia tulisi vielä lisää Daedaluksella ja se huikein oli vielä edessä. Lähdimme sukelluskaverini kanssa tekemään hieman syvempää sukellusta tavoitteena kohdata vasarahaita. Toinen sukellusryhmä oli suorittamassa kurssisukellusta ja he olivat meidän yläpuolellamme noin 30 metrin syvyydessä. Sukelluskaverini huomasi edessäpäin lähestyvän vasarahain ja minä aloin kaivaa goprota esiin, jotta saisin ikuistettua tämän kohtaamisen. Ensimmäisen ohituksen hai teki noin 15 metrin päästä, enkä saanut tietenkään goprota toimimaan ajoissa. Toiveessa elin, että hai tulisi vielä uudemman kertaan ohitsemme, sillä olin lukenut, että yksinäiset vasarahait ovat yleensä ”tiedustelujoukkoa” -varsinaisen haiparven uiskennellessa kauempana. Hai tuli kuin tulikin uudelleen ja tällä kertaa sain gopronkin toimimaan -JEEE! Tuulettelin hiljaa mielessäni. Hain mentyä viittoilin yläpuolellamme oleville sukeltajille, että näittekö tekin sen. Sieltä he kuittailivat, että olivat nähneet. Se, mitä he eivät voineet kertoa vasta kuin laivalla, että hai oli uinut meidän ohitse jo kertaalleen ennen kuin itse edes näimme haita. Hai oli tullut takaamme ja uinut ohitse muutaman metrin etäisyydeltä - voi kun olisimme vaan huomanneet sen. Lähikohtaaminen tuon upean eläimen kanssa olisi ollut jotain erikoista. ”Nooh, sitten marraskuussa uudestaan” -ajattelin. Marraskuun sukellussafari onkin jo täyteen buukattu.

Näiden sukellusten jälkeen jatkoimme matkaa takaisin kohti rantaa. Seuraavana pysäkkinä tuttu Elphinstone, jossa edellisellä kerralla tapasin valkokärkihaita (Oceanic Whitetip) ja minne gopro tippui - ehkä löytäisin sen nyt.

Elphinstone ja aallokot nousee

Laivamme ajeli yön yli kohti Elphinstonea ja aamulla kun heräsimme, olimme suoraan Elphinstonen riutan päällä. Kuuluisa holvikaari olisi suoraan alapuolellamme. Merenkäynti oli kohtuu voimakasta. Pintavirtaukset kohtuullisia, mutta toiseen kärkeen riuttaa ei ollut asiaa. Virtaukset olisivat siellä olleet arvaamattomia, onneksi mukanamme oli Kimmo Hagman. Kimmo on kolunnut Punaisen meren sukelluskohteita jo 18 vuoden ajan ja tuntee paikat todella hyvin. Hän osaa melko hyvin myös tunnistaa pintavedestä millaiset virtaukset vedessä on. Ensimmäisellä sukelluksella meitä oli 5 lähdössä vierailemaan holvikaarella ja Kimmo halusi tulla ottamaan muutamia kuvia vierailusta. Tässä liitteenä pari kuvaa sieltä, syvyyttä noin 50 metriä. Kimmo on vedenalaisen kuvauksen ammattilainen ja jäljen näkee näistäkin kuvista. Jos lukijoissa on kuvaajia, niin nämä olosuhteet ovat varsin haastavat erityisesti valaistuksen kanssa.

Yön yli kohti rantaa, vene harmeja!

Elphinstonelta lähdimme kohti Hurghadaa, tavoitteena päästä sukeltamaan kahdella äärimmäisen hienolla riutalla. Aikeena oli jälleen ajella koko yö, matkaa Hurghadaan oli paljon ja vielä sukelluksiakin jäljellä. Se mitä emme tienneet oli, että yön aikana laivamme oli ajanut yhteen aaltoon hieman liian lujaa ja aalto oli tehnyt pienen reiän runkoon – laiva alkoi ottaa vettä sisäänsä. Yön aikana kapteeni oli pysäyttänyt laivan turvalliseen aallonsuojaan ja miehistö oli tehnyt töitä vuodon tilkitsemiseksi. Me matkustajat saimme tiedon aamulla herätyksen aikana, ja onneksi niin, sillä mitään hätää ei ollut. Saimme sentään nukkua rauhassa. Aamun sarastaessa ja vuodon rauhoittumisen jälkeen siirryimme lähemmäs rantaa ja pysähdyimme helpolle välikohteelle sukeltamaan. Teimme vielä toisenkin sukelluksen ja sitten ajoimme laivan satamaan, missä meitä odotti linja-auto, joka vei meidät Hurghadaan hotelliin yöpymään. Oli todella mahtavaa, että homma toimi kuin junan vessa. Missään vaiheessa ei joutunut odottelemaan ylimääräistä ja saman tien, kun oltiin satamassa, saimme siirtyä linja-autoon ja autosta hotelliin. Ongelmia tuli, mutta kokeneet paikalliset järjestäjät hoitivat tilanteen todella hienosti ja jouhevasti.

Päivä hotellin poolilla

Sukellusreissun jälkeen ei voi heti hypätä lentokoneeseen ja matkata kohti Suomea. Aurinko pilkotti sopivasti Egyptin taivaalla, joten oli hyvä hetki rentoutua viikon sukelluksilta ja ottaa muutama Gin Tonic vesipullon kylkeen. Tarinoita riitti, altaan reunalla naureskeltiin ja ihmeteltiin maailman menoa. Illalla odotti perinteinen yhteissyöminki paikallisessa ravintolassa, vähän kuin olisi ollut kaksi lomaa samassa: sukellus- ja löhörantaloma. Kaikkien pitäisi sukeltaa! :D

Tomi

 

www.facebook.com/oulunsukelluskeskus

instagram: oulunsukelluskeskus

 

ps. Seuraavana, helatorstain leiritystä Nuorgamissa ja sukellusta Jäämerellä.

 

 

Käyttäjän tomppa kuva

tomppa