Maltalla 10 vuoden tauon jälkeen osa 2

Cirkewan sukelluskohteen ruuhkaa.

 

Kurssin kulkua

Ensimmäisen päivän check dive, siis sukellus missä nykyinen taitotasoni arvioidaan, siirtyi seuraavalle päivälle. Aloitin siis teorioilla ja sukellussuunnittelulla. Teoria osuudet sinällään olivat vanhaa tuttua, mitä itsekin pidän nykyään. Uutena asiana tuli seoskaasut eli trimix ja sen huomioiminen sukelluksella. Kaverinani oli skotti Robbie, joka oli suorittamassa omaa trimix kurssiaan. Sukelsinkin Robbien kanssa ensimmäiset sukellukseni ja miten mukavaa olikin tutustua tähän kaveriin. Useampana iltana tulikin otettua dekokaljat paikallisessa pubissa, johon oli kätevästi neuvoteltu 25% alennus Divewisen asiakkaille.

Toisena päivänä sukelsin Steven kanssa Blenheim Beaufighterille noin 40 metrin syvyyteen ja siitä tulikin ensimmäinen trimix sukellukseni. Tuolla sukelluksella harjoittelin myös stage säiliöiden kierrätystä, joka oli selkein uusi taito, mitä opettelin vielä syvemmillä sukelluksilla. Kohde oli mielenkiintoinen ja sain ihailla sitä jonkin aikaa. Nousun aloittaessa alkoi minun säiliöjumppani. Säiliö käyttöön, toinen pois, säiliö käyttöön edellinen pois ja niin edes päin. Kaikki tämä suorittaminen tuli tehdä ilman, että syvyys muuttuu. Myöskin taito, mitä olen harjoitellut vuosia lähes jokaisella sukelluksella. Leijuminen vain on niin siistiä, että sitä voisi tehdä miten pitkään sukeltaessa - ei tarvis edes nähdä mitään.

Vedestä noustua kävimme koko sukelluksen yksityiskohtaisesti läpi kouluttajan kanssa ja arvioimme suorituksia ja sekä liikeratojen riskitekijöitä ja olisiko mahdollisuutta muuttaa jotain. On monesti aika vaikea paikka tunnistaa oman liikeradan riskit, vaikeudet ja arvioida olisiko toinen tapa tehdä asioita kenties parempi. Tässä yksi hyvä syy käydä kursseilla tasaisin väliajoin, jotta saa uusia näkökulmia asioihin, sillä ei ole vain yhtä toimivaa tapaa tehdä.

Sukelluksen jälkeen menimme takaisin keskukselle ja jatkoimme seuraavien sukellusten suunnittelua. Tulossa olisi 60 metrin sukellus ja sen valmistelut kauttaaltaan. Sopivien kaasujen valinta, sukelluksen pituuden, paineentasaus pysähdysten merkkaaminen ja lopulta koko sukellussuunnitelman yksinkertaistaminen. Sukellussuunnitelmaohjelmat antavat lähes aina sellaisen nousuaikataulun, mitä on todella vaikea muistaa ilman kirjaamista. Nousuaikataulun yksinkertaistamisella saadaan konservatiivisuutta lisää sukellukselle, helpotetaan suunnitelman muistamista hätätilanteissa ja varaudutaan myös hätätilanteisiin yksinkertaisella tavalla. Sukellussuunnittelu ja sukellussuunnitelman kirjaaminen ovat asioita, mistä löytyy melkoisen monta mielipidettä ja käytäntöä. Merkillistä kyllä kaikki ovat tietyllä tavalla oikein, sillä tämä ala on edelleen monelta osin lapsen kengissä ja on äärimmäisen vaikeaa saada absoluuttisen oikeaa suunnitelmaa aikaiseksi. Ihmiset ovat erilaisia, päivät ovat erilaisia, olosuhteet ovat erilaisia. 

Sukelluspäivä, tavoitteena 60 metriä. Sukelluskohteeksi valikoitui Gozon saari ja siellä kohde nimeltä Russel Hobs. Russel Hobsiin pääsee meriteitse ja maateitse. Veteen on helppo mennä ja poukamassa on mukava pohjaprofiili paineentasauspysähdysten tekemiseen. Vedenalla on upea ”sormen” näköinen riutta muodostelma ja pohja jatkuu jyrkästi aina yli 100 metrin syvyyteen.

Sukellus eteni suunnitelman mukaan ja lopulta aloitimme nousun eli sukelluksen tärkeimmän harjoitteluvaiheen. Nousupysäkkejä oli useita ja minun oli vaihdettava hengityskaasuakin useammin, jotta paineentasaus tehostuisi. Viimeinen paineentasaus pysäkki oli kuuden metrin syvyydessä, joka on myös kaikista pisin yksittäinen pysäkki. Onneksemme kuuden metrin syvyydestä löytyi mustekala, jonka liikkumista saimme tiirailla koko pysähdyksen ajan.

Sukelluksen jälkeen kävimme suorituksen jälleen tarkasti läpi ja yksityiskohtaisesti niin, että tilanteet missä toisenlainen suoritus olisi ollut helpompi tai riskittömämpi. Kouluttaja kertoi myös erilaisista näkemyksistä koulutusjärjestelmien välillä (TDI, PADI, GUE, Swedtech Diving, IANTD).  Ihailtavaa oli, että kouluttaja ei suhtautunut intohimoisesti yhteen tiettyyn toimintatapaan, vaan kertoi avoimesti kaikista vaihtoehdoista ja niiden hyödyistä sekä haitoista.

Keskukselle päästyämme kävimme läpi sukelluksen vielä kertaalleen Alanin kanssa ja sain hyväksyttävän suorituksen kuitatuksi kouluttajaltani ja hän kertoi olevansa valmis seuraavaan sukellukseen. Seuraavana päivänä tekisimme stressisukelluksen typpinarkoosin vaikutuksessa. Tuon sukelluksen tarkoitus on tuottaa sukelluksella mahdollisesti sattuvia ongelmia ja auttaa minua löytämään järkevä ratkaisumalli yksittäisten ongelmien varalle, jännitystä ja hikeä siis luvassa oikein urakalla - me like!

Sukelluksen suunnitelma oli 80 metrin sukellukselle, mutta toteutus tehtäisiin noin 40 metrin syvyydessä seoksella, mikä varmistaisi typpinarkoosin vaikutuksen. Toisin sanoen simuloimme syvempää sukellusta ja arvioimme samalla sopivaa seosta seuraaville sukelluksille. 

Harjoitusta harjoitusta

Sukelluksen aika ja tarkoituksena oli tehdä kaksi sukellusta tänään. Ensimmäinen sukellus harjoituksena ja ongelmien kera, toinen puolestaan keveämpi ja leppoisa sukellus. Epäonneksemme edellinen sukelluskööri oli vetänyt sukelluksensa pitkäksi, joten jouduimme odottelemaan useamman tunnin omaa vuoroamme veneellä. Lopulta kun pääsimme veneelle, huomattiin, että vain yksi sukellus olisi edessä. No, sitten se sukellus on helkatin hyvä, ajattelin.

Pääsimme kohteelle Imperial Eagle, noin 45 metrin syvyydessä majaileva hylky, jonka lähistöllä on Jeesus patsas pohjassa töröttämässä. Sukellussuunnitelma oli tiedossa ja lähdimme veteen suorittamaan. Pinnalla tehtävien chekkien aikana huomasin, että yhdestä stagesta pulputti kuplia. Saimme sen kuntoon, joten sukellus voi jatkua. Laskeuduimme Imperial Eaglelle ja aloitimme varsinaisen sukelluksen toteuttamisen. Ensin matkakaasusta selkäkaasuun, sitten laivan päälle venttiili drillejä tekemään. Typpinarkoosi vaikutti ja kädet eivät toimineet ihan kauhean nopeasti. Vähän aikaa laivan ihailemista ja hylyn läpi sukeltelua, sitten suunniteltu pohja-aika kului umpeen ja aloitimme simuloidun nousun. Ensimmäisessä kaasun vaihdossa alkoi sitten simuloidut ongelmat.  Säiliöstä vuoti kaasua, kaverilla loppui ilma, kuivapuvun täyttöletku vuoti ja niin edespäin. Kaikkien näiden ongelmien ohella piti noudattaa nousuaikataulua ja huolehtia syvyyden sekä asennon säilyttämisestä. Sukelluksen jälkeen olo oli kuin jyrän alle jääneenä, jumppaa oli ihan urakalla ja töitä sai tehdä niin, että aluspuku oli hiestä märkä. Sukelluksen ja ongelmatilanteiden analysoinnissa emme olleet tulkinneet kaikkia tilanteita ihan samalla tavalla kouluttajani kanssa ja ongelmien ratkaisumalleja pohdittiin useammalta kantilta. Keskuksella odottaisi vielä videoanalyysi. Todella opettavainen sukellus ja jopa harmittaa, että en omalla sukellusurallani ole enempää tällaisia harjoitussukelluksia kokenut – ymmärrän yhä enemmän miksi oppilaani pitävät Diver Stress & Rescue kurssista niin paljon.

Kouluttajani oli tyytyväinen suoritukseen ja päätimme käydä vielä varmistamassa kaasun kulutuksen sekä tekemässä muutaman lisäharjoituksen keskuksen kotiriutalla. 80 metrin sukelluksella tarvittava kaasumäärä tulee varmistaa tarkemmin ja kun vedessä mukana on alumiiniset 11 litran säiliöt, myös pullopaineella on merkitystä. 200 barin pullot ovat negatiivisia, 180 barissa neutraaleja ja siten helppoja kuljettaa mukana. 72 minuutin harjoitussukellus 6 metrin syvyydessä oli silkkaa rentoutusta edellisen hikijumppa sukelluksen jälkeen. Olin valmis 80 metrin sukellukselle.

 

Osa 3 tulee taas hetken päästä. Laitas tähän alle kommentoiden miltä nämä kirjoitukset vaikuttavat. Onko jotain mitä jää mietityttään taikka jotain mistä pitäs saada lisää tietoa. 

Tomi

 

Käyttäjän tomppa kuva

tomppa