Maltalla 10 vuoden tauon jälkeen

Syväsukellusta Maltan hylyillä

 

Maltalla olen käynyt edellisen kerran vuonna 2006, poikani oli tuolloin 7 kuukauden ikäinen ja tosi helppo matkakaveri. Silloin vuoroteltiin vaimon kanssa hoito- ja sukellusvuoroista. Tuosta matkasta jäi monta hyvää muistoa ja mielessä kyti koko ajan haave päästä uudemman kerran Maltan sukelluskohteita ihailemaan. Kymmenen vuotta jälkeenpäin pääsin vihdoin takaisin Maltalle, tällä kertaa tarkoituksena oli käydä Advanced Trimix kurssi. Tuo kurssi vaatii paljon aikaa, keskittymistä ja valmistautumista seuraavan päivän sukelluksiin, joten totesin tämän reissun olevan parempi toteuttaa yksin.

Lähdin googlettamaan lentolippuja Maltalle ja lopulta halvimmat liput löytyivät Turkis Airwaysiltä. Lentoreitti kulki Istanbulin kautta ja edellytti yöpymistä lentokentällä - mutta hei, halvat oli!

Hotellin varaamisen kanssa meinasi tulla ongelmia. Olin omasta mielestäni varannut hyvän hotellin puolihoidolla St. Juliansin alueelta, missä sukelluskeskus sijaitsi. Onnekseen lähetin hotellin nimen sukelluskeskukselle ja he kehottivat vaihtamaan hotellia lähemmäksi. Ihmettelin mistä oli kyse, kun luulin varanneeni hotellin St. Juliansista. Lopulta selvisi, että hotellilla on sisar hotelli St.Juliansissa, kun taas se hotelli minkä varasin, oli Bugibbassa kymmenen kilometrin päässä St. Juliansista. Nooh, kymmenen kilometrin pyöräily aamuin illoin ei pitäisi olla temppu eikä mikään. Oonhan treenannut triathlonia vartenkin J Totuus ja vinkit Maltan liikenteestä tuli kuitenkin ex-oululaiselta yrittäjältä Eeva-Riitta Fingeroosilta. Eve oli vierailemassa Oulun Sukelluskeskuksella juuri ennen kuin oli menossa sukelluskokeilua tekemään Oulun Vesimiesten kouluttajan kanssa. Eve oli muuttanut Maltalle hiljan ja tarjosi neuvoja miehensä kanssa ja ensimmäisenä neuvoivat unohtamaan Bugibban ja pyöräilyn. Kuinka oikeassa he olivatkaan…  Nooh, sitten piti alkaa vaihtamaan hotellia, vaikka varattu hinta oli peruuttamaton ja ei vaihdettavissa. Onnekseen saman ketjun hotellissa St.Juliansissa oli vapaata, joten sainkin vaihdettua varaukseni sinne.  Ongelma ratkaistu -huhhuh!

 

Matkalle lähtö ja matkalaukkujen paino!

Liian monta hyvää reissua takana Turkishilla Egyptiin sukeltamaan ja liian hyvä tottumus 30 kg + 30 kg matkatavaroista, joka ei sitten pätenytkään Maltalle mennessä. 15€ per kg ylipainoa tuotti oman lisänsä ”halpaan” lentolippuun, eikä pää toiminut niin hyvin, että olisi Helsingissä siirrellyt varusteita hieman toisin. Kotimatkalla muistin tämän ja onnistuin välttämään ylimaksut kantamalla regulaattorit käsimatkatavaroissa.

Turkishin koneet on hyviä, palvelu toimii erinomaisesti ja viihdekeskus näyttää tuoreita elokuvia. Istanbuliin matkatessa seurasin elokuvia ja koitin olla ajattelematta tulevaa yötä lentokentän ”pehmeissä” tuoleissa.

 

Istanbul ja yöunet

Istanbulin lentokenttä ei nuku koskaan. Oli kello mitä tahansa ihmisiä kulkee käytävillä, kaupat ovat auki ja ruokapaikoistakin saa syötävää. Kellonaika hukkuu kentällä täysin ja pitää oikein laittaa muistutus, koska pitää olla portilla.  Tällä kertaa löysin oman ”sänkyni” portilta 214. Yllättäen sain unenpäästäkin kohtuu nopeasti kiinni eikä pienet kuorsaus herätyksetkään pitkään häirinneet. Kännykkä herätti 06.15 ja kertoi, että pitää etsiä miltä portilta Maltan koneeseen noustaan.

 

Maltalle

Koneessa en enää pystynyt pitämään silmiäni auki, vaan nukahdin välittömästi koneeseen päästyäni. Sen verran heräsin, että kerkesin syödä aamupalaa ennen kuin nukahdin taas uudestaan. Maltan kentälle pääsystä en enää muista paljoa, sen verran matkaaminen oli verottanut voimia. Taksin muistan ja kyydin sukelluskeskukselle varusteita jättämään. Muistan senkin, että kuski ei meinannut alkuun löytää kohdetta ja minun piti google mapsin tutkailemisen perusteella kertoa, että jossain Casinon vieressä se on.

Divewise-nimiselle sukelluskeskukselle saavuin noin klo 11.00 Maltan aikaa eli noin 27 tuntia Oulusta lähtemisen jälkeen. Tuuli oli noussut voimakkaasti Maltalla ja minulla jäi ensimmäisen päivän check-dive tekemättä. Yllättävä yhteensattuma tapahtui, kun saavuin keskukselle. Michael Bergengren Ruotsista oli juuri viimeistellyt kouluttajakoulutuksensa Alanille ja Stevelle. Michael on siis ruotsalainen pitkän tekniikkasukellus uran tehnyt DIR-sukeltaja. Hän on perustanut Swedtech Diving-nimisen koulutusjärjestelmän, joka on ensimmäisiä DIR suuntauksen tekniikkasukelluskoulutusorganisaatioita. Hän perusti järjestelmänsä ennen GUEta. Olin kuullut Michaelista silloin kun asuin Ruotsissa ja aloitin jutustelun hänen kanssaan välittömästi. Michael oli todella ystävällinen ja avoin. Hän kertoi Maltan reissuistaan ja Norjan reissuistaan. Hän myös opasti minut hotellilleni ja kertoi hyvistä ja huonoista jutuista siinä hotellissa - siitä myöhemmin lisää. Kävin lyhyesti torkkumassa hotellissa ja palasin sitten takaisin keskukselle missä aloitin teoriaopintoni trimix sukeltamisesta. Kouluttajana toimi Alan Whitehead, Techwisen omistaja, perustaja ja kokenein kouluttaja. Hän sai myös samalla viikolla Sport Diver Magazinen parhaan kouluttajan palkinnon. Tutustuin myös Steve Sciarraan ja Lee Stevenssiin, joista tulisi minun kouluttajiani myös viikon aikana. Päätavoitteeni reissulle oli suorittaa trimix sertifikaatti. Toinen tavoitteeni oli mennä suoraan trimix sukeltamisen korkeimmalle tasolle avoimen kierron laitteilla. Advanced Trimix kurssin syvyys luokitus on 100 metriä ja kaasuseokset ovat hypoksisia, eli niitä ei voi hengittää pinnalla. Ohjelmaa oli suunniteltu hyvissä ajoin ja pidensinkin reissuani päivällä, jotta kaikki vaadittavat suoritteet tulisi tehtyä. Ohjelmaan kuului teoriaa, sukellussuunnittelua, uusien taitojen harjoittelua, sukellusoperaatioiden toteutuksen suunnittelua ja itse sukeltamista. Syvyyttä lisättäisiin tasaisesti ja taitojani arvioitaisiin jokaisen sukelluksen välissä. Syvyydet sukelluksilla menisivät 20 – 30 – 40 – 60 – 80 – 100 metriä. Syvimmät sukellukset olisivat vain yksi sukellus päivässä, kun alussa matalampia voi tehdä kaksikin päivässä. Kurssi olisi mahdollista toteuttaa reissuni aikana, kunhan yllätyksiä ei tule ja osoitan osaavani vaadittavat taidot.

Maltan blogi jatkuu hetken päästä... tarinaa on.

 

Käyttäjän tomppa kuva

tomppa