Jään alla sukeltamisesta

Jääsukellusta – parhain kausi meneillään!

 

Filippiinien 27 asteinen vesi vaihtui aika nopeasti Oulun jäätyneisiin vesistöihin. Ei mennyt kauaa, kun päästiin pitämään ensimmäistä jään alle -sukelluskurssia. Tammikuun lopulla ilman lämpötila oli miellyttävä -6/-10, ja vedessä virkistävä 3-4 astetta. Kurssille oli tullut 5 innokasta sukeltajan alkua. Kaikki kertoivat omaksi motiivikseen upeat näkymät veden alla, ja erityisesti jäämuodostelmat. Veden jäätyessä jääkannen alapuoli on todella kaunista katseltavaa, erityisesti silloin kun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Muualla suomessa näitä maisemia ei paljoa päästä katselemaan, ainakaan samaan tapaan kuin täällä Oulussa, sillä meillä on todella kirkasvetinen avolouhos sukellettavana. Näkyvyys vedessä on talvella parhaimmillaan 25 metrin luokkaa, joten melkein uima-allasolosuhteissa sukelletaan. Tuohon kun lisätään auringon valoa ja tilanne, missä nuo auringon säteet läpäisevät sukeltajien avannon ja osuvat pohjakiviin, on näky hengensalpaava.  Noiden näkymien vuoksi minä ainakin käyn sukeltamassa jään alle, paras paikka on aina lähellä avantoa ja jääkantta. Jääkannen kanssa voi tehdä muutakin, olet varmaan nähnyt videon ”fishing under ice”. Ennen kuin video kuvattiin, minulle opetettiin elämäni ensimmäisellä jään alle sukelluksella, miten jääkantta pitkin voi kävellä tai liikkua ylösalaisin. Yksi parhaista jutuista mitä jään alla voi tehdä sukelluksen lopussa on ns. ylösalaisin surffaus. Siinä mennään niin kauas avannosta kuin turvaköysi antaa myöten ja käännytään ylösalaisin jalat tukevasti kohti taivasta, tai tässä tilanteessa kohti jääkantta. Positiivinen noste pitää huolen siitä, että tuntuu oikeasti kuin kävelisi katossa. Tasapainoaistikin menee hiukkasen sekaisin ja vähän ajan päästä onkin olo kuin ylös-on-alhaalla-ja-alas-ylhäällä. Kunhan asento on kohdallaan voi antaa merkin pinta-miehelle kerätä naru takaisin. Surffaus alkaa ja olo on aivan sairaan hyvä. Ei voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun menee ylösalaisin jääkantta pitkin kohti avantoa, kuin surffaisi räpylät jalassa. Voit katsoa viime vuoden kurssilta kuvaa millaiselta tuo näyttää oikeasti.

Jään alle sukellus kiinnosti maailmalla niinkin paljon, että saimme pyynnön ottaa vastaan ja järjestää jään alle sukellustoimintaan saksalaisen Aquanaut -lehden kuvaajalle ja hänen kaverilleen. Itävaltalaiset kaverit saapuivat Ouluun ja meillä olikin ohjelmaa järjestettynä muutaman päivän ajalle. Ensimmäinen pysäkki oli yhteistyö kumppanimme Lapland Hotels Oulussa. Pohjoiseen kun tulee, on hyvä saada kasaan hieman lapin eksotiikkaa myös majoituksen saralla. Vierailijat halusivat olla mukana avannon tekemisessä, joten heti aamusta noudin heidät mukaan ja lähdimme avannon tekoon kotiriutallemme. Kotiriutalla loput tiimistä olikin jo valmiina odottamassa ja saimmekin avannon teon käyntiin nopeasti. Michael otti kuvia toiminnasta ja Rudolf haastatteli sekä osallistui toimintaan aktiivisesti. Pian oltiinkin jo laittamassa varusteita päälle ja pulahtamassa veteen. Aurinkokin paistoi vienosti pilviverhon takaa. Sukelluksen aikana Michael kävi räpsimässä kuvia sieltä täältä, meidän väki valvoi toimintaa ja seurasi, että vierailijat eivät eksy. Sukelluksen loppupuolella Michael halusi vielä kuvata ylösalaisin käppäilyä, sillä hänkin oli nähnyt ”fishing under ice” videon.  Jännityksellä odotamme Michaelin kuvia matkalta ja sukellukselta, esimateriaalia on jo facebookissa näkynyt eikä mies suotta ole Itävallan maineikkain vedenalaiskuvaaja.

Pian lähdettiinkin jatkamaan matkaa kohti Rokua Health & Spa:ta, toista yhteistyökumppaniamme. Paikalle saavuttaessa pääsimmekin heti syömään ja siitä sitten saunomaan. Oli todella mukava rentoutua ilta saunomalla hienossa takkasaunassa aamun uurastuksen jälkeen, sillä seuraavana päivänä oli edessä vieläkin rankempi urakka. Saarijärvessä ei ollut vielä avantoa tehtynä, joten saimme tehdä avannon täysin nollista ja noin 50 cm paksun jään läpi. Seuraavana aamuna Michael ja Rudolf lähtivät mukaan, vaikka olivat ehtineet hieman iltaohjelmaan tutustua. Saarijärvellä odottikin sitten urakka. Jää oli teräsjäätä ainoastaan 40 cm paksusta, mutta sen päällä oli kohvajäätä 20 cm, joka vesittyi heti kun lumi poistettiin sen päältä. Tuo vesikerros teki jään sahaamisesta varsin työlästä, kun sahaa piti ohjata täysin käsivoimilla. Aikaa vierähtikin nopeasti pari tuntia avantoa tehdessä ja jääpalikoita avannosta poistaessa. Kyllä oli melkoisen puhki urakan jälkeen ja kahvi tauko tuli paikalleen. Saimme terveisiä myös Rokua Health & Spasta, sillä saimme kahvia ja pullaa suoraan paikan päälle. Tauon aikana oli hyvä hetki tarinoida ja suunnitella sukelluksen kulkua sekä tulevan sukelluksen turvallisuusasioita. Näkyvyys Saarijärvessä oli aivan huippu, parempi kuin kotiriutallamme. Valitettavasti taivas pysyi vahvan pilvikerroksen peitossa, joten emme saaneet täydellistä auringon paistetta mikä olisi tehnyt kuvaamisesta mielenkiintoisempaa. Sukellukselta saatiin muutamia kuvia aikaseksi ja niitä tässä jälleen odotellaan mielenkiinnolla, samoin kuin tarinaa. Sukelluksen jälkeen pääsimme jälleen saunomaan ja hiukkasen oluttakin maistelemaan ja ne tulivatkin tarpeeseen. Kroppa tuntui todella väsyneeltä päivän urakoinnin jälkeen. Illan päätti hauska päivällinen hotellin johtajan kutsumana. Saimme nauraa itävaltalaisten ystäviemme tarinoille vielä useampaan kertaan illan aikana niin, että vatsalihakset tulivat kipeiksi.

Jätimme kaverimme lopulta Oulunsalon lentokentälle tervasnapsi pullojen kera. Olo oli jopa haikea, sillä muutaman päivän aikana saimme tutustua melkoisen hyvin kavereihin ja heidän tarinoihinsa. Erikoisia, mutta äärimmäisen hyväsydämisiä ihmisiä, tulen kaipaamaan heitä. Ehkäpä joskus pääsen käymään vastavierailulla Itävallassa.

 

Sellaista se välillä on.

Tomi

 

www.facebook.com/oulunsukelluskeskus

www.facebook.com/divingunderice

ps.Michael voitti juuri kuvauskilpailunkin, ja hänen kuviaan voi katsella osoitteessa http://www.tauchfoto.at/

 

 

 

 

 

 

 

Käyttäjän tomppa kuva

tomppa