Ehkä blogissa päästään pikkuhiljaa taas ihan oikeisiin retkeilypostauksiinkin, mutta tähän väliin vielä yksi pohdinta varustehankintoihin liittyen.

Olen nimittäin tässä kuluneen vuoden aikana miettinyt paljon sitä tarviketarvetta, mikä tästä harrastuksesta kumpuaa. Tiedän, että ruokakuntamme on syytänyt retkeilykauppoihin komean summan rahaa, ja välillä se pistää mietityttämään. Kaikki hankinnat olemme onnistuneet toki perustelemaan itsellemme tarpeellisiksi, mutta jos asiaa tarkastelee objektiivisesti, niin eri mieltäkin voisi hyvin olla. Sillä kyllähän se vanha makuupussikin vielä oikeasti asiansa ajoi, ja kyllähän yksi retkikeitin riittää yhdelle perheelle mainiosti. Eikä kuoritakin vaihtaminen nyt varmaankaan olisi ollut välttämätöntä ihan vaan käyttäjän värimieltymysten tai taskunsijaintipreferenssien muuttumisen takia.

Kääntääkseni veistä omassa haavassani listaan tähän viimeisen vuoden aikana tehtyjä retkeilyhankintoja: makuupussi, teltta, retkikeitin, päiväreput, lumikengät, tunturisukset oheissälöineen, kuoritakkeja ja -housut, pari paria vaelluskenkiä, kasa välikerrosvaatteita, sekalainen joukko sukkia, pipoja, buffeja jne., otsalamput, retkikirves, varavirtalähde sekä lapsille erinäisiä tarvikkeita (rinkat, ruokailuvälineet, puukot). Jotain varmaan listasta unohdankin. Alennuksia on bongattu kiitettävästi, mutta eipä tuo tavaravuori silti ihan ilmaiseksi ole varastojemme täytteeksi siirtynyt. Hankinnat on yritetty tehdä tiedostaen hinta-laatusuhde ja tavaroiden kestävyys vuosienkin päähän. Mitään (tai ainakaan melkein mitään…) ei ole hankittu heräteostoksena, vaan ostosta on edeltänyt taustatutkimus sekä ainakin kohtuullinen harkinta tuotteen tarpeellisuudesta. Silti mieltä kaihertaa välillä huono omatunto henkilökohtaisesta retkeilytarvikemaniasta ja kulutushysteriasta. Vastapainoksi tälle luin jostain mieltäni helpottavan ajatelman, jonka mukaan jokainen ulkona oloa lisäävä pennonen on hyvin käytettyä rahaa.

En saa täysin kiinni siitä, mistä syntyy se poltteleva tarve ostaa uutta retkeilykampetta, kun vanhaakin varastoista löytyisi. Tiedän, että ulkona olemisen miellyttävyys lisääntyy asiallisten varusteiden myötä. Siltikään en haluaisi ajatella, että monen sadan euron kamppeet ovat välttämättömyys palkitseville luontokokemuksille. Miksi mieli silti halajaa säännöllisesti kohti partiokauppojen houkuttelevaa valikoimaa? Osittain on varmasti kyse yleisestä ostamisen aiheuttamasta mielihyvästä ja markkinointimiesten taidokkaista tarpeenluomiskikoista, mutta löytyykö retkeilytarvikkeiden ostomanialle myös jotain spesifimpiä selityksiä? Mielellään kuulisin myös lukijoilta, millainen ostosfilosofia teillä on ulkoilmaelämää mahdollistavien tavaroiden suhteen.

Ummikko