Uhmaikä - este vai mahdollisuus ulkoiluun?

Mokattiin viime kesänä Timon kanssa vanhempina oikeen kunnolla. Lähdettiin koko perheen voimin ”vähän ulkoilemaan”  merenrannalle täällä Tanskassa. Messiin lähti leijakamat isommille ja hiekkalelut ja harkkaleija pienemmille.  Tuuli oli ”vähän” napakka leijailuun, jotain 20m/s, mutta siis vielä ihan ok kelipäivä.  Rannalla hengaaville sen sijaan keli oli helvetillinen. Tuuli paiskoi hiekkaa naamaan pistellen voimakkaasti aikuisenkin naamaa. Ei mennyt kauaa, kun Line 3v, halusi pois rannalta.

Siitä päivästä alkaen Line, leijasurffareiden lapsi, on toistuvasti kertonut, ettei halua mennä rannalle kun tuulee. Se on kuulkaas pahimmasta päästä, mitä tuulilajia harrastavana vanhempana voit kuulla lapsen suusta. Paljon kivempi on ollut kuulla vaikkapa että missä mun märkäpuku on.

Meidän lapsi ei halua olla rannalla kun tuulee. Kiva. Ollaan epäonnistuttu lapsen tuulikasvatuksessa täysin.

Siitä päivästä alkaen ollaan oltu aika herkkinä sen suhteen, millaisella kelillä napataan Line messiin rannalle. Ettei se vaan hermostu tuuleen. Kun ne tuulettomat päivät ovat aika harvassa täällä Pohjanmeren rannalla ja merenranta on kuitenkin aika makee leikkikenttä lapselle.

No ei se mitään. Viime kesästä selvittiin ihan hienosti, mutta nyt on sitten uhmaikä päällä. Tänään kaipasin niin Jari Sinkkosen ulkoilmavanhemmille* suunnattua ikiomaa chat-palvelua. (*vanhemmat jotka haluavat kasvattaa lapsestaan kelillä kuin kelillä ulkoilua rakastavan lapsen)  

Luettiin Linen kanssa sohvalla Barbababan arkkia, minkä on saanut kummitädiltään. Siinä Barbababat ahdistuvat ihmisistä, jotka saastuttavat luontoa ja metsästävät eläimiä huvin vuoksi ja päättävät lentää raketilla maapallolta pois rauhalliselle vihreällä taivaankappaleelle. No sitten mä osoitan sitä vihreää taivaankappaletta ja sanon Linelle:

- Toi saastunut paikka kuvaa kaupunkeja, missä on paljon vaikkapa liikennepölyä ja toi vihreä rauhallinen saari on vähän niin kuin Hvide Sande, missä on raikasta meri-ilmaa ja ihana rauhallinen merenranta.

Tähän Line vastaa:

- Mä haluan mennä heti merenrantaan.

Tähyilen kelloa. Pian seitsemän illalla. Puuh. No eihän tohon rantaan oo kuin se 7 minuutin kävely mitä me mainostetaan kaikille suomalaisille surffareillekin, mutta tunnin päästä pitäisi olla nukkumatin syleilyssä tai ei selvitä millään aamuseiskaksi päiväkotiin.

Mitä mä teen?? Missä se Sinkkosen ulkoilmavanhemmille suunnattu chat-palvelu on?

Kokeilen lähestyä aihetta googlesta imemieni ”Näin toimit uhmaikäisen kanssa” - vinkkien avulla välttäen ei -sanaa:

- Oi, onpa hieno idea. Olispa kivaa mennä merenrantaan heti. Mutta kohta pitäisi mennä iltapalalle ja nukkumaan, entä jos mentäisiin meren rantaan vaikkapa torstaina päiväkodin jälkeen? Silloin ei ehkä sataisi edes vettä? (siis mitä helvettiä mä oikein sepitän, mitä se vesisade haittaa oikeasti ulkoilua?)

Vastaukseni ei tyydytä. Tyyppi vetää pultit ja vetäytyy viltin alle mököttämään. Nyt kun olisi se chätti- palvelu. Mitä mun pitäisi tehdä nyt, että toimisin ”oikein”?

a) Kieltäytyä ulkoilemasta ja pitää "rajoista ja aikatauluista ja rutiineista kiinni" -jotenkin tosi vastenmielinen ajatus 
b) Lähteä pikaseen käväseen rannalla - toimii aina fiiliksen nostattajana tilanteeseen kuin tilanteeseen

Emmä voi kieltäytyä ulkoilusta! Mun lapsi haluaa mennä nyt tunnustelemaan sitä vihreän rauhallisen saaren tunnelmaa sinne meren rantaan. Miten ihanasti ajateltu! Jos en nyt mene, se oppii pian multa asenteen, että kun sataa vettä, ei oo kiva mennä ulos saatika meren rantaan. Ei! Ei! Ei!

Päädyimme meren rantaan.


Illanviettoa meren rannalla pienen neuvottelun päätteksi. Eihän tälläistä voi kieltää lapselta?

Meikäläinen heittää nyt tähän "oman kokemuksen vahvalla rintaäänellä", mikä on siis todella olematon ja herkkä, että uhmaikä on todella iso mahdollisuus ulkoiluun vaikka se ei aina välttämättä käy näin helposti ja vaivattomasti kuin tänä iltana.

Nukkumassa uhmaikäinen oli tänään puoli yhdeksän, vain puolituntia myöhässä "aikataulusta".

Vaikka tämä kysymys onkin vähän banaali, mitä mieltä sä olet kokemuksesi kirkkaalla rintaäänellä, uhmaikäisen vanhempana tai sellaiseksi aikovana - onko uhmaikä este vai mahdollisuus ulkoiluun? Miten sulla sujuu uhmaikäisen kanssa oman lempilajin harrastaminen?

 

Käyttäjän MarttaK kuva

MarttaK