Surffia, aamukahvia ja tunnekuohuja

Kävin aamusurffilla Hvide Sanden paikallisten laikkarityttöjen kanssa muutama päivä takaperin. Meillä on Facebookissa Hvide Sande watergirls - ryhmä, mistä saa nopeallakin aikataululla surffiseuraa vesille. Ihan luksuskeksintö noi äfbeen ryhmät.



Ryhmässä on paljon aamuvirkkuja, osin töistä johtuen. Ensimmäinen meistä oli vesillä klo 7, sillä vielä löytyy työnantajia, jotka eivät taivu työvuorojärjestelyissä surffikeleihin. Me loput valuimme mereen kasin maissa. 



Pikkuinen kotikylämme Hvide Sande täällä Tanskan länsirannikolla on nasta paikka surffarille siitäkin syystä, että alueen surffimahdollisuuksia kehitetään ja tuetaan kunnan puolesta aika kivasti. Olimme ”vastavalmistuneella” in between -spotilla eli kahden aallonmurtajan väliin aaltosurffareille kunnostetulla spotilla. Mereen 250 metrin päähän rannasta on kasattu kesän aikana hiekkaa, jotta aalto nousisi paremmin aaltosurffareiden iloksi. Ja nouseehan se! 



Alus pumppaamassa hiekkaa uudelle "in between" aaltosurffaajien spotille Hvide Sandessa kesäkuussa 2014.  

Hvide Sandessa aallot ovat tuulen tuomia ja aamusessareilla tuuli vaihtoi parhaillaan suuntaa lännestä itään, mutta kolmen neljän sarjan aaltoja tuli vielä ihan kohtuullisen odottelun välein.

 Hyvää laikkaritreeniä pitkästä aikaa, vaikka taidoissani ei kyllä köh ole kehumista. Sessareiden jälkeen jäimme dyynin päälle hetkeksi fiilistelemään aurinkoista, lämmintä keliä ja jatkamaan vedessä kesken jääneitä kuulumisia. 


Mä ja mun vanha pettämätön laikkarikamu 10 vuoden takaa matkalla aamusurffille "in between"  -laikkarispotille Hvide Sandessa syyskuussa 


Aamukahvin nauttiminen liian inspiroivissa maisemissa voi laukaista tunnekuohun. 

Seuraavana aamuna lähdin hakemaan inspiraatiota päivään muutaman minuutin kävelymatkan päähän kodistamme dyynin päälle, mistä avautuu Pohjanmeri.  Jouduin siinä sitten valtavaan tunnekuohuun, minkä seuraukseni tulin äänittäneeksi sen hetkisiä ajatuksiani ja videoineeni käsivaralta näkemääni jakaakseni ne täällä teidän kanssanne. 

Alla tunnekuohun satoa. 

 

Ääninauha purettuna tekstiksi: "Meren aaltoja voisi katsoa vaikka kuinka pitkään. Aamusta iltaan, päivästä toiseen, kuukaudesta vuoteen. Istua vaan dyynin päällä ja tuijottaa merta. On jo liiaksi kulunutta sanoa, että on rauhoittavaa katsoa merta, mut ihan oikeesti niin se vain on. 

Tuntuu kuin meren seuraaminen olisi ikuisuuden kestävä leffa, tosi jännittävää seurata aallosta toiseen niiden rullaamista rantaa kohden. 

Tässä voisi vaan olla ja istua, päivän, toisen, kolmannen, viikon, kuukauden, vuoden, koko elämän. 

Miksen istuisi?


"

Käyttäjän MarttaK kuva

MarttaK