Sateen (selkäkivun) jälkeen paistaa aurinko

Niin se vain on. Hetki sitten satoi vettä kaatamalla ja nyt aurinko paistaa taivaan täydeltä. Kun kävelen lähemmäs ikkunaa, näen sateenkaarenkin. Ei terve. Ei mun selän kunto nyt ihan sateenkaarihehkutukseen ole oikeutettu, mutta ehkä pian?

Omaan niskaani satoi vettä kaatamalla koko heinäkuun. Selkäkipu palasi pitkän tauon jälkeen keskelle kivasti alkanutta surffikesää. Selkäkipu, jos olet tullaksesi niin älä nyt ainakaan tule kesken surffikesän, please, ethän? No tulihan se.

Aluksi en antanut vihlonnan häiritä vesillä, mutta lopulta kipu vei voiton. En pystynyt leijasurffaamaan. Oli pakko pitää taukoa. Ja tauko kesken mahtavan surffikesän sapetti ihan sairaasti.

Vieroitusoireet vesiltä pahenivat päivä päivältä ja lopulta päätin käydä kastautumassa vesillä tarjoamalla selälle kitesurffin sijaan lainelautailua. Mutta todetaan nyt tässä, että pesukoneessa kehon hallinta on kaikkea muuta kuin kontrolloitua ja selkäkipuiselle painajaismainen kokemus.

Kui monelle teistä selkäkipu on tuttua?  Jotenkin musta tuntuu, että monelle. Oonkohan miten oikeassa? Yhden lähteen mukaan nimittäin lähes joka kolmannella työikäisellä suomalaisella on viimeksi kuluneen kuukauden aikana ollut alaselän kipua. En ole siis tämän asian kanssa yksin vaikka aina kipuvaiheen koittaessa siltä usein tuntuukin. Karmein oma selkäkipukokemukseni liittyy pitkittyneeseen kipujaksoon, jolloin kärsin jalan tuntopuutoksista ja yötä myöten kestäneistä hermokivuista puoli vuotta. Hyi olkoon, silloin alkoi mielikin kipuilemaan. 

Ensimmäiset notkoselän ryhtivirhettä parantavat jumppaohjeet sain kouluterveydenhoitajalta ala-asteella. Jep, ala-asteella. Siitä on aikaa yli montakymmentävuotta. Terkkari iski käteen silloin paperinipullisen jumppaohjeita, mitkä eivät herättäneet mussa tai vanhemmissani kiinnostuksen pisaraakaan. Mutta emmä vanhempiani siitä syytä. Ei sillon ollut nettiyhteisöjä tai blogeja, missä vanhemmat olisivat voineet lukea vertaiskokemuksia notkoselkäisistä lapsista.  

Mutta yksi niistä saamistani liikkeistä on jäänyt mieleeni. Kerran sitä koitin ja totesin sen epäinnostavan mua. Tämä  liike kuuluu nykyisin osaksi aamujumppaohjelmaani. En tykkää siitä edelleenkään, mutta se innostaa mua enemmän kuin 30 vuotta sitten, sillä haluan nähdä itseni vesillä vielä 30 vuoden päästä.   

Kouluterveydenhoitajan tapaamisesta lähtien olen ollut siis tietoinen syvien lihasten vahvistamisen tärkeydestä, mutta viitsinyt reagoida asiaan vasta aikuisiällä ensimmäisten selkäoireiden säikäyttäessä. Helsingissä fysioterapauteista lempparini on ollut Masa, jonka kanssa pistettiin keskikroppaa kuntoon useamman vuoden ajan päivittämällä selkäohjelmaa säännöllisesti ja ennakointimielessä. Hvide Sandessa löysin suomalaisen Masan tanskalaisen version, urheiluhieroja Madsin. Miten näillä kahdella voikin olla niin sama nimi! Mads nimittäin lausutaan tanskalaisittain "Mas" eli ohan se nyt melkein niin kuin Masa. 


Mitä muuta voi toivoa selkäkipuisena epätoivon iskiessä kuin, että saat olohuoneeseesi kylän kovimpiin laikkarikuskeihin kuuluvan Madsin (oik.) vetämään selän kuntoutusohjelman sisältäen myös nimenomaan surffia tukevia liikkuvuusharjoituksia. No et oikein mitään. 

No takaisin heinäkuun selkäkipuihin! Lepotauko kitesurffista, surffista ja muusta selkää kuormittavasta liikunnasta kuten päivittäisestä fillaroinnoista päiväkotiin sekä selän kuntoutus Madsin ohjeilla vei kivut pois kuukaudessa. Elokuun lopusta alkaen on aurinko pistellyt taas paistaen täällä suunnalla, sillä selkä kestää taas kitesurffia ja surffia ainakin pari kertaa viikossa - jes! 

Mut miks mä halusin pyhittää yhden blogipostauksistani henkilökohtaisesti erittäin herkälle aiheelle, henkilökohtaisille selkäkivuilleni?  Siks, koska mä haluan luoda valoa kaikkien just nyt selkäkivusta kärsivien elämään. Akuutin selkäkivun kanssa eläminen kun on ihan karmeaa. Tämän kirjoituksen myötä haluan valaa toivoa kaikille selkäkipuisille, että kyllä se kipu helpottaa pian tai ainakin jossain vaiheessa. Ja sit pääsee taas takaisin oman lempiharrastuksen pariin. 

Tsemii. 

p.s Kesäkausi suomalaisten kitesurffaajien kanssa täällä Tanskassa on purkissa vaikka kelit jatkuvatkin täällä edelleen lämpiminä. Kiitos kaikille Tanskassa vierailleille kitekesästä! 

p.p.s Isoimmat kiitokset kesästä menee kuitenkin omalle ihanalle selälle, joka jaksaa 
tukea mua loppupeleissä ihan hyvin. Mun tarina on varmasti pehmoimmasta päästä tässä maassa.  


   

Käyttäjän MarttaK kuva

MarttaK