Missä mun märkäpuku on?

Kaksi vuotta ja 11 kuukautta sitten järjestimme yhteistyökumppanimme kanssa yhteistyössä ystävämyynnit, missä myytiin edullisesti leijasurffausmerkin promomalleja pois vaatteista varusteisiin. Sylissäni kiikkui kuukauden ikäinen vauva. Käsiimme osui lasten trapetsi eli vehje, mihin leija kiinnitetään surffatessa. Trapa oli ensimmäinen leijasurffiin liittyvä varustehankinta vauvalle. Ihan vaan siltä varalta, jos sekin kasvaessaan innostuisi vanhempiensa lajista. Ei kyl ois mitenkään pakko, mutta kuhan nyt hankittiin. Just in case.

Tänään, kun tapahtuneesta on kaksi vuotta ja 10 kuukautta aikaa, tämä vauva seisoi surffivarastossamme osoittaen sormellaan henkarissa roikkuvia märkäpukuja synnyttäen seuraavanlaisen keskustelun: 

Vauva: Kumpi noista märkäpuvuista on äiti sun?  

Minä: Toi oikeanpuoleinen. 

Vauva: Onko toi toinen sitten isin?

Minä: Jep. Ja tuossa on isin trapetsi ja siinä vieressä äidin.  

Vauva: Missä minun märkäpuku on? Ja trapetsi? 

Minä:  (sanaton) 

Minä sitten uudelleen:  Kuule. Tätä hetkeä on odotettu. Odotahan, kun etsin isäsi käsiisi niin mennään katsomaan, missä sinun märkäpuku ja trapetsi ovat. 

Ja niin me vanhemmat saimme riemuita, kun oma lapsemme halusi itse kokeilla omaa trapetsiaan ihan omasta halustaan ilman mitään suostuttelua, lahjontaa tai kiristystä. 


No niin katsotaanpas, miten tämä trapa istuu sulle. 


(Voi isä, mikä ilme.) 


Kiristetäänpä vähän lisää, eihän vaan ahdista?


Ja kuule vauva, tässä on trapetsin koukku, mihin leija sitten kiinnitetään. 


Ja siitä päivästä lähtien varastossa roikkui isän ja äidin märkäpukujen ja trapetsien lisäksi vauvan oma märkäpuku ja trapetsi. 

Kyllä siitä vielä surffari tulee.  

Käyttäjän MarttaK kuva

MarttaK