Kun lensin Tanskaan kultakello kassissa

Mulla ei ole koskaan ollut kivaa rannekelloa. Kello ranteessa tuntuu korulta, joita en käytä. En viihdy koruissa, ne jotenkin ahdistaa ja enkä viihdy niissä.

Sain mieheni isältä Raunolta joululahjaksi jotakuinkin 10 vuotta takaperin eli niihin aikoihin kun oltiin just tavattu Timon kanssa, hänen itsensä tekemän kauniin hopeisen kaulakorun. Seuraavana jouluna paketista paljastui itse tehty hopeinen rannekoru. Kauniita kuin mitkä ja suuresti arvostan itsetehtyjä lahjoja, mutta siellä ne korut ovat edelleen paketissa. Tai taisi ne mulla omissa hääjuhlissa olla hetken "päällä", mutta häissäni nimettömääni pujoitetusta vihkisormuksesta ei kylläkään ole mitään havaintoa häiden jälkeen. 

Ei se ole onneksi mun ja Timon välistä rakkautta häirinnyt.

Vaikken viihdy koruissa, kivasta rannekellosta olen aina haaveillut. Semmoisesta vähän sporttisesta ja isosta. Jossain vaiheessa semmoiset isot sporttiset rannekellot olivat kai vähän muotiakin, mutta en kerennyt ikinä muodin perään ja kello jäi hankkimatta. 



Opittuani tsekkiläiseltä Funky Fresh - brandin keulakuvalta Kamil Peteriltä time managementin alkeet kansainvälisellä leijalautailun opetuspätevyyteen johtaneella kurssilla, aloin lainata Timon vedenpitävää surffiuskottavaa rannekelloa vesiopetushommissa.


Let's go - 2 minuuttia aikaa leijasurffikurssin alkuun kertoo surffiuskottava rannekello!

Talvisin luotin vielä älypuhelimen akkuun enkä hankkinut omaa kelloa. Vasta Tanskassa, kun vesiopetuspäiviä alkoi kertymään enemmän, ranteeseeni ilmestyi silloisessa päivätyössäni tapaamiltani Viking Linen yhteistyökumppaneilta Aijalta ja Meteltä saamani ihana valkoinen, sporttinen ja vedenpitävä kello, mitä olen käyttänyt läpi tämänkin kesän kunnes

On kesäkuu 2016 ja istun vanhempieni Reinon ja Seijan kanssa kahvilla heidän Järvenpään kodissaan. Isäni Reino kysyy minulta vähän yllättäen että tarvitsisinko rannekelloa. Näin vastaa Reinolle hänen lähes 40-kymppinen tyttärensä:



- Että tarvitsenko rannekelloa? No en todellakaan. Mä en käytä rannekelloja ja jos käytänkin, niiden pitää olla vedenpitäviä. Miksi faija kysyt tommosia?



- No ajattelin, kun ostin tälläisen rannekellon edullisesti Lidlistä ja ajattelin, että jos sinä haluaisit tämän,  kysyy isäni ja näyttää minulle kullanväristä rannekelloa.



Huh, ajattelen. Vaikka Lidlistä voikin nykyisin löytää vaikka mitä kivaa, kello näyttää aivan kamalalta.

- Tämä kello on vedenpitäväkin, jatkaa isäni esittelen kelloa ja ojentaen sen lopulta minulle.



Niin minä sen kellon vastaanotan. En tohdi olla ottamatta.

Lennän Tanskaan kultakello kassissani. Kotona näytän kelloa nauraen surffiuskottavan rannekellon omistajalle Timolle tyyliin ”kato mikä läppä tämä kello on”, mutta jotenkin kuitenkin vien sen kellon meidän Kite Onen Kitesurffauskoululle "jemmaan”. Onhan se kuitenkin vedenpitävä kello. 



Sitten koittaa aamu, kun en löydä mistään ihanaa valkoista sporttista rannekelloani. Kitesurffikurssille lipun lunastanut asiakas odottaa minua pihalla, 30 sekuntia aikaa kurssin alkuun. Tarraan Timon surffiuskottavaan rannekelloon, mutta se näyttää kello sataa. Timo on muutamia päiviä takaperin kertonut, että sen kello alkaa olemaan tiensä päässä, tuuttailee itseään kuulemma tuon tuosta. Eikä ja voi ei  - mitä mä nyt teen?? Kurssilainen odottaa mua edelleen ulkona ja on enää 15 sekuntia aikaa kurssin alkuun. Ilman rannekelloa en pysty varmistamaan, että olemme tasan kolmen tunnin päästä takaisin tässä tasan samassa paikassa kuten lupaamme tehdä kaiken lupaamamme opettaneina. Mitä mä nyt teen????




Kultainen rannekello katsoo minua rohkeasti toimistopöydällä ja sanoo:

- Ota minut.

Ja niin minä sinut otan, pujotan ranteeseen ja lähden luottavaisin mielin vetämään kitesurffikurssia. Siellä sinä kurkit koko loppusyksyn märkäpuvun hihan alta asiakkaitamme. Haluaisin kertoa tarinasi ihan jokaiselle heistä, tarinan, miten sinusta, minulle sopimattomasta kellosta tuli mielitiettyni, mutta aika ei anna myöden. On pysyttävä aikataulussa.


Saanko esitellä: mun puhuva, ihana ja vedenpitävä rannekelloni! Eiks täs oo jotain sporttistakin?

 

 

 

Käyttäjän MarttaK kuva

MarttaK