Kainalohiki

Terkut Tanskasta. Pikkusen tihee tahti päällä meidän täällä Tanskassa toimivassa ulkoilmaohjelmapalvelutoimistossa. Eka kesä ja asiakasvirta lähti heinäkuun lopussa semmoseen yläkaareen että pelkäsin jo että pomo keksii pistää yövuorot työvuorolistaan kehiin. Ku ei nyt vaan lukis tätä blogia.



Parhaimpina päivinä ensimmäiset asiakkaat ollaan tavattu aamuseiskalta ja viimeiset laitettu kotiin puuron syöntiin ja peppupesulle iltakasilta. Sinä päivänä kun pomo ilmoitti, että mun työvuoro loppuu kello 16:60 tuli fiilis, että pitäiskö järkätä pomolle yks vapaapäivä, jolloin se vois vaikka mennä kellumaan Hvide Sanden uimahallin poreammeeseen päiväksi. Ehdotin sitä leikkisästi hänelle, mutta sain vastauksen, että hän ei syty porealtaista.

Tänä kesänä mieleen on palautunut muutamaan otteeseen Viimaiset ajat ja kiireisimmät leijahiihdon opetustalvet Suomessa kun viikonloput painettiin menemään aamusta iltaan. Silloin erona vain oli, että viikonloput oli kainalot hiessä, mutta arkisin jäi aikaa venyttelyyn ja toimistohommiin. Nyt meno on ollut parhaimmillaan päivittäistä ja en voi olla kuin kiitollinen päivittäisestä kainalohiestä.  Tätä menoahan ei millään jaksaisi ympäri vuoden, mutta just nyt tässä hetkessä, kun olemme saaneet koottua itsemme talvella kokemastamme kolahduksesta, nautimme kiireestä ja jokaisesta kohtaamastamme asiakkaasta myös väsyneenä, nälkäisenä ja kiireen keskellä. On vaan maailman siisteintä kohdata taas aitoja asiakkaita, päästä ihan iholle kuulemaan ja kyselemään lomafiiliksiä ja olla mukana rakentamassa ikimuistoisia lomakokemuksia.

Tämän täydellisempää elämä ei voisi olla juuri nyt.

Henkisesti meno on ollut koko ajan ja on edelleen kaikesta kiireestä ja pitkistä päivistä huolimatta mahtavan rento. Lähdettiin mieheni Timon kanssa kesään asenteella, että katsotaan mitä tulee ja varauduttiin pahimpaan: jos ei tule (eikä tuule) mitään, maailma ei siihen kaadu vaan ollaan kokemusta rikkaampia. 

Vaikka kesäkautta on jäljellä vielä lokakuun loppuun, ollaan saavutettu jo tässä vaiheessa sekä henkisesti että liiketoiminnallisesti taso, mihin voidaan olla tyytyväisiä. Kaiken kokemamme jälkeen tästä kesästä on tulossa yksi elämämme ikimuistoisimpia yhteisiä juttujamme yhteisen kitesurffausharrastuksen parissa. 

Me ei tiedetä vielä jatkosta Kite Onen suhteen - eli missä ollaan, ollaanko ja miten päin ensi kesänä, mutta tiedättekö mitä, ei paina yhtään. Aivan sama. Nyt mennään tällä ja tiedän, että kulman takana odottaa taas jotain siistiä. 



Alla vähän makupaloja kesän meiningeistä tähän asti. Kaikki kuvissa esiintyvät henkilöt ovat antaneet luvan julkaista kuvat sosiaalisessa mediassa. Lisää fiiliskuvia löytyy Instasta ja lisää tunnelmia tältä kesältä edellisestä videobloggauksesta ja kurkistuksesta leijasurffauskoulun kulisseihin Tanskassa.


Kesän paras työsuhde-etu: mahdollisuus harrastaa kitesurffausta privaspotilla.


Toimiston tunnelmaa.


Meikäläinen lesson planin kimpussa eli suunnittelemassa seuraavien asiakkaiden kitekurssin opetusrunkoa.


Kitesurffiopetuksen parhaimpiin puoliin kuuluu ehdottomasti olla luomassa yhteisiä ikimuistoisia hetkiä kitesurffauskurssille osallistuville. Kuvassa saksalaiset isä ja poika opettelamassa self rescueta ja samalla hassuttelemassa keskenään siinä samalla.


Treeniä treeniä. Tanskalaisperheen äiti ottamassa vastaan tyttärensä leijaan taivaalta.

 


Opastettu kajakkiretki starttaamassa. Retkillä heitetään keikka läheiseen kalasatamaan, syödään piknikeväät ja vaihdetaan ajatuksia Hvide Sandesta maailman menoon yleensä.


Ryhmäkuva kajakkiretken jälkeen. Tähän kuvaan päädyin asiakkaiden kutsusta.

 


Timo valmistelemassa Asenteen SUP-lautoja asiakkaiden matkaan. Kuvassa oikealla tosin seisoo ehta kajakki eikä siis mikään koemalli Asenteen lautojen ensi kesän mallistosta.

 

Käyttäjän MarttaK kuva

MarttaK