Tyttöjen arkiyö Pyhä-Luoston erämaassa

Tuntureita, pitkospuita, autiotupia, rakkakivikkoa, ruskaa, suomaisemaa ja vanhaa käppyräistä naavaista metsää… Pihkan ja suopursun tuoksua… Koppeloita, kuukkeleita, hirviä, kääpiä ja muurahaiskekoja…

IMG_1246IMG_1244 IMG_1311IMG_1288

IMG_1297Toisinaan jopa: ”Ihiminen!! Tuolla on toinen i-hi-mi-nen”.

Mutta ei tällä kertaa. Kuten kuvasta näkyy, ei Luoston parkkipaikalla ollut lokakuisena tihkusadepäivänä ruuhkaa.

Osa-aikatyöläiset ne kuitenkin pääsevät vaikka arkena yöpymään metsään. Melkoista arjen luksusta.

Eli niin me vain voitettiin tyttökaverini kanssa itsemme ja yövyttiin ihan kahdestaan erämaassa, puhelinyhteyksien ulottumattomissa Pyhä-Luoston kansallispuistossa Yrjölän varaustuvassa.

Hämärti, kun saavuttiin. Tunturipurosta kannettiin juomavesi ja suonsilmästä löylyvesi. Kynttilä unohtui, joten saunottiin pilkkopimeässä. Yhtäkkiä kuultin, että saunassa oli lämmön herättämä ampiainen. HUIJHUI! Meinasi tulla paniikki. Kuten myös, kun tuuli itsekseen avasi tuvan oven…

IMG_1250IMG_1309

Revontulet loimotti. Vieraskirjaa kirjoitettiin. Tähtiä ja takkatulta tuijotettiin. Hiljaista. Yritettiin olla niin kuin ei jännittäisi mennä pilkkopimeässä ulos pesemään hampaita.

Mutta raukeasti nukutti. Aamusta patikoitia oli edessä kolmisen tuntia.

IMG_1302IMG_1276

IMG_1296

Matkan varrella yhdellä suolla oli lato. Siis lato. Suolla. Kyltti kertoi, että soilta on entisaikaan niitetty kotieläimille heinää. Suo oli silloin suoniitty. Eipä ollut heillä liioin kumisaappaita saati traktoreita...

Polun varressa nähtiin sympaattinen alttari. Hyvä idea!

Joku viisas sanoi kerran, että ”Vanha metsä on minun kirkkoni”. Mennään sillä.

Lopuksi kerättiin katajanmarjoja talteen – muu marjasato onneksi on jo urakoitu. :)

On kait näissä, luksusta kerrakseen.

IMG_1301IMG_1314

Käyttäjän MaJu kuva

MaJu