Good for life, bad for skiing


Tämä teksti on julkaistu ensimmäisessä ilmestyneessä Huippu - Freeride -lehdessä (01/2013). Tässä pureskelemani asia on niin monen vuoden tuumimisen filtteröimä ja kouriin tuntuvasti läsnä päivittäin että halusin tuoda sen esiin myös blogissani.

__________________________________________

Ruuhkavuodet - melkein väistämätön paha pienen ihmisen elossa.

 

Tiedän monen kollin kieriskelevän vaikeasti. Koulut alkaa olla käyty. Työtilanne on stabiloitunut. On löytynyt ymmärtäväinen työnantaja joka antaa löysää pitkille talvilomille. Tai on hyvin järjestäytyneitä ja vakiintuneita pätkätöitä, joilla saa leivän. Pomo on hiljaisen ihmetteleväisesti tyytyväinen, kun joku haluaa pitää lomiaan muulloin kuin heinäkuussa ja tyytyy pienempään palkkaan, että saa toivomansa vapaat.

 

On löytynyt emäntä, joka ymmärtää isännän mielihalun viettää mahdollisimman pitkiä aikoja vuorilla ja luonnossa. Voi jopa olla, että emäntä itsekin nauttii ulkoiusta ukkonsa kanssa. Luonnossa koetaan yhdessä upeita hetkiä.

 

Harrastuspuolella oma taitotaso on noussut, koska omaa juttuaan on päässyt tekemään intensiivisesti. On löytynyt hyviä kavereita - sielunveljiä - jotka jakavat luontohimot, vuorihimot, intohimot.

 


Evoluutio ottaa ohjat

Tässä meillä on Uros, joka on elämänsä kunnossa ja Naaras, joka on parahultaisessa lisääntymisiässä. Uros takoo rintaansa ja metsästää (jota vertaan tässä harrastamiseen) kuten luonto on sen tarkoittanut. Naaras taas on löytänyt oman Alfa-Uroksensa. Oiva tilaisuus ylivertaisen pariskunnan geeniperimän jatkamiselle.

 

Palataan tähän päivään. Ukko alkaa miettiä, miksi muuttaa tilannetta, kun juuri nyt olisi kaikki niin hyvin. Kaksi työssäkävijää. Paljon aikaa harrastaa ja touhuta. Hyviä harrastuskavereita. Jos nyt ruvetaan sikiämään, niin miten sitä enää ehtii harrastaa? Ei ehdi enää hiihtää sataa päivää vuodessa. Miten käy Thaimaan ja Kreikan kiipeilymatkojen? Eikö meidän pitänyt yhdessä pyöräillä Alppien yli?

 

Luonto, biologinen kello, hormonit - mitä näitä nyt on. Onneksi naisissa on vanhaa viisautta. He potkivat miehiä tekemään suuria ratkaisuja. Ok, naisten on vaikea tehdä pieniä ratkaisuja, kuten valita kenkien väri tai paidan malli. Mutta elämän mittaisella aikajanalla he ovat paremmin kärryillä kuin ukot.

 

Oma kokemukseni lapsien teosta on se, että se on vallan miellyttävää puuhaa. Niin kuin niiden saaminenkin on. Ennen oman lapsen syntymää en ollut juurikaan pitänyt vauvaa edes sylissä. En okein tiennyt, miten olla pienten lasten kanssa.

 

Kun oma lapsi syntyy, sitä puhdasta rakkautta ei voi kuvailla muuten kuin kokemalla se itse. Lastaan rakastaa enemmän kuin itseään. 

 

Se on paljon, koska vapaalasku on varsin itsekästä toimintaa. Siinä liikutaan ryhmässä, mutta se on oma endorfiini ja adrenaliini joka veressä virtaa, kun lasketaan hienoa mäkeä, Hyvän ystävän kanssa voi jakaa hetken, ja parhaimpien ystävien käännöksiä katsoessa voi nauttia heidän puolestaan. Mutta kaikki nuo tunteet tuntuvat kaksiulotteisilta kun niitä vertaa siihen, miten oma lapsi katsoo nauraen silmiin, hyppää syliin ja sanoo “isi sie olet ihana”.


 

Kriisi

Omalla kohdallani ensimmäisen lapsen saaminen toi parin vuoden kriisin mäenlaskuun. Siihen asti se oli ollut elämäni tärkein asia. Se oli syy siihen, miksi tein töitä. Vuorilta löysin myös mielitiettyni. Mitä olisin lapsen saamisen jälkeen? Isä, ok. Mutta mitä se tarkoittaa? Olenko sen jälkeen vielä hyvä laskija? Mitä minulle tekee se, etten pääse enää kuukausiksi reissuun? Mitä yhteistyökumppanini ajattelevat? Onko minulla edes varaa harrastaa lajia?

 

Jossain toisen talven kohdalla j.L.s (jälkeen Lapsen syntymän) koin perinteisellä toukokuisella reissulla Norjassa ahaa-elämyksen. Minulle tuli varsin rauhaisa fiilis. Sillä hetkellä minulta lähti hoppu ja suorittamisen ajatus takaraivosta pois. Ei niin, että olisin sitä ennenkään ollut ihan mahdoton hikari, mitä laskemiseen tulee. Mutta pelkästään vuorella olosta tuli nyt zen-fiilis. Näin vuoren sellaisena kuin se on. En enää yrittänyt ynnätä miljoonaa muuttujaa ja saada yhtälöä siitä, onko turvallista vetää täpöllä vai ei. Olin täysin tyytyväinen ja harmoniassa juuri siinä hetkessä. Vuoret ovat minussa. Ja minä vuorilla. Olin fyysisesti siellä tai en.

 

Sen jälkeen laskemisesta tuli kypsempää.

 

Kun kerroin odottavamme esikoistamme vuonna 2008, ystäväni Andreas Fransson sanoi:
“Good for life, bad for skiing.” 

En täysin allekirjoita. Sanon mieluummin: “Good for life, matures your skiing.” 

Kolumni on julkaistu Huippu -Freeride lehden ensimmäisessä numerossa (01/2013)

Lisätietoja: www.huippufreeride.fi

 

Käyttäjän johansen kuva

johansen

frostig
Käyttäjän frostig kuva
Offline
Viimeksi kirjautunut: Yksi kuukausi 1 viikko sitten
Liittyi: 29.03.2012 - 14:50
Re: Good for life, bad for skiing

Tämä jäi kyllä mieleen jo ensijulkaisulla, hyvä juttu! Hyvää pohdintaa, itsellekin, oli lapsia tai ei (vielä). :)

huitelua.wordpress.com

johansen
Käyttäjän johansen kuva
Offline
Viimeksi kirjautunut: 8 kuukautta 3 viikkoa sitten
Liittyi: 24.12.2002 - 10:58
Re: Good for life, bad for skiing

@frostig: Kiitos! :)

keljukoo
Offline
Viimeksi kirjautunut: 9 kuukautta 2 viikkoa sitten
Liittyi: 28.10.2014 - 09:36
Re: Good for life, bad for skiing

Hyvä ja arvokas näkökulma Janilta. Eräs näkökulma tämäkin: http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/36579-esther-vilar-miesasi...

Elämä on! ;)

Joki65
Offline
Viimeksi kirjautunut: 4 päivää 15 tuntia sitten
Liittyi: 09.11.2012 - 17:38
Re: Good for life, bad for skiing

Hyvä kirjoitus!
Lapset on nannaa. Itsellä laskupuuhat jäi lapsien syntymän aikoihin hyvin vähälle. Kun esikoinen alkoi olla 3-4v raahauduttiin perheellä mäkeen ja sama toistui 3 muun muksun kanssa. Nyt kun esikoinen on 17, täyttyy "matures your skiing" kohdaltani. Itse ikääntyen, mutta on hienoa suunnitella pojan kanssa talvelle pyydareissua Nipponiin. Puolestani allekirjoitan ajatuksesi “Good for life, matures your skiing.”

Vode
Offline
Viimeksi kirjautunut: 5 kuukautta 4 viikkoa sitten
Liittyi: 18.12.2002 - 08:23
Re: Good for life, bad for skiing

Ihan hyvä näin, vuoret ja lumi ei karkaa minneen. Oon saanu Hertsikan putikoista ihan eri fiilareita ja harrastaminen on muuttunu paljon "pienemmäksi" lähemmäksi ja hyvä niin. Lumisade Helsingissä on loistojuttu.

Nii joo ja pulkka / Stigamäessä voi heittäyty kunnolla penskaks, ilman lapsia sitä ei nelikymppinen oikein kehtaa. ;-)

"Aina kannattaa lähteä."

johansen
Käyttäjän johansen kuva
Offline
Viimeksi kirjautunut: 8 kuukautta 3 viikkoa sitten
Liittyi: 24.12.2002 - 10:58
Re: Good for life, bad for skiing

@keljukoo ja @Joki65 Kiitos!
Omalla esimerkillä se kai menee. Sitä toivoo, että kun jälkikasvu näkee miten kovasti vanhemmat nauttivat luonnosta niin hekin oppivat arvostamaan sitä. Toivottavasti.

Esmes: Ei ole huonoja kelejä. Jos vanhemmat toistelevat miten on huono ilma niin kai sitä mukelotkin oppivat toistelemaan :)

(saapa nähdä lukevatko tän kirjoituksen kymmenen vuoden kuluttua) X-)

johansen
Käyttäjän johansen kuva
Offline
Viimeksi kirjautunut: 8 kuukautta 3 viikkoa sitten
Liittyi: 24.12.2002 - 10:58
Re: Good for life, bad for skiing

Erinomaista tuumintaa aiheesta minkä kanssa core-harrastajat painivat:

http://www.rollomixed.com/2014/11/pakettiauto-parkkiruudussa.html

Muutenkin blogin täydeltä hyvää kirjailua ja kuvatuksia.