Muu ulkoilu

share

Huristelin maaliskuun lopulla elämäni ensimmäistä kertaa Savukoskelle (65 km Pyhältä) pitämään eläinetiikan kouluvierailuja 13–17-vuotiaille Korvatunturin koulun nuorille. Vaikka on jo kevät, aamusta pakkasta oli lähes -20*C ja aurinko kristalloi erämaamaisemat – osin autioituneita rintamamiestalojen pihapiirejä, jokia, tuntureita, talvisodan ratkaisutaistelun kannaksen, poroerotteluaitauksia ja joulupukin pajan. Lapin radiossa juteltiin shamaaneista kertovasta väitöskirjasta.

share

Havainnollistetaanpa muutamalla kuvalla, joita olen esittänyt mm. Kemian opetuksen päivillä, Helsingin Yliopiston Kemian laitoksella (2013) ja Lapin toimijoiden ympäristöseminaarissa Luostolla (2013). Ne pohjautuvat Sustainability in science education -kurssiin Reykjavikin Yliopistolla.

share

Tavanomainen päiväni Pyhätunturissa on kirjoittamista, lukemista ja ruoanlaittoa. Myös murtsikkaa ja lumilautailua. Tänä iltana on erikoisempaa luvassa: avantouinti-lehtikuvaus (ilman saunaa!), toista kertaa elämässäni hiphop/salsa/show-tanssitunnin ohjaaminen Pelkosenniemen mahtaville alakoululaisille, ja kotona illallisen tarjoilu 7 porilaiselle äijälle (kasvislasangea ja mustikkapiirakkaa).

share

Matka Guatemalaan on jo aivan kulman takana. Matkakuumeilun ohessa Kapua Guatemala 2013 – hankkeen varainkeruu käy kiivaana. Keräyspotissa on tällä hetkellä noin 50 000 euroa. Vielä on matkaa 100 000 euron tavoitteeseen, mutta tällä porukalla on asenne ja tahtotila kohdillaan. Varainkeruun lisäksi töitä teettää myös selviytyminen projektin fyysisestä osuudesta, vuoristovaelluksesta ja Tajumulcon (4220m) valloituksesta.

share

Osa teistä onkin ehkä lukenutkin kirjoitukseni "Elämäni ensimmäinen maraton". Tässä jatkoa vähän samasta aiheesta. Olen pitkään kuvitellut, että ei minusta ole juoksun harrastajaksi. En varmaan ole ainoa joka miettii näin kun pistää lenkkitossut taas jalkaan vuosien tauon jälkeen. Nyt sanoisin, että ei kannata luovuttaa sillä on se mahdollista! Mulla on ollut kaikenlaisia haasteita tuon harrastuksen kannalta. Aikoinaan mulla oli niin pahat siitepölyallergiat että minkään sortin hengästyminen ei tullut kesäisin ulkoilmassa kyseeseen.

share

  Heippa mussukat! Viime viikon kirjoitus taisi jäädä sivakoinnin takia väliin. Tuttuun tapaan olen hiihdellyt Paloheinän laduilla, lisäksi Helsingin jäillä. Pakkanen putosi joinain päivinä alle kahdekymmenen ja parta huurtui pelkästä ajatuksesta. Liikkeelle oli kuitenkin lähdettävä, sillä olin luvannut itselleni hiihtää ja Partioaitalle kuvata. Lenkki oli varsin antoisa.

share

  Kapua lähtee innoissaan mukaan matkamessuille. Jo pitkään on povattu, että ekomatkailun jälkeen kokemuksellisen aktiivimatkailun suosio kasvaa. Reissaajat ovat kuulemma kyllästymässä rantalomiin. Uskomme vahvasti, että vapaaehtoistyömatkailu on tulevaisuuden juttu.  Onko todella näin?

share

Tervehdys Relaajat! Luet Sauvasekoittimen ensimmäistä bloggausta! Olen Tom Nylund, 30-vuotias helsinkiläinen mediatuottaja ja juontaja. Kesäisin melon, kiipeilen ja pyöräilen sekä maastossa että tiellä. Talvisin liikun suksilla.    

share

Istun Afrikan tumman taivaan alla, lämpimän yön syleilyssä, niin lähellä päiväntasaajaa, että sitä voisi koskettaa. Nurmikko allani on pehmeä ja tuhannet tähdet tuikkivat valopilkkuina ylläni.

share

  Ensimmäinen ryhmä itsensä hyvään haastaneita Kapuajia on parhaillaan trekkaamassa Nepalissa. Oma Kapua Annapurna -tiimi on kerännyt tähän mennessä kymmenen rohkean naisen voimin jo huikeat 23 500 euroa Nepalin orpolasten tukemiseksi! Varat kanavoidaan kohteisiin suomalaisen Kädestä käteen - Mano a mano ry:n kautta.  

share

  Kapuan tämän vuoden tiimi on valittu. Neljällätoista upealla ja rohkealla naisella on kaksi tavoitetta: 100 000 euron keräyspotti kehitysmaiden nuorten ja naisten tukemiseksi sekä Väli-Amerikan korkeimman vuoren, Tajumulcon (4223 m), huippu. Avoimen haun kautta valittu ryhmä pääsee paikan päällä Guatemalassa näkemään, mihin kerätyt varat käytetään.  

share

Kuulin tarinan tutusta kappaleesta "He Ain't Heavy, He's My Brother". Laulun nimi syntyi kauan sitten ilmestyneestä lehtiartikkelista. Jutussa oli kuva pienestä pojasta, joka kantoi selässään vielä pienempää lasta ja kuvatekstissä luki "He ain't heavy mister, he's my brother". Näin mielessäni kuvat pikkusisaruksia kantavista lapsista, joita olen kohdannut Afrikassa. Monesti olen ajatellut, miten nämä pienet jaksavatkin. Mutta ehkä pieni pienen selässä ei aina tunnukaan painavalta taakalta? Tärkeä ja rakas ihminen voi olla kevyt kantaa. Vaikka olisi itsekin vasta pieni lapsi.

share

  Miten vuorille kapuaminen maailman toisella puolella auttaa kehitysmaiden lapsia? Eikö kannattaisi vaan lahjoittaa matkarahat keräykseen?

share

Ihan mahtavaa kun on kesä! Ulkona on niin kiva touhuta kaikkea - tämä neito on siis todellakin viihtynyt pihalla. Pienenä esimerkkinä yksi kesäinen arkipäiväni: pyöräilin 6km töihin, kävin juoksemassa siellä lyhyen 5km lenkin, pyöräilin duunin jälkeen venekerholle 6km ja sitten purjehtimaan pariksi tunniksi ja pyöräilin 11km kotiin. Arkeenkin saa mahtumaan aika paljon ulkoilua kun käyttää aamutkin hyödyksi. Helatorstain aikaan vietimme pitkän viikonlopun Kustavin kallioilla kiipeillen - eli siis käsiä ja jalkoja kallionkoloihin jammaillen.

share

Teksti: Jenni   Kolme ja puoli viikkoa jalan telomisesta mennyt, ja kuntoutus jatkuu edelleen, ilman suksia. Viikko kaatumisen jälkeen kävin taas lääkärillä. Reisi oli kutistunut puoleen, joten hyvä uutinen oli se, että sain alkaa varaamaan jalalle. Huono uutinen puolestaan oli se, että mäkeen ei olisi asiaa kolmesta kuuteen viikkoon. Mielessäni tietysti tein johtopäätöksen, että kolmen viikon päästä ollaan laskukunnossa.

share

Osallistuin viime viikonloppuna Suomen Alppikerhon järjestemälle seikkailijan ja kiipeilijän ensiapukurssille. Kurssin vetäjänä toimi LL Heikki Karinen. Niille joille Heikki ei ole tuttu niin pienenä esittelynä voisi sanoa, että hän on toiminut retkikuntien lääkärinä lukuisilla reissuilla kuten Everestillä sekä Pohjoisnavan hiihtovaelluksella. Hänen niin sanottu CV on kyllä erittäin vaikuttava. Käytännön esimerkit hänen lukuisilta reissuilta tekivät kurssista hyvin antoisan. Erityisen selväksi tuli se että, turvallisuusasioita kannattaa ja pitää suunnitella huolellisesti.

share

  Montakohan niitä matkapäiviä viimevuonna tuli täyteen. 250 jälkeen ei kait enää lasketa. Tuntuu siltä, että viimeiset 12 kuukautta ovat olleet yhtä taipaleella.

share

Voisiko sitä lunta jo pikku hiljaa alkaa tulla tänne eteläänkin? En ole varmasti ainoa joka tätä toivoo. Tähän aikaan vuodesta olisi kiva päästä ainakin hiihtää, laskettelee, retkiluistelee ja ihan vain ihastelee talven sinistä hetkeä. Pakkaslumen narskunta jalkojen alla aurinkoisena talvipäivänä on ihan parasta. Mutta nyt ulkona on vaan synkkää, märkää, tuulista ja sateista. Mutta ei kannata luovuttaa ulkoilujen suhteen. Tässä muutamat arkiset esimerkit mitä ulkosalla voi touhuta lumettomina talvipäivinä.

Sivut