Lumi

share

Tenojoki on vielä jäässä, mutta pian sitä jo melotaan. Kuva: Timo Morottaja 

share

Huutia sille joka päätti sammuttaa hissit.

share

Wappuna on tapana kiivetä mäelle. Yleensä kuitenkin avaamaan kuohujuomapulloja. Janne ja minä vietimme wappua etsimällä onkaloita Espoon mäissä ja boulderoimalla, sekä laskemalla auringonpaisteisen ja vielä hyvin lumisen Granin rinteen Kauniaisissa.

share

29.4.2016 Hiihtoa ja hyväntekeväisyyttä Vappuaaton aattona Helsingissä paistaa aurinko. Se selvästi virittää kaupunkilaisia kesään. Mieli kuitenkin vaeltaa vielä Pyhälle, jalkojenkin tekisi mieli sinne. Mutta aika ei anna periksi. Mun talvi on tältä erää ohi, kesäsuunnitelmat odottavat.

share

Hissihässäkkää ja jyrkkiä käännöksiä Col du Planin pohjoisseinällä.   Parin päivän sateiden jälkeen oli tarjolla yhden päivän sääikkuna eli aurinkoa. Col du Planin pohjoisseinämä oli laskettu edellisen sääikkunan aikoihin ja sen laskeminen houkutteli. Pyysin kaveriksi Mikkoa, jota mäen laskeminen kiinnosti ehdottomasti, sillä pohjoisseinä oli häneltä vielä laskematta.

share

Lunta riittää. Yritystä vuorille, sohjoa ja häntiä koipien välissä.   Isojen lumisateiden jälkeen päätimme lähteä pienellä porukalla laskemaan Courtesin koillisseinämää Argentièren jäätiköltä. Usein keväällä mennään yöpymään valmiiksi ylös majalle, jotta aurinko ei ehdi lämmittää lunta vaaralliseen kuntoon. Aamuksi oli luvattu melko viileää säätä, joten piheyttäni päätin nukkua yön omassa sängyssä ja suunnata ylös aamun ensimmäisellä hissillä.  

share

Hellurei,  nyt tuleeki blogipäivitystä oikeen pari melkeen putkeen! On vaan ollu niin hienoja reissuja viimisten parin viikon aikana, että pitää nyt takoa, ku rauta on kuuma, haha. Ollaan oltu 2,5 viikkoa Riksussa, ja kelit on ollu ihan käsittämättömät! Normaalin whiteoutin sijaan onki ollu tosi tyyntä ja aurinkoista keliä. Uutta luntaki on tullu. Ei haittaa yhtään! 

share

Tammikuussa aloitin ski mountaneering kilpailu-urani huimilla Sappeen laskettelukeskuksen vuorilla. Ajatus lähteä mukaan näihin kisoihin oli oikeastaan aika päähänpisto mutta kun olen kerta tottunut kisailemaan erilaisissa hieman seikkailuhenkisissä kilpailuissa olematta niissä kovin hyvä, niin mietin, että kaipa sitä maaliin pääsee tässäkin lajissa.

share

Sadepäivien viettämistä laaksossa ja taistelua flunssaa vastaan. Muutama auringonpilkahdus ja sateen tuomaa pyydaa.   Pilkahduksia auringosta

share

Heissan,  Alppikausi päätty tältä keväältä meiän osalta maaliskuun loppupuolella. Suunnattiin sieltä äitin ja isin hoivaan viikoksi Pelkosenniemelle ja Pyhälle. En oo vuosikausiin ollu niin innoissani tullu käymään kotona! Oli jotenki tosi ikävä porukoita, ja ku ties, että Pyhällä on paljon kavereita, niin tuntu hyvälle jättää isommat vuoret, ja suunnata Lappiin. 

share

Mukana sukset ja lunta, voin siis hiihtää missä vain. Vaikkapa Paraguayn korkeimmalla vuorella, Cerro Tres Kandúlla.

share

share

Koko konkkaronkka perillä Chamonixissa. Kiipeilyä, laskemista ja totuttelua vuorielämään.

share

Me lähtään reissuun! Matkan suunnittelua ja valmistautuminen vuorielämään. Täällä kirjoittelee Karva-Sami, Terhi ja pikku-Ärmyli. Olemme lähdössä ensi kertaa perheenä reissuun vuorille Ranskan Chamonixiin. Paikka on entuudestaan tuttu: Sami on viettänyt laaksossa osan vuodesta jo yli vuosikymmenen. Hellustelun alkuajoista lähtien myös Terhi on käynyt tutustumassa vuorilla touhuiluun. Olemme molemmat kiertäneet maailmaa jonkin verran ja yhdessä on tullut tehtyä muun muassa pidempi surffiloma Costa Ricaan. 

share

Taannoisella Alppi-reissulla sain toisen ummikon ylipuhuttua lumikenkäkokeiluun. Itseäni tuon lajin testaaminen on kiinnostanut jo pitkään, mutta ulkoilukaverini oli sitä mieltä, ettei puuhassa ole tolkkua. Koska mitään järkeviä perusteluja tälle mielipiteelle ei kuitenkaan kuulunut, katsoin kohtuulliseksi, että lajia kokeillaan ennen lopullisen mielipiteen muodostamista.

share

Hevosella sammuneen tulivuoren huipulle, hiihtämään, Afrikassa? Se vaikutti hyvältä idealta. Tuloksena kuitenkin murtuneet kylkiluut ja hevosenkengänmuotoinen ruhje rinnassa.

share

Blogia aiemmin lukeneet ehkä muistavat taannoisen laavuyöpymisseikkailumme tammikuun kovimmilla pakkasilla. Tälle yöretkelle lähdetiin nyt hakemaan jatkoa, mutta majoitteeksi valittiin varsin viileäksi koetun laavun sijasta teltta. Toki olosuhteetkin olivat kovin erilaiset, sillä lämpötila pyöri talvitelttakokeilumme aikana nollan molemmin puolin.

share

Se on moro, hiihtoloma Tampereella! Mutta miten toimivat kaupungin bussit hiihtobusseina? Hyvin!

share

Helou,  otsikon kysymykseen vastaus on varmaan aika helppo arvata.  Helmikuun oli sekä fiiliksen, että laskemisen puolesta parasta, no en tiiä, mutta ehkä ikinä. Jossaki vaiheessa ajattelin, että tämä tuntuu liian hyvältä, ja pelkäsin, että jotaki vielä tapahtuu. Niin on käyny vähän turhan monta kertaa. Päätin kuitenki, etten mieti sitä sen enempää, en sano sitä ääneen, enkä tosiaankaan murehtinu sitä laskiessa. Päivä toisensa jälkeen laskutatsi tuntu paranevan, ja sitä myöten myös itseluottamus.

share

Teksti & kuvat: Timo Morottaja  

share

Lapsuuden muistoista lämpimimmät eivät liity talvilajeihin, ja jos erityinen inhokki täytyy valita, niin murtomaahiihto voittaa sen tittelin kirkkaasti. Elävänä muistona on mieleen yhä palautettavissa lipsuvat sukset, takuuvarmat kaatumiset alamäissä sekä jostain mystisestä syystä monoista toistuvasti kesken hiihdon ulos muljahtelevat jalat.

Sivut