Lumi

share

Siitä on nyt puolitoista vuotta kun olen ollut viimeksi suksilla. Olen odottanut talvea paljon sillä minulla on ollut valtava ikävä päästä taas laskemaan. Tein mielestäni hyvän ratkaisun jalan kuntoutumisen kannalta, että jätin viime kevään laskettelut kokonaan väliin. Tämä päätös lähinnä sen takia, että lihakset eivät olleet ehtineet palautua täysin eikä sen takia että luu ei olisi vielä luutunut. Mutta nyt tiedän olevani taas hyvässä kunnossa ja voin lähteä mäkeen luottavaisin mielin. 

share

  Head Possen kippari Ape Majava kävi korkkaamassa kauden Norjassa. Norja oli jälleen kuuden tunnin ajomatkan arvoinen täältä Rovaniemeltä. Sannan kahvilaa, lapin tunnelmaa, maisemia, upeita valoilmiöitä, revontulia ja mukavaa matkailua. Haikkailut ja laskeminenkin oli ihan mukavaa pitkästä aikaa.  

share

Kaikki lennot Leville oli myyty loppuun. Veikkaan silti, ettei rinteessä ollut monta ihmistä. Onhan tuo tullut kokeiltua. Siis yksin hiihtäminen loppuunmyydyssä lappikeskuksessa. No ei voi mitään. Mennään sitten Alpeille.

share

Hiihtokautemme Granissa alkoi torstaina, eli siis vielä marraskuun puolella. Ensimmäisessä laskussame oli ehkä enemmän ruohoa ja kiviä kuin lunta, mutta seuraavana päivänä pääsimme jo tekemään muutaman käännöksen puuterissakin. Ylös kiipesimme tietenkin itse, lumitykkien tuiskujen läpi. Toisena päivänä lumitykit olivat jo ehtineet tehdä sen verran töitä, että syvässä lumessa kahlaaminen oli raskasta.

share

Granin rinne voi pian olla auki, sillä lunta on luvattu tänne eteläänkin peräti 40 cm. Lunta on tosin tullut vasta muutama sentti, mutta ehkä sade jatkuu. Kiinnostaisiko ketään lähteä kokeilemaan rinnettä tänään? Kannattaa ottaa vanhat sukset mukaan, rinne oli aiemmin tänään lähinnä ruohon ja kivien peitossa.

share

Herään keskellä yötä kännykänvaloon. Timo näprää puhelintaan todeten ”Puuskat yli 20 m/s, keli päällä”. Keväästä alkaen tuulen humina on tullut uniimme asti ja pitänyt meidät ajantasalla leijasurffikeleistä. Makuuhuoneemme sijaitsee Keski-Jyllannissa Hvide Sanden kylän kannaksen kapeimmalla kohtaa. Lännen puolella siintää aaltotreeneihin sopiva Pohjanmeri ja idän puolella freestyletreenin sopiva matala sisälahti Ringkøbing Fjord.

share

Minua alkaa kyllästyttää. Laskettelumäessä. Sain kahdeksan tunnin hissilipun ja illallisen uskomattoman halvalla. Mutta illallisaikaan on vielä monta tuntia, ja mäki on pieni, todella pieni. Ja siinä on liikaa aloittelijoita. Kunnes sitten näin sen. Tunnelin ja kyltin "Doorgang naar piste 3". Olin laskenut aloittelijoiden mäessä, enkä huomannut päärinnettä. Noloa. Hiihdän tunnelista läpi, ja löydän toiselta puolelta kunnon rinteen, jossa pääsee laskemaan vapaasti. Laskettelun jälkeen vielä illallinen, ja sitten testaamaan maailman parasta sisähiihtokeskus-after-ski:tä!

share

Olen laskettelumatkalla Lontoossa. Vuoden 2012 talviolympialaisten pitopaikassa. Lontoon Towerin varjoisilla rinteillä. Paddingtonin puuterikentillä ja Big Benin jyrkissä kuruissa. ... Taidan nähdä unta. Mutta itse asiassa OLEN laskettelumatkalla Lontoossa.

share

Blogiartikkelit syntyvät yleensä minulta helposti. Mutta nyt en tiedä edes mistä aloittaa. Pitäisikö kertoa hiihtämisestä 5300 metrin korkeudella? Telttailusta lähes viiden kilometrin korkeudella? Hulluudesta, joka ajaa kiipeämään näillä korkeuksilla muutama tunti lentokentälle saapumisen jälkeen? Tai oppaastani, joka pelasti vuoristotautiin sairastuneen kanssakiipeilijän, kantamalla hänet kymmenen kilometriä selässään alas vuorelta... viiden kilometrin korkeudessa... samalla kun minä yritin pysyä juoksevan oppaan vauhdissa. Ja koko tämä kokemus kesti alle 48 tuntia. Muistiin jäävä viikonloppu.

share

Miten kaikki voikaan muuttua päivässä? Eilen oli aurinkoinen puuteripäivä Cerro Catedralin (2405 m) takamaastossa. Ja ilta Barilochen kuuluisassa after-skiissä, viidessä baarissa. Kämpille neljältä. Mutta tänään päätä särkee ja aamiainen yrittää takaisin ylös. Varmaan jokin tauti. Ja sitten se puuteri. Se suli sateessa, ja rinteessä on nyt vain mutaa. Ei se muuten mitään, mutta meillä on vielä pari kilometriä takaisin autolle. No, mutahiihtoa en ollutkaan vielä kokeillut.

share

Niin lähellä, mutta kuitenkin kaukana. Halusin hiihtää Volcán Copahuen (2953 metriä) huipulta, mutta se ei taida nyt onnistua. Päivänvalo alkaa loppua, ja käännyn takaisin vain tuntia ennen kuin olisin päässyt tuon savuavan ja tuhkaa sylkevän kraaterin reunalle. Mutta tämän sisältä kuuman ja ulkoa jäisen vuoren lisäksi saamme tällä Argentiinan matkamme ensimmäisellä pysähdyksellä kuitenkin kokeille kaikkea muutakin. Kuten moottorikelkkailua, kuumia lähteitä, off-pisteitä ja lähinnä palmupuilta vaikuttavien Araucaria-puiden metsiä.

share

Tämän hiihtokeskuksen mäet ovat niin kuumia, että suksesi voivat sulaa. Oikeasti. Vesi auttaisi - ja tekisi hiihdosta vauhdikkaampaa. Mutta rinteen kastelujärjestelmä on vaihdettavana, ja se ei toimi tänään. Lisäksi on lomamme ainoa päivä, jolloin Brittein saarilla ei sada. Olemme Midlothian Snowsports Centerissä, Edinburghissa. Keskellä kesää. Tämä on toinen hiihtopäiväni Brittein saarilla. Rinne on muovia.

share

Olemme huipulla, mutta hieman myöhässä. Tarkemmin sanottuna 350 miljoonaa vuotta myöhässä. Tämä tulivuori lakkasi hengittämästä jo ennen dinosaurusten aikaa. Olin viime viikolla Edinburghissa ja yllätyksekseni kävi ilmi, että aivan kaupungin keskustassa on sammunut tulivuori, Arthur's Seat. Vuorella ei enää ole näkyvissä vanhoja kraatereita tai laavavirtoja, mutta kivimuodostelmat ja näköalat ovat todella hienoa. On hämmästyttävää löytää näin mielenkiintoinen retkikohde keskeltä kaupunkia. Retki sai minut kuitenkin kirjoittamaan aiemmista kokemuksistani tulivuorilla, Mt. Pinatubolla Filippiineillä ja Strombolilla Sisiliassa. Nämä retket ovat jääneet mieleen pimeässä hohtavien laavasuihkujen, kiehuvien järvien, lähelle osuneen ilmavoimien pommituksen ja muun äksönin vuoksi.

share

Jämyn yhteenvedon kirjoittamisessa vierähti sitten tovi jos toinenkin. Mutta saimpa vihdoin aikaan senkin. Tapahtui siis mun vuorelta poistumisen jälkeen:

share

Yhdeksänvuotiaalla pojallani ja minulla on samat kiinnostuksen kohteet: laskettelu ja lentokoneet. Kun varasin kesän perheloman Iso-Britanniaan, valitsimme jostain syystä kohteiksi kaksi kaupunkia, joissa molemmissa oli sekä kesällä avoinna oleva laskettelukeskus että Concorde-museo. Mikä sattuma! Olimme myös onnekkaita säiden suhteen. Mikä sen parempaa kuin päästä karkaamaan Suomen ja Iso-Britannian sateita aurinkoiseen vuoristomaisemaan? No, vakavasti puhuen Chill Factore, Manchesterin sisähiihtokeskus on kuitenkin hauska paikka viettää ilta hiihtäen. Rinteen jyrkkyys, kumpareet, ja monipuolinen muu aktiviteettitarjonta pitävät siitä huolen.

share

Espanja ei tule hiihtokohteena ihan ensimmäisenä mieleen. Ja saa olla aika kova jätkä, että uskaltaa pukeutua hiihtovaatteisiin Barcelonan koneessa (minä en tosin ollut). En ollut aiemmin käynyt Espanjassa, joten se oli pakko ottaa tämän vuoden ohjelmaan. Kohteemme oli La Molina, hiihtokeskus parin tunnin ajomatkan päässä Barcelonasta ja mukavasti matkan varrella kohti Andorraa eli matkamme toista kohdetta. Meillä oli kuitenkin aikaa vain kaksi ja puoli vuorokautta. Saavuimme La Molinaan tuntia ennen hissien sulkemisaikaa, koska arvelimme, että se riittäisi tämän pienehkön keskuksen katsastamiseksi. Mutta lipputoimisto kieltäytyi myymästä meille hissilippuja! Toimisto oli auki, henkilökunta oli tiskeillään, mutta ei, lippuja ei voinut enää myydä. Meillä jäi epäselväksi oliko kyseessä huoli asiakkaan lyhyeksi jäävästä hiihtopäivästä vai paikallinen "Mañana" (huomenna) asenne. Mutta ei hätää. Onneksi kaverini Zach oli mukana, ja minuutin päästä hän oli puhunut pari paikallista hiihtäjää antamaan meillä päivälippunsa. Nousimme hissiin...

share

Riksgränsen, legendaarinen hiihtokeskus Ruotsin pohjoisrajalla. Kavereiden loputtomien tarinoiden lähde, mutta en jostain syystä ollut koskaan päässyt käymään täällä. Paitsi nyt. Ja legendat ovat totta, paikka on uskomattoman hieno ja täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia mahdollisuuksia. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että olemme täällä juhannuksena, aurinko paistaa, on keskiyö, ja laskemme avoinna olevassa hiihtokeskuksessa.

share

Noloa. Näin ei ole käynyt koskaan aiemmin. Oikeasti! En löytänyt laskettavaa matkaltani. Matka Venetsiaan oli toki hankala tapaus. Siellä on tietysti kuuma näin kesällä. Töiden ja muiden matkojen vuoksi reissulla ei ollut kovin montaa tuntia ylimääräistä aikaa. Joten en ehtisi pohjois-Italian kesähiihtopaikkoihin. Ja ne kaksi päivää, jotka vietin Venetsiassa olivat aamusta iltaan täynnä kokouksia. Mutta silti. Viimeisenä iltana kahdeksan jälkeen minulla olisi muutama tunti vapaata. Parin tunnin autolla ajon jälkeen päätin kuitenkin luovuttaa, ja reissun ainoaksi tulokseksi jäi "after-ski" hotellin baarissa. Yksin, vain minisukset seuranani. Surkeaa. Suunnitelma oli kuitenkin mielestäni hyvä. Viime viikolla kävin laskemassa Matinkylän jäähallin lumikasassa. Suunnitelmani oli löytää Venetsian läheltä vastaava jäähalli, kerätä kasa lunta roskasäkkiin, ja ajaa Venetsian Piazzale Romalle aamuyöstä. Tuohon aikaan olisin voinut pysäköidä autoni bussiasemalle, kaataa säkillisen lunta viereiselle sillalla, ja hiihtää siltaa pitkin alas. Mutta yritys epäonnistui, koska en löytänyt jäähallia. WTF? Eikö Venetsiassa muka ole kesällä auki olevia jäähalleja? Tästä ei voi kuin vetää sen johtopäätöksen, että Matinkylä on parempi turistikohde kuin Venetsia. Ainakin jos välittää lumesta ja jäästä. Ja ketä jaksaa mitkään kanaalit kiinnostaa?

share

  Vaiherikas suomalainen Mt. Logan -retkikunta on päässyt turvallisesti pois vuorelta ja pikkuhiljaa myös pois Amerikan mantereelta. Veikot lienevät parhaillaan jossain Atlantin yläpuolella siemailemassa ansaittuja reissultapaluukonjakkeja.  

share

Keskieuroopan vuoriseuduilla laaksot vihertävät ja pian alkaa Alppien kesäsesonki. Vaikka talvitouhut ovat vähäksi aikaa jääneet taakse, palataan kuitenkin parilla mietteellä viime talveen, joka oli minulle opettavainen.

Sivut