Pyörä

share

Suunnitelmat syksylle olivat suuret. Pelkkää elämäniloista nautiskelua samaan tyyliin, kuin niissä lukuisissa videoissa, joissa ei koskaan sada, mikään ei hajoa, jalat eivät kramppaa, ihmiset eivät hengästy ja maisemat ovat timanttiset. Vaihdoin monitoimipyörään krossikumit ja ajattelin siirtyä sillä maantielaidasta hiekkateille ja poluille. Pelkään, että ajotuntumaa on tänä talvena pidettävä yllä, mikäli mielii ajaa ilman suurempia ongelmia reilu kolme vuorokautta putkeen.

share

Olin toistamiseen ajamassa kilpaa Virossa Tartu Rattamaratonilla. Tällä kertaa ei mennyt ihan putkeen vaikka maaliin asti pääsinkin.

share

Laitoimme majatalon reiluksi vuorokaudeksi kiinni ja tilaisuuteni oli koittanut. Oli aika ajaa 600 km lenkki alle 40 h aikarajan. Ensin neljäsataa kilometriä, sitten muutama tunti unta ja seuraavana päivänä kaksisataa. Olin tänä kesänä ajanut useamman kolmisatasen lenkin ilman ongelmia, joten ajattelin, että ainakaan ensimmäinen päivä ei todennäköisesti tuottaisi suurempia yllätyksiä. Aamu starttasi kahden kuivan kuukauden jälkeen vesisateella. Neljä tuntia vesisadetta ja mäkinen reitti otti turhat luulot pois.

share

 Viime sunnuntaina oli sitten vihdoin luvassa palkkapäivä allekirjoittaneen useamman vuoden kestäneelle triathlon-treenille. Starttipaikka Kööpenhaminan täyden matkan karkeloihin oli lunastettu jo vuotta aikaisemmin ja nyt vihdoin päästiin katsomaan, että miltä se meno oikein maistuu, kun matkaakin oli tarjolla mukavasti 3,8km uinnin, 180km pyörän ja 42,195km juoksun verran.

share

Liian hyvä sää tekee pyöräilystä liian helppoa. Odotankin syksyn epävakaita kelejä, mutaa, liukkaita kiviä ja juurakkoja.

share

Edellisen postauksen jälkeen on ehtinyt tapahtua kaikennäköistä. Muutin nimittäin viikko sitten hieman eteläisemmille laitumille seuraavan viiden kuukauden ajaksi. Nykyinen kotipitäjä on siis Malta – tuo naurettavan kokoinen saarivaltio Italian eteläpuolella. Tulin tänne harjoittelupaikan perässä ja brevettiharjoitteluun paikka on luonnollisesti sieltä parhaimmasta päästä. Nimittäin kun googleettaa “Malta and cycling”, niin ensimmäisten hakutulosten joukossa silmille lävähtää Times of Maltan otsikko “Malta ranked worst EU country for cycling”.

share

Kesäkuun puolivälissä pakkasimme auton täyteen jos jonkinlaista harrastuskampetta. Suuntana oli Keski-Eurooppa ja erityisesti Alpit. Otimme myös maastopyörät mukaan ja päätimme viettää pari päivää pyöräillen Saksan eteläosassa Black Forestissa, eli Schwarzwaldissa.

share

Karttaa oli pyöritelty ja googlemapsia ihmetelty. Edessä oli Team PBP:n tämän kesän pisin yhteisreissu. Tarkoituksena ajaa 400km ja makustella, että miltä se satulassa istuminen oikein tuntuu. Vieläpä niin, että kaikki ehtivät perjantai-aamuksi töihin kotipaikkakunnilleen ja kukaan ei myöhästy lennolta (Anan kun piti olla Frankfurtissa perjantaina puolenpäivän jälkeen). Startti fasaaninlaulun aikaan torstaina 03.00 aamuyöstä. Ryhmällä unta takana nollasta kahteen ja puoleen tuntiin.

share

Joo. Aina ei löydy inspistä millään kielellä kirjoittakseen. Nyt iski fiilis sitten suomeksi, joten blogi on nyt oikeasti kaksikielinen. Keväällä aloitin iltapäivätyöt pienessä pyöräkaupassa hämeentiellä. Viikko (kirjoitusta viimeisteltäessä kuukausi..) sitten rakensin uuden pyörän, katujen kauhun, eli ratapyörän. Dodicin runkoon rakennettu fixie opettaa jarruttamisen taitoa ja avaa väsymykselle sekä kivulle aivan uusia ulottuvuuksia.

share

Myöhään illalla alan katsella hostellissa laiva-aikatauluja Phanganin saarelle, minne minun oli määrä matkustaa seuraavana päivänä. Hetken aikaa aikatauluja lehteiltyäni karu totuus valkenee. Lähimmästä satamasta, joka sekin sijaitsi 16 km päässä, lähtisi laiva vain kerran päivässä, aamulla kello seitsemältä. Tämä tarkoittaisi herätystä puoli viiden maissa. Kahden oluen jälkeen kiipeän yläpunkkaani ja olen hetkessä unessa.

share

  Helmikuu. Helmikuu, ja silti Thaimaan matkakertomus on edelleen kesken. Talvi ja talven ulkoilutouhut ovat jo hyvän aikaa olleet vauhdissa ja olisi korkea aika siirtyä kertomaan niistä. Mutta Thaimaan retki on ensin saatava päätökseen. Kaksi kirjoitusta se vaatii ja sitten on aika kertoa taikatalvesta 2014. ***

share

Käy ilmi, että kuten niin monilla muillakin Thaimaassa säännöllisesti vierailevilla miehillä, Michaelillakin on täällä thailady, jonka kanssa hän viettää lomansa. Nuorehkon thainaisen kanssa käsikynkkää kulkevia vanhempia länsimaisia miehiä tulee vastaan jatkuvasti. Haluaisin kysyä häneltä suoraan, mistä tässä jutussa oikein on kyse: seksistä, läheisyydestä, jostain muusta, mistä?

share

Matkani Pracuap Khiri Khanista kohti Ban Krutin kaupunkia alkaa armeija-alueen läpi pyöräilyllä.

share

Torstaiaamuna kömmin kymmenen tunnin yöunien jälkeen hotellin aamiaiselle. Aika nopeasti huomaan, että minulla ei ole tänään mitään asiaa pyörän selkään.

share

Kaktus. Kurkussa. Pari ensimmäistä nielaisua heräämisen jälkeen on tuskaa. Odotan, että kipu lieventyisi nopeasti.

share

Hua Hinissa aurinko korvensi pallon pintaa oikein toden teolla. Kävelin rautatieasemalta pääkatua ja käännyin ensimmäiselle kadulle, joka näytti tarjoavan jotain majoitusliikkeen tapaista. Hua Hin Euro City Hostel. Sänkypaikka kuuden naisen dormissa maksoi 200 bahtia eli vajaa viisi euroa. Paikka oli murju, mutta olin hikoillut valikoivuuden pois keskipäivän paahteessa.

share

Ihminen kuolee. Kaupunki nimeltä Bangkok jatkaa elämäänsä.

share

Tässä on lupaamani - ei millään muotoa täydellinen - lista huolistani ja peloistani liittyen tulevaan Thaimaan matkaan.

share

  Lennän Bangkokiin kahden viikon päästä. Vatsanpohjassa muljahtaa, kun reissu nousee mieleen. Töiden ja harrastusten lomassa reissun etukäteissuunnittelu on ollut välillä stressaavaa, enkä ole täysin vakuuttunut, että olen ajatellut ennalta kaikkea tärkeää. On varmasti asioita, joita pitäisi vielä selvittää ennen lähtöä... Onneksi moni asia kuitenkin on jo selvillä.

share

  Hieman reilu vuosi sitten ilmoittauduin thainyrkkeilyn alkeiskurssille. Sitä ennen lähes kaiken vapaa-aikani oli parin vuoden ajan täyttänyt intohimoinen tanssiharrastus. Vuosi sitten kesällä minun ei kuitenkaan tehnyt mieli tanssia. Minun teki mieli potkia ja lyödä. Parisuhteen päättymisellä saattoi olla osuutta asiaan. Ehkä. Mahdollisesti.

share

Akilles Road Academy, (jäljempänä ARA) on klubi, joka järjestää jäsenilleen toimintaa maantiepyöräilyn ympärillä ilman suorituspaineita Toimintamuotoina teemaillat, yhteisharjoitukset ja –lenkit. Road Academy sopii kaikille niille, joita maantiepyöräily kiinnostaa pelkästä ajamisen ilosta, kuntoilu, pyörämatkailu, kuntoajotapahtumat. Samanhenkistä seuraa ja mielenkiintoisia harjoitteita.

Sivut