Retki

share

Kaverini äiti totesi sukulaisille poikansa harrastavan ”niitä vaarallisia tex-mex lajeja”. Lause jäi elämään. Lomalla syvällisiä pohtiessa aloin kyseenalaistamaan, onko tex mexiä vain itsensä vaarantaminen? Vaara tilastollisessa, absoluuttisessa mielessä. Tyhmän rohkeita juttuja olen tehnyt. Mutta kyllä rohkeudesta saa yhtä isot kiksit pienemmälläkin vaarakertoimella - kun ylipäänsä ylittää itsensä ja pelkonsa (eli myös vaikka uskaltaessa luottaa toisiin tai puhuttaessa hankalista jutuista).

share

Istuskelen Pielisen rannalla pienen niemen nokassa pienessä mökissä. Järvi on tyyni. On uskomattoman kaunista, niin kuin lähes aina täällä. Rauhallinen paikka rentoutua kesän menojen jälkeen, Suomalaisen luonnon hiljaisuudessa.

share

Kun kotona tulee tyhjä hetki, aivoni siirtävät minut liian helposti nettiin. Pyyhkimään älyvempainta. Vastuut töistä ja maailman menosta tulvivat puhelimesta, tietokoneesta, padista ja televisiosta. Vempeleissä hengaan, kun en muuta saa aikaiseksi. Tai sen jälkeen en ainakaan saa. Pyykkien ripustaminen tuntuu nettijumittamisen jälkeen vaativalta. Passivoidun fyysisesti ja aistillisesti. Päätin kokeilla kuukautta kotona, jolloin en avaa tietokonetta, nettiä (edes kännykästä) tai televisiota. Että mitä aivot keksivät tilalle.

share

Loma alkoi lehtikompostin rakentamisella. Keittiöstämme biojätteeseen päätyy vain kasvien osia. Biojätekeräys vain puuttuu. Kesäkotimme on lähiörivari uudistaajamassa. Naapureilla on tasaiset nurmikot, tuijia ja pelargonioita. Tänne, jos minne, permakulttuuriin perustuva ruokapuutarha ja ekosysteemi tarvitaan. Ystäväni tapaa keksiä "kuuluisia" sanontoja. Yksi sellainen voisi olla "Kun etsii lautoja, löytää lautoja".

share

Ymmärrän, että kynnys on iso. Jos ei ole koskaan osallistunut miekkariin, se on varmasti ajatuksena täysin epämukavuusosastoa. Niin ajattelin itsekin vielä kymmenen vuotta sitten. Siellä jotkut teinit hippi-hevarit huutaa huvikseen. Että keksikää jotain positiivisempaa, please!

share

Pyydettiin helppoja viljelyohjeita. Vasta parin vuoden harrastelija-testailijan kokemuksella annan jotain niksejä. Virallista permakoulutustahan saa tehdä vain tutkinnon suorittanut. 

share

  Lapsena haimme joka kevät äidin kanssa kottikärryillä lähimetsistä multaa. Se johtui kyllä enemmän kauppojen olemattomuudesta ja lamasta, kuin permakulttuurista. Mutta viime kesänä se tapahtui uudelleen. Etsin lähimetsistä 4 muovikassillista sopivaa maata eri paikoista (peittäen jäljet nätisti totta kai). Naureskellen pyöräilin kotiin vaappuvien maapussien kanssa. Tunsin itseni samaan aikaan vähän kummalliseksi, mutta kekseliääksi.

share

Emme tietenkään halua jättää luontoon roskia tai muita ikäviä jälkiä. Kulutustuotteiden mukana kannamme kuitenkin tietämättämme luontoon usein turhia kemiallisia aineita.  Olet ehkä jo keksinyt niksejä, miten retkillä pärjää ilman kotona "tarpeellisia" kemikaaleja? Osa vinkeistäni menee hiukan ohi retkeilyaiheen, mutta ehkä koko elämään voi suhtautua pienenä retkenä? Pikku hiljaa olen päätynyt muuttamaan arkea esim. näin

share

Nyt ovat villiyrtit vaaleanvihreässä loistossaan ja parhaimmillaan! Villiksi tuunattu avokadopasta syntyy esimerkiksi näin: cashewpähkinöitä (liotettu vedessä pari tuntia) avokado nokkosia vuohenputkea voikukan lehtiä basilikaa valkosipulin kynsi pieni chili limen mehu vuorisuolaa ripaus sokeria oliiviöljyä Huuhtele villiyrtit kylmällä vedellä. Sitten ainekset soseeksi ja pastan päälle, kera timjamin ja tomaatin. Voilá - taivaallisen hyvää!

share

  Nyt se on koettu! Reissu, jota ehdinkin odotella vaivaiset seitsemän kuukautta. Reissu, joka toimi hyrräävänä moottorina varainkeruuta tehdessäni. Nyt on nähty käytännössä mihin nuo keräämämme varat kohdennetaan ja ketkä niistä hyötyvät. Nyt on myös kiivetty vuorelle!

share

Tero ja Taru Tiainen tulivat kurkkimaan: ”Mihin ihmeeseen me voidaan muuttaa, kultamurunen?” “Hei, katsohan tsirp tsirp!” Nok nok – sisään, ulos, katolle. Vihdoin. ”Oliskos tässä koti meille!” “Uskomatonta, kotikolo kyllä – vihdoin löytyi!” Kiitos muistutuksesta Tero ja Taru. Kolopesistä on metsissä pula. Moni ei löydä kotia. Ostin Kallenpajasta 4 pönttöä lisää Teron ja Tarun kavereille. Pyörällä lähimetsään. Tarakalla 2 pönttöä.

share

Huristelin maaliskuun lopulla elämäni ensimmäistä kertaa Savukoskelle (65 km Pyhältä) pitämään eläinetiikan kouluvierailuja 13–17-vuotiaille Korvatunturin koulun nuorille. Vaikka on jo kevät, aamusta pakkasta oli lähes -20*C ja aurinko kristalloi erämaamaisemat – osin autioituneita rintamamiestalojen pihapiirejä, jokia, tuntureita, talvisodan ratkaisutaistelun kannaksen, poroerotteluaitauksia ja joulupukin pajan. Lapin radiossa juteltiin shamaaneista kertovasta väitöskirjasta.

share

  Ensimmäinen ryhmä itsensä hyvään haastaneita Kapuajia on parhaillaan trekkaamassa Nepalissa. Oma Kapua Annapurna -tiimi on kerännyt tähän mennessä kymmenen rohkean naisen voimin jo huikeat 23 500 euroa Nepalin orpolasten tukemiseksi! Varat kanavoidaan kohteisiin suomalaisen Kädestä käteen - Mano a mano ry:n kautta.  

share

Nyt on matka ohi. Itse asiassa olen ollut Suomessa jo tovin, mutta nyt saan vasta istahdettua ja kirjoitettua matkastani Kazakstaniin. Palasin matkalta 19. elokuuta, nukuin yön kotona ja lähdin aamulla ajamaan pohjoiseen kohti Kuusamoa. Nyt olen ollut kotona reilu viikon ja pikkuhiljaa sopeutunut arkiseen rytmiin ja työn tekoon. Onneksi lokakuun alussa koittaa taas lähtö matkaan.

share

  Miten vuorille kapuaminen maailman toisella puolella auttaa kehitysmaiden lapsia? Eikö kannattaisi vaan lahjoittaa matkarahat keräykseen?

share

Kehnojen yhteyksien takia retkikunnan kuulumiset välittää Relaa.com: Mt. Logan -retkikunta on lentää heilauttanut Atlantin yli Kanadaan. Ensimmäisen stoppi oli Vancouver, mistä matka jatkui Whitehorseen. Sieltä hankittiin tarvikkeita ja etenkin tuhti satsi ruokaa porukalle. Kuivamuonaa löytyi kivasti, ”vaikka makujen suhteen jouduttiinkin tekemään kompromisseja”, raportoi retkikunnan johtaja Juho Risku.

share

Tiimikaverini SnowFlakes seikkailu-urheilujoukkueestamme sai muutama viikko sitten mitä mainioimman idean. Hän ehdotti, että lähtisimme lumikenkäilemään Nuuksioon viikonloppuna. Lähtö olisi töiden jälkeen perjantai-iltana ja takaisin tulisimme lauantaina - heti sitten kun olisimme lumikenkäilleet joku 50 kilometriä. Innostuin heti tästä pienestä itsensärääkkäysajatuksesta sekä siitä, että saisi ainakin olla kunnolla ulkona. 

share

Osallistuin viime viikonloppuna Suomen Alppikerhon järjestemälle seikkailijan ja kiipeilijän ensiapukurssille. Kurssin vetäjänä toimi LL Heikki Karinen. Niille joille Heikki ei ole tuttu niin pienenä esittelynä voisi sanoa, että hän on toiminut retkikuntien lääkärinä lukuisilla reissuilla kuten Everestillä sekä Pohjoisnavan hiihtovaelluksella. Hänen niin sanottu CV on kyllä erittäin vaikuttava. Käytännön esimerkit hänen lukuisilta reissuilta tekivät kurssista hyvin antoisan. Erityisen selväksi tuli se että, turvallisuusasioita kannattaa ja pitää suunnitella huolellisesti.

share

  Montakohan niitä matkapäiviä viimevuonna tuli täyteen. 250 jälkeen ei kait enää lasketa. Tuntuu siltä, että viimeiset 12 kuukautta ovat olleet yhtä taipaleella.

Sivut