Retki

share

Mikä on sinusta kaunista? Tai hyvännäköistä tai upeaa? Ainakin kai kauniit maisemat ja iloiset hetket. Virtaava vesi, tuli, taivaan värit, vanha metsä… Entäs ihmisissä. Minusta hymyilevä resuisuus – jopa multa kynsien alla, harittava tukka, rikkinäinen paita…

share

  Landmannalaugarin leirissä on kuumia lähteitä, joissa retkeilijät voivat helliä väsyneitä jäseniään. Koska myös seuraavalla majalla, ensimmäisessä yöpymispaikassani, on kuumia lähteitä, päätän säästää kuumassa vedessä lillumisen sinne. Ensin työ, sitten huvi. Sitä kutsutaan protestanttiseksi työmoraaliksi. Pätee näköjään vaellukseenkin.

share

26 dagar. 26 dagar tills jag "nostaa kytkintä" och sticker iväg för ungefär fem veckor!

share

Omin jaloin vai polkimilla? Skotlannin vaihtuessa Islantiin pidin kuitenkin aluksi kiinni siitä, että tekisin matkani pyörällä. Kahtena edellisenä kesänä olin tehnyt kaksi vajaan viikon pyöräreissua, ensimmäisen Suomessa ja toisen viime kesänä Tanskassa. Molemmat olivat hienoja kokemuksia. Minulla oli kuitenkin nyt varaa vain kolmeen lomapäivään työmatkan päätteeksi ja pyöräretki siinä ajassa alkoi tuntua liian tiukkaan ahdetulta. Mitä jos menisinkin patikoimaan?

share

Uskon vakaasti siihen, että jokaisella ihmisellä on oma sielunmaisemansa. Enkä nyt kirjoita siitä sielunmaisemasta, jolla tarkoitetaan kunkin sielunelämän yleissävyä tai virittyneisyyttä, vaan sielunmaisemaa siinä merkityksessä, että eri ihmisille kolahtaa eri maisemat.

share

Tässä blogissa tulen kertomaan erinäisistä retkistäni, joita teen itsekseni Suomessa ja ulkomailla. Mutta miksi ihmeessä kukaan haluaisi matkustaa yksin? No, minäpä kerron.

share

This time I want to share to our international friends, how gentle home Lapland in August is. We have lived here few years now. Far from cities and rush hours. Except the rush of reindeers. They stop my way to work, as well as the sun bathing naps.

share

Ostin kaukoretkeä varten kevyet ja suhteellisen edulliset naisten vaelluskengät Hanwag Banks GTX Lady Gore Tex. Käsittelin ne heti asianmukaisesti kyllästeellä. En ole käyttänyt aikaisemmin vaelluskenkiä, joissa kangasta muistuttavaa materiaalia. Mutta kevyet ja mukavat olivat. Huomasin ekan testikävelyn jälkeen, että vuori on paikoillaan vain pohjallisen avulla. Vedenpitävyys jäi tarkkailematta. Myyjäliike palveli hyvin ja maahantuoja korjasi vuoren. Innokkaana testasin eilen taas... onhan Core-Tex -ominaisuus korjauksen jälkeen tallella.

share

Testi: Pohjois-Ruotsin vaellukset, 5 pv ja 7 pv. Sateinen sää. Varustemäärä 20 kg paikkeella, vesijärjestelmän kanssa enemmän. 

share

Kesäloma ja roadtrip pohjoisessa. Tässä oli avainsanat toiseen kesälomareissuuni Ranskan alppireissun jälkeen. Päätös lähteä Kebnekaiselle syntyi helposti sillä kaipuu vuorille ei ole vähentynyt. Edeltävällä viikolla ennen lähtöä lueskelin uutisista, että Käsivarressa oli satanut lunta ja mietin, että taasko sitä tulee lähdettyä jonnekin palelemaan. Päätimme pitää suunnitelmat sen verran avoimina, että voisimme liikkua ja tehdä juttuja kelin mukaan. Ensimmäisenä toivelistalla oli kuitenkin Kebnekaisen huiputus.

share

Marjat, sienet, yrtit, omenaviipaleet… Kuivaaminen olisi hyvä tapa säilöä ravintoaineet. Mutta onnistuuko se, jos ei halua ostaa massiivista sähköllä toimivaa kuivurikodinkonetta? Ideasta kiitos Kemiön saaressa asuville ystäville. He ovat rakentaneet rimoista kehikon, johon on viritetty hyttysverkko. Sen he nostavat puuhellan jälkilämmölle. Tai saunan lauteille.

share

Kaverini äiti totesi sukulaisille poikansa harrastavan ”niitä vaarallisia tex-mex lajeja”. Lause jäi elämään. Lomalla syvällisiä pohtiessa aloin kyseenalaistamaan, onko tex mexiä vain itsensä vaarantaminen? Vaara tilastollisessa, absoluuttisessa mielessä. Tyhmän rohkeita juttuja olen tehnyt. Mutta kyllä rohkeudesta saa yhtä isot kiksit pienemmälläkin vaarakertoimella - kun ylipäänsä ylittää itsensä ja pelkonsa (eli myös vaikka uskaltaessa luottaa toisiin tai puhuttaessa hankalista jutuista).

share

Istuskelen Pielisen rannalla pienen niemen nokassa pienessä mökissä. Järvi on tyyni. On uskomattoman kaunista, niin kuin lähes aina täällä. Rauhallinen paikka rentoutua kesän menojen jälkeen, Suomalaisen luonnon hiljaisuudessa.

share

Kun kotona tulee tyhjä hetki, aivoni siirtävät minut liian helposti nettiin. Pyyhkimään älyvempainta. Vastuut töistä ja maailman menosta tulvivat puhelimesta, tietokoneesta, padista ja televisiosta. Vempeleissä hengaan, kun en muuta saa aikaiseksi. Tai sen jälkeen en ainakaan saa. Pyykkien ripustaminen tuntuu nettijumittamisen jälkeen vaativalta. Passivoidun fyysisesti ja aistillisesti. Päätin kokeilla kuukautta kotona, jolloin en avaa tietokonetta, nettiä (edes kännykästä) tai televisiota. Että mitä aivot keksivät tilalle.

share

Loma alkoi lehtikompostin rakentamisella. Keittiöstämme biojätteeseen päätyy vain kasvien osia. Biojätekeräys vain puuttuu. Kesäkotimme on lähiörivari uudistaajamassa. Naapureilla on tasaiset nurmikot, tuijia ja pelargonioita. Tänne, jos minne, permakulttuuriin perustuva ruokapuutarha ja ekosysteemi tarvitaan. Ystäväni tapaa keksiä "kuuluisia" sanontoja. Yksi sellainen voisi olla "Kun etsii lautoja, löytää lautoja".

share

Ymmärrän, että kynnys on iso. Jos ei ole koskaan osallistunut miekkariin, se on varmasti ajatuksena täysin epämukavuusosastoa. Niin ajattelin itsekin vielä kymmenen vuotta sitten. Siellä jotkut teinit hippi-hevarit huutaa huvikseen. Että keksikää jotain positiivisempaa, please!

share

Pyydettiin helppoja viljelyohjeita. Vasta parin vuoden harrastelija-testailijan kokemuksella annan jotain niksejä. Virallista permakoulutustahan saa tehdä vain tutkinnon suorittanut. 

share

  Lapsena haimme joka kevät äidin kanssa kottikärryillä lähimetsistä multaa. Se johtui kyllä enemmän kauppojen olemattomuudesta ja lamasta, kuin permakulttuurista. Mutta viime kesänä se tapahtui uudelleen. Etsin lähimetsistä 4 muovikassillista sopivaa maata eri paikoista (peittäen jäljet nätisti totta kai). Naureskellen pyöräilin kotiin vaappuvien maapussien kanssa. Tunsin itseni samaan aikaan vähän kummalliseksi, mutta kekseliääksi.

share

Emme tietenkään halua jättää luontoon roskia tai muita ikäviä jälkiä. Kulutustuotteiden mukana kannamme kuitenkin tietämättämme luontoon usein turhia kemiallisia aineita.  Olet ehkä jo keksinyt niksejä, miten retkillä pärjää ilman kotona "tarpeellisia" kemikaaleja? Osa vinkeistäni menee hiukan ohi retkeilyaiheen, mutta ehkä koko elämään voi suhtautua pienenä retkenä? Pikku hiljaa olen päätynyt muuttamaan arkea esim. näin

share

Nyt ovat villiyrtit vaaleanvihreässä loistossaan ja parhaimmillaan! Villiksi tuunattu avokadopasta syntyy esimerkiksi näin: cashewpähkinöitä (liotettu vedessä pari tuntia) avokado nokkosia vuohenputkea voikukan lehtiä basilikaa valkosipulin kynsi pieni chili limen mehu vuorisuolaa ripaus sokeria oliiviöljyä Huuhtele villiyrtit kylmällä vedellä. Sitten ainekset soseeksi ja pastan päälle, kera timjamin ja tomaatin. Voilá - taivaallisen hyvää!

Sivut