Retki

share

Kapkaupungin jylhä tuntomerkki, yli kilometrin korkeuteen kohoava Pöytävuori oli kutsunut kapuamaan jo muutaman viikon ajan. Kuulimme varoituksia vuorilla tapahtuneista ryöstelyistä ja siitä, kuinka matkalle ei kannata lähteä lasten kanssa. Perjantai 13. päivä sopi hyvin näiden väitteiden testaamiseen.

share

Ihminen kuolee. Kaupunki nimeltä Bangkok jatkaa elämäänsä.

share

Syyslomalla Paromcamps pakkasi laudat ja sukset, Sveitsin reissua varten. Jo perinteeksi muodostunut Saas-Fee Freestyle Camp oli taas kaikinpuolin mahtava kokemus. Valmentajat Jussi Mononen ja Jukka Tyni olivat yhtä innoissaan Saas-Feen hyvästä parkista kuin itse campperit. Paromin kuvaaja Stephan Sutton oli mukana ja teki parhaista paloista pienen editin:

share

Vaikka saan asua maalla ja työni nuorten parissa piristää synkimmänkin päivän, niin silti uuvuttaa. Tunnit loppuvat koko ajan kesken. Haluaisin useammin vain olla. Kiire ja suorittaminen vain vievät kaikki tunnit.

share

Tässä on lupaamani - ei millään muotoa täydellinen - lista huolistani ja peloistani liittyen tulevaan Thaimaan matkaan.

share

Taas on pari viikkoa vierinyt eteenpäin ja matka on lähempänä. Lupasin kirjoittaa vähän itse harjoittelusta joten täältä pesee.

share

  Lennän Bangkokiin kahden viikon päästä. Vatsanpohjassa muljahtaa, kun reissu nousee mieleen. Töiden ja harrastusten lomassa reissun etukäteissuunnittelu on ollut välillä stressaavaa, enkä ole täysin vakuuttunut, että olen ajatellut ennalta kaikkea tärkeää. On varmasti asioita, joita pitäisi vielä selvittää ennen lähtöä... Onneksi moni asia kuitenkin on jo selvillä.

share

Nouseva aurinko herättelee väsyneen taivaltajan. Luulin vain hiukan lämmitteleväni illan viileyttä pois, mutta kun avaan silmät ymärrän että olen nukkunut aamuun asti. Kamera on kädessäni, paleltaa hiukan. Ehkä siksi että olen osittain vielä makuupussin ulkopuolella. Uni on tullut hyvin nopeaan viime yönä. Siinä kahistellessani kaverikin heräilee ja nousemme aamupalan laittoon. Teltasta päästyämme vilkaisen taivaalle, ilma lupaa sadetta. Pilvet roikkuvat alhaalla, auringon pikainen pilkahdus oli vain meidän herättelemiseksi.

share

2 kuukautta. Siinä aika jonka täytyy kulua ennen Argentiinaa. Aika on kulunut taas siivillä. Pikkuhiljaa alkaa miettimään mitä on tullut tehtyä ja mitä vielä pitää tehdä matkan hyväksi. Vaikka pari kuukautta tuntuu pitkältä ajalta, ei se käytännössä ole paljon mitään. Varsinkin jos ajattelee miten nopeasti tää syksy on sujahtanut.

share

  Hieman reilu vuosi sitten ilmoittauduin thainyrkkeilyn alkeiskurssille. Sitä ennen lähes kaiken vapaa-aikani oli parin vuoden ajan täyttänyt intohimoinen tanssiharrastus. Vuosi sitten kesällä minun ei kuitenkaan tehnyt mieli tanssia. Minun teki mieli potkia ja lyödä. Parisuhteen päättymisellä saattoi olla osuutta asiaan. Ehkä. Mahdollisesti.

share

Viimeinen vaelluspäivä ei ole vielä edes puolessavälissä, kun näen alapuolellani Emstrurin majan. Tälle päivälle kävelemäni kymmenen kilometriä tuntui ikuisuudelta. Kuten Alftavatniin, myös Emstruriin, laskeudutaan. Alasmeno on kuitenkin tällä kertaa paljon lyhyempi ja vaivattomampi. Maja kylpee auringonvalossa. Kauempana taustalla kohoavat jäätiköt heijastavat auringonvaloa niin voimakkaasti, että häikäistyn.

share

Istahdan Thorupstrandin rantautumispaikalla hiekalle, kun taskussani rasahtaa. Aurinkolasien tieltä taskuun sujautetut rillit halkeavat kahtia. Pitkän viikonlopun mittainen syyslomamme Thyn kansallispuistoon alkaa melko hämärissä merkeissä.

share

Pimeys. Paukkupakkanen tai räntäsade. Alkutalvi merkitsee monelle ajatuksia, että miten tästä taas selviää. Ajatus matkasta piristää. Matkustaminen on koukuttava pikalääke ahdistuksiin. On helppo keksiä perusteluja sille, miksi on päästävä lomalle kauas. Toisaalta matkustamiskoukkuun liittyy kiistattomia ympäristöongelmia. Ja omatunnon pistoksia.

share

Tammikuun ensimmäinen päivä lähtee lento aamulla varttia vaille seitsemän mukanaan kaksi uudenvuoden riennoista toipuvaa, Minä ja Tampereen kovin alppilähettäjä Lauri Hämäläinen.

share

Herään puoli seitsemän aikaan. Yöllinen makuupussijumppa toimi, eli sain nukuttua yön parin tunnin pätkissä ihan riittävästi. Kylmä vaivasi vain hetkittäin. Aamu on vähintään yhtä kylmä kuin yö. Taivas ounastelee nyt samaa, mitä majavahdit jo edellisenä iltana: näyttäisi tulevan poutainen päivä. Eikä ainoastaan poutainen, vaan suorastaan aurinkoinen. Aurinkoa taivaan täydeltä!

share

Ihana viikko. Maailman muuttumisen näkee useimmiten joka viikko ruohonjuuritasolla. Töissä ja vapaalla esimerkiksi kun… Rikkinäinen lapsi hymyilee. Pysähdy ja kuvittelehan se. Arkaa iloa. Askeleita hyvään suuntaan. Nuoret esittelevät innoissaan tutkimiensa tuotteiden elinkaaria kotiväelle vanhempainillassa. Kaikki pysähtyvät pohtimaan.

share

Katkonaisesta yöstä huolimatta herään aamulla virkeänä verrattuna edellisen päivän olotilaan. Ehkä yhtenä syynä pirteyteeni on kirpaisevan kylmä ilma. Haluaisin jäädä makuupussiin, mutta pakotan itseni ulos. Avaan sisäteltan ikkunan ja kurkistan ulos. Ulkoteltan alta pilkottaa jotain valkeaa... lunta! Nyt en enää ihmettele yöllistä hytinää. Makuupussiani ei todellakaan ole tarkoitettu nollan ympärillä pyöriviin asteisiin.

share

På lördag vaknade jag "redan" 8.30, för att hinna i tåget till Hämeenlinna.. Där ordnades en tävling i bouldering, vars inkomster användes för att betala för sjukvården åt en finsk alpinist. Tävlingen hölls i Hämeenlinnan kiipeilykeskus "Hänkki" och mer än 50 tävlare tog del i tävlingen. Själv tävlade jag i "miehet, yli 15-->" och tog fjärde plats av 31 med ca. 170 poäng. Han som vann min serie var den ända som klättrade två rutter och fick 100p för båda och tog ett framsteg med 200p

share

Ruutu jumittaa aistit. Onneksi virkistyminen on yksinkertaista. Se perustuu aisteihin ja veren kiertoon aivoissa. Keksipä seuraavista piristäviä tai rauhoittavia yhdistelmiä itsellesi huomiseksi. Makupaloja kaikille aisteille! Jätä ruutu ja ota käyttöön hetki kerrallaan:

Sivut