Retki

share

Tämä on ollut mielen päällä jo yli kymmenen vuotta. Viime talvi oli 20. taiteilijajuhlavuoteni telemarklaskijana. Silloin jo meinasin. Samoin jokaisen pitämäni tellukurssin jälkeen on tuntunut siltä. No nyt. Saan rohkaistua itseni tarinoimaan. Rakkaan ystävän kuolema oli lopullinen liikuttava voima. Sain tutustua vuosituhannen vaihteessa teini-ikäiseen telemarklaskijaan Ylläksellä. Hän muutti maailmaa esimerkillään, tekemisillään ja ajatuksillaan. Hän olisi voinut tehdä vielä paljon enemmän.

share

Tadaa, meillä on nyt nettisivut! http://outdoorsiskot.wordpress.com/ Kannatti potea syysflunssa, niin maltoin vihdoin istua pari päivää koneen äärellä tekemässä meille sivut! Facebookissa ryhmämme on salainen, joten nettisivuilta löytyy infoa mitä kaikkea puuhaamme yhdessä. Mitäs meille kuuluu? Meitä Siskoja on porukassa jo 173.

share

Tuntureita, pitkospuita, autiotupia, rakkakivikkoa, ruskaa, suomaisemaa ja vanhaa käppyräistä naavaista metsää… Pihkan ja suopursun tuoksua… Koppeloita, kuukkeleita, hirviä, kääpiä ja muurahaiskekoja…

share

Nähtyäni Kanadassa miekkavalaita, olen liikuttunut kaikista valasaiheisista jutuista. Kun kuulin, että tuttuni Matti ja Ville lähtivät pari viikkoa sitten Färsaarille estämään valaiden joukkosurmaa, menin aivan pähkinöiksi. Färsaarilla on parhaillaan vapaaehtoisia aktivisteja 27 maasta. Sea Shepherd -joukkojen tehtävänä on kiikaroida mantereelta valaita. Jos valaita näkyy, he ajavat ne veneillä kauemmaksi. Lähellä rannikkoa Färsaarten metsästäjät tappaisivat valaat. On valaiden metsästysaika. (Kuvat: Sea Shepherd)

share

Luulin olevani pro-keräilijä sillä perusteella, että hyödynnän noin kymmentä eri sieni-, marja- ja villikasvilajia. Kuitenkin Sami Tallbergin vetämä villiruokaviikonloppu Pyhällä oli sellaista uskomatonta ilotulitusta, että lähes pyörryin. Muutuin hetkessä konkarista noviisiksi. Mitä kaikkea ihmeellistä upeassa suomalaisessa luonnossamme kasvaa!

share

Rovaniemen lähellä sijaitseva Pisavaara on luvanvarainen kohde luonnossa liikkujalle. Pisavaara on rauhoitettu tutkimuskäyttöön. Koska minulla oli mahdollisuus käydä siinä valokuvaamassa, haluan jakaa nämä kauniit näkymät kanssanne. Valokuvauskin on liikuntaa, mikäli liikutaan muualla kuin merkatulla polulla. 

share

"Hoi Lappilainen! Kukhaan etelän vares ei tunne seutumme suloa. Saati nuo ymmärrä, miksi jänkälä haluais kukhaan asua. Ei auta huuella city-vihreitten perhään. Meän on itte herättävä suojelemhaan Lappia - aataminaikhuisia kairoja ja juomakeleposen puhtaita väyliä." -Raavas lappilainen Tiesitkös, että Lapin erämaahan, sen kirkkaiden jokien valuma-aluille, on suunnitteilla jo kymmenen uutta kaivosaluetta:

share

Hankin Unnan vuosi sitten kesävaelluksia ajatellen. Jo silloin luin Outdoor Gear Lab testistä, että he määrittelevät Unnan neljän vuodenajan keveimmäksi itseseisovaksi teltaksi ja teltta soveltuisi myös kevyille vuoristovaelluksille.

share

Etukäteen ajattelin, että en varmasti sitten ala hehkuttamaan yhtä veneretkeä. Kaukaa näkyviä muutamia eläimiä. Mutta aliarvioin Vancouver Islandin merellisen luonnon totaalisesti. Erään hollantilaisen pariskunnan suosituksesta, today I woke up for the whales!

share

Kesävaellus lempialueellani on takanapäin. Tänä vuonna kiersimme ystävättäreni kanssa 103 m osion Abiskosta Nikkaluotkaan. Retki sijoittui vaeltamisen kannalta käsittämättömään hellekauteen. Lämpötila päivällä liikkui rinkassani roikkuvan mittarin mukaan 25-30 asteen välillä ja lumensulamisvettä tuli kaikkialta alas tuhatta ja sataa. Aurinko porotti niin, että Kebnekaiselle nousu korvattiin vaan polun tuijottamisella Fjällstationin jääkaapista ostettua limua ryypäten. Ei hätää, onhan siinä käyty jo kahdesti. Helikopteri näytti lentelevän ja kuskaavan turisteja ylös aika reipasta vauhtia.

share

Muistan, kun pienenä papan luona käydessä ihailin aina sellaista ”Maailman luonnonihmeet” kirjaa. Siellä oli niin ihmeellisiä paikkoja, että HUH-HUH. Ajattelin, että ei ole MITÄÄN SIISTIMPÄÄ. Että voi ihme, jos jonain päivänä näkisi jotain tuommoista!! Myös Avara Luontoa katsottiin lauantaisin suurin silmin. Sehän tunnetusti joka kerta päättyy toteamukseen, ”tämäkinainutlaatuinenjokiekosysteemionvaarassaihmisenaiheuttamienluonnonmuutostenvuoksi-janähtäväksijää, kuinkakauannorsutenäälöytävätkeidasta” tms. Nyyh.

share

Heti ekana iltana kävelin suoraan vahingossa sille ainoalle alueelle, jossa narkkarit lojuvat sillan kupeessa. Joten päätin tänään ottaa seurakseni paikallisen oppaan. Alku sujui hyvin. Siinä me valokuvailtiin selfieitä hienojen purjeveneiden edessä. Travel Buddy ehdotti, että suunnattaisiin kohti Stanley Parkia ja biitsejä.

share

Hän ei enää haluaisi lentää. Mutta vuosia Kanadan ihmeitä kuunnelleena hän haki apurahaa konferenssiin Kanadaan. Ja niinhän siinä kävi, että apuraha myönnettiin ja Äiti Maalta anteeksi pyytäen hän lähti suureen maailmaan.

share

Aikaa on vierähtänyt jo tovi siitä, kun kävin syyskuussa kiertämässä Annapurnan suositun lenkin. Pidin tarkkaa matkapäiväkirjaa ja otin solan ylityksestä sykkeetkin talteen. Pohjoismaiden yksinkertaisuuteen tottuneena valitsin matkatoimiston organisoiman retken. Sillä oli omat plussat ja miinukset.

share

Mahtava aurinkokevät! Kerrotaanpa mitä kaikkea me Siskot ollaan puuhailtu tänä keväänä: helmikuussa Jenni ja minä pääsimme Peltsin ja Juhan kanssa pariksi päiväksi Liesjärven kansallispuistoon kertomaan Siskoista Erätulilla-ohjelman kuvauksiin. 

share

Eilen ulkoilimme tuntureilla 9 tuntia!! Niimpä tänään teki mieli aamiaiseksi lähinnä sipsejä ja sokeria.

share

Myöhään illalla alan katsella hostellissa laiva-aikatauluja Phanganin saarelle, minne minun oli määrä matkustaa seuraavana päivänä. Hetken aikaa aikatauluja lehteiltyäni karu totuus valkenee. Lähimmästä satamasta, joka sekin sijaitsi 16 km päässä, lähtisi laiva vain kerran päivässä, aamulla kello seitsemältä. Tämä tarkoittaisi herätystä puoli viiden maissa. Kahden oluen jälkeen kiipeän yläpunkkaani ja olen hetkessä unessa.

share

Kenelle tulee Marokosta ensimmäisenä mieleen yli nelitonnisen vuoren valloitus? Ei ainakaan minulle ostaessani lentolippuja. Marokon hämyisät basaarit, minttutee ja syntisen upeat riad-hotellit pyörivät kyllä mielessä. Alkuperäinen ajatus olikin viettää parisuhde-laatuaikaa viikko kaupunkilomaillen. No, suunnitelmiinhan tuli täydellinen muutos, kun en malttanut olla googlettamatta: "trekking in Morocco". Alkoi selviämään, että Marokossa sijaitsee Atlasvuoristo ja Pohjois-Afrikan korkein kohta, Mount Toubkal (4167m). Sinne on pakko päästä!

share

  Helmikuu. Helmikuu, ja silti Thaimaan matkakertomus on edelleen kesken. Talvi ja talven ulkoilutouhut ovat jo hyvän aikaa olleet vauhdissa ja olisi korkea aika siirtyä kertomaan niistä. Mutta Thaimaan retki on ensin saatava päätökseen. Kaksi kirjoitusta se vaatii ja sitten on aika kertoa taikatalvesta 2014. ***

share

Punaviini ja internet voivat vauhdittaa matkasuunnitelmia. Silloin loskainen Helsinki vaihtuu Dolomiitteihin.

share

Biokemistinä ja retkeilijänä ihmettelen, että Suomi on täynnä luontoa rakastavia insinöörejä ja luonnontieteilijöitä, mutta kukaan ei tiedä Talvivaaran ja Soklin suurista uraanivarannoista. Ikiaikainen uraani on osin hajonnut kallioperässämme hitaasti tytärnuklideiksi, jotka myös ovat kemiallisesti myrkyllisiä tai radioaktiivisia.

Sivut