Retki

share

Olen kulkenut ikäni marjametsissä. Kuntoliikun ja työmatkapyöräilen hämärässä asumattomia erämaareittejä. Kuljen tuntureissa ja jänkillä - myös lemmikkieläinten kanssa. Silloin karhu ja susi hiipivät mieleen. Jännittyneenä soitan pilliä, pyörän kelloa tai huutelen: ”Menkäähän kauemmas sudet.” Koskaan vielä en ole merkkiäkään näistä upeista eläimistä nähnyt. Edes yhtä jätöstä tai tassunjälkeä. Sitä odotellessa.

share

Jostain syystä viime aikaiset blogipäivitykset ovat omalta osaltani keskittyneet reissurapsoihin ja keskeisenä tematiikkana ovat olleet pari vapaapäivää, halvat vuokrapyörät ja sopivan summittainen "mitäs tänään tehtäisiin" -mentaliteetti. Niin tälläkin kertaa, kun lentokone suuntasi perjantai-iltana Maltalta kohti Menninkäisten (ja Guinnessin) mekkaa eli Irlantia.  

share

Grönlantiin ei pääse hiihtelemään ihan noin vain menemällä paikalle suksimaan.

share

Tässä blogissa seurataan kahden suomipojan valmistautumista Grönlannin jäätikön ylittämiseen keväällä 2015.

share

Tämä teksti on julkaistu ensimmäisessä ilmestyneessä Huippu - Freeride -lehdessä (01/2013). Tässä pureskelemani asia on niin monen vuoden tuumimisen filtteröimä ja kouriin tuntuvasti läsnä päivittäin että halusin tuoda sen esiin myös blogissani.

share

Talviajokengät jalkaan, eväät reppuun ja kohti Luukkia. Suunnitelmana oli ajella Reitti 2000 suurin piirtein ympäri päivän aikana.

share

Siskojen syystreffeillä suunnattiin Seitsemisen kansallispuiston poluille

share

Tämä on ollut mielen päällä jo yli kymmenen vuotta. Viime talvi oli 20. taiteilijajuhlavuoteni telemarklaskijana. Silloin jo meinasin. Samoin jokaisen pitämäni tellukurssin jälkeen on tuntunut siltä. No nyt. Saan rohkaistua itseni tarinoimaan. Rakkaan ystävän kuolema oli lopullinen liikuttava voima. Sain tutustua vuosituhannen vaihteessa teini-ikäiseen telemarklaskijaan Ylläksellä. Hän muutti maailmaa esimerkillään, tekemisillään ja ajatuksillaan. Hän olisi voinut tehdä vielä paljon enemmän.

share

Tadaa, meillä on nyt nettisivut! http://outdoorsiskot.wordpress.com/ Kannatti potea syysflunssa, niin maltoin vihdoin istua pari päivää koneen äärellä tekemässä meille sivut! Facebookissa ryhmämme on salainen, joten nettisivuilta löytyy infoa mitä kaikkea puuhaamme yhdessä. Mitäs meille kuuluu? Meitä Siskoja on porukassa jo 173.

share

Tuntureita, pitkospuita, autiotupia, rakkakivikkoa, ruskaa, suomaisemaa ja vanhaa käppyräistä naavaista metsää… Pihkan ja suopursun tuoksua… Koppeloita, kuukkeleita, hirviä, kääpiä ja muurahaiskekoja…

share

Nähtyäni Kanadassa miekkavalaita, olen liikuttunut kaikista valasaiheisista jutuista. Kun kuulin, että tuttuni Matti ja Ville lähtivät pari viikkoa sitten Färsaarille estämään valaiden joukkosurmaa, menin aivan pähkinöiksi. Färsaarilla on parhaillaan vapaaehtoisia aktivisteja 27 maasta. Sea Shepherd -joukkojen tehtävänä on kiikaroida mantereelta valaita. Jos valaita näkyy, he ajavat ne veneillä kauemmaksi. Lähellä rannikkoa Färsaarten metsästäjät tappaisivat valaat. On valaiden metsästysaika. (Kuvat: Sea Shepherd)

share

Luulin olevani pro-keräilijä sillä perusteella, että hyödynnän noin kymmentä eri sieni-, marja- ja villikasvilajia. Kuitenkin Sami Tallbergin vetämä villiruokaviikonloppu Pyhällä oli sellaista uskomatonta ilotulitusta, että lähes pyörryin. Muutuin hetkessä konkarista noviisiksi. Mitä kaikkea ihmeellistä upeassa suomalaisessa luonnossamme kasvaa!

share

Rovaniemen lähellä sijaitseva Pisavaara on luvanvarainen kohde luonnossa liikkujalle. Pisavaara on rauhoitettu tutkimuskäyttöön. Koska minulla oli mahdollisuus käydä siinä valokuvaamassa, haluan jakaa nämä kauniit näkymät kanssanne. Valokuvauskin on liikuntaa, mikäli liikutaan muualla kuin merkatulla polulla. 

share

"Hoi Lappilainen! Kukhaan etelän vares ei tunne seutumme suloa. Saati nuo ymmärrä, miksi jänkälä haluais kukhaan asua. Ei auta huuella city-vihreitten perhään. Meän on itte herättävä suojelemhaan Lappia - aataminaikhuisia kairoja ja juomakeleposen puhtaita väyliä." -Raavas lappilainen Tiesitkös, että Lapin erämaahan, sen kirkkaiden jokien valuma-aluille, on suunnitteilla jo kymmenen uutta kaivosaluetta:

share

Hankin Unnan vuosi sitten kesävaelluksia ajatellen. Jo silloin luin Outdoor Gear Lab testistä, että he määrittelevät Unnan neljän vuodenajan keveimmäksi itseseisovaksi teltaksi ja teltta soveltuisi myös kevyille vuoristovaelluksille.

share

Etukäteen ajattelin, että en varmasti sitten ala hehkuttamaan yhtä veneretkeä. Kaukaa näkyviä muutamia eläimiä. Mutta aliarvioin Vancouver Islandin merellisen luonnon totaalisesti. Erään hollantilaisen pariskunnan suosituksesta, today I woke up for the whales!

share

Kesävaellus lempialueellani on takanapäin. Tänä vuonna kiersimme ystävättäreni kanssa 103 m osion Abiskosta Nikkaluotkaan. Retki sijoittui vaeltamisen kannalta käsittämättömään hellekauteen. Lämpötila päivällä liikkui rinkassani roikkuvan mittarin mukaan 25-30 asteen välillä ja lumensulamisvettä tuli kaikkialta alas tuhatta ja sataa. Aurinko porotti niin, että Kebnekaiselle nousu korvattiin vaan polun tuijottamisella Fjällstationin jääkaapista ostettua limua ryypäten. Ei hätää, onhan siinä käyty jo kahdesti. Helikopteri näytti lentelevän ja kuskaavan turisteja ylös aika reipasta vauhtia.

share

Muistan, kun pienenä papan luona käydessä ihailin aina sellaista ”Maailman luonnonihmeet” kirjaa. Siellä oli niin ihmeellisiä paikkoja, että HUH-HUH. Ajattelin, että ei ole MITÄÄN SIISTIMPÄÄ. Että voi ihme, jos jonain päivänä näkisi jotain tuommoista!! Myös Avara Luontoa katsottiin lauantaisin suurin silmin. Sehän tunnetusti joka kerta päättyy toteamukseen, ”tämäkinainutlaatuinenjokiekosysteemionvaarassaihmisenaiheuttamienluonnonmuutostenvuoksi-janähtäväksijää, kuinkakauannorsutenäälöytävätkeidasta” tms. Nyyh.

share

Heti ekana iltana kävelin suoraan vahingossa sille ainoalle alueelle, jossa narkkarit lojuvat sillan kupeessa. Joten päätin tänään ottaa seurakseni paikallisen oppaan. Alku sujui hyvin. Siinä me valokuvailtiin selfieitä hienojen purjeveneiden edessä. Travel Buddy ehdotti, että suunnattaisiin kohti Stanley Parkia ja biitsejä.

Sivut