Marokko ja Mt. Toubkal (4167m)

Kenelle tulee Marokosta ensimmäisenä mieleen yli nelitonnisen vuoren valloitus? Ei ainakaan minulle ostaessani lentolippuja. Marokon hämyisät basaarit, minttutee ja syntisen upeat riad-hotellit pyörivät kyllä mielessä. Alkuperäinen ajatus olikin viettää parisuhde-laatuaikaa viikko kaupunkilomaillen. No, suunnitelmiinhan tuli täydellinen muutos, kun en malttanut olla googlettamatta: "trekking in Morocco". Alkoi selviämään, että Marokossa sijaitsee Atlasvuoristo ja Pohjois-Afrikan korkein kohta, Mount Toubkal (4167m). Sinne on pakko päästä!

Kirjoitamme blogissa myös omista reissuistamme. Emman seikkailu Dolomiiteilla (edellinen kirjoitus) oli myös reissu ilman muita Siskoja.      

Takaisin Marokkoon: Lisää selviteltyäni löysin muutaman hyvän paikallisen vaellusfirman, joista valikoitui luotettavimman oloiseksi toubkalguide.com. "Mount Toubkal ascent in 3 days" -trekki sopi meidän aikatauluihin ja kuulkaas tätä: trekki piti sisällään meille kahdelle oman kokin, oppaan ja muulin, joka kantoi meidän tavarat vuorille. Kannatan reissuillani todella mielelläni paikallisia pienyrittäjiä ja tällaisesta palvelusta oli jo ilo maksaa. Toubkal-vuorelle pääsee syksyisin ja keväisin ilman apuvälineitä, sillä lunta ei käytännössä vuorella tuolloin ole. Me olimme matkassa viime vuoden lokakuussa.

Meidän pläni: 

1. päivä: Casablancan lentokentältä suoraan junalla Marrakeshiin
2. päivä: Marrakesh
3. päivä: trekki
4. päivä: trekki, huiputus
5. päivä: trekki ja suoraan trekiltä junalla Casablancaan
6. päivä: Casablanca
7. päivä: Casablanca
8. päivä: Casablanca-Helsinki

Marokon junalippuja ei voi varata eikä ostaa ulkomailta. Kansainväliseltä lentokentältä pääsee paikallisjunalla Casablancan Casa Voyageurs -asemalle, mistä junat muualle Marokkoon lähtevät. Tottakai lentoja on euroopasta myös suoraan Marrakeshiin. Marrakeshiin kulki päivän aikana 12 junavuoroa, joten emme suotta stressanneet tietylle vuorolle ehtimistä. Casablanca-Marrakesh junalippu maksoi kakkosluokassa 90 dirhamia eli noin 8 euroa. Junamatkan pitäisi kestää noin 3 tuntia, mutta hei, Afrikassa kun ollaan, meidän junamatka kesti neljä tuntia!

Pitkä reissupäivä ei paljoa enää painanut, kun pääsimme meidän yläkuvan hulppeaan riadiin hörppimään minttuteetä. Riadit ovat perinteisiä marokkolaisia taloja tai palatseja, jotka on saneerattu hotellikäyttöön. Painottaisin kyllä enemmän sanaa palatsi. Tähän mennessä oli jo selvinnyt, että marokkolaiset ovat todella ystävällistä kansaa. Ihmisten silmistä kuvastui syvä inhimillisyys ja rauha.

Ensimmäinen trekkipäivä: Imlistä 3200 metriin refugee campille  

Kuski nouti meidät aamulla sovitusti Marrakeshin riadistamme ja ajoimme vuoristokylä Imliin. Imlissä tapasimme hauskan oppaamme, kokkimme ja muulimme.

Polulle lähtiessämme selvisi, että oppaamme oli jokunen vuosi sitten aikansa kuluksi osallistunut Toubkal-vuorella järjestettyyn ultrajuoksukilpailuun (105km) ja sijoittunut kolmanneksi! Kerrankin opastetulla reissulla kävelyvauhti ei tuntunut liian hitaalta, mahtavaa! Marssiessamme emme malttaneet pysähtyä puolivälissä lounaallekaan, vaan halusimme samantien jatkaa hyvissä tunnelmissa refugee campille 3200 metriin. Kuvassa näkyy refugee camp.

Intoilu sai karvaan lopun, kun juuri ennen refugee campia huomasin, että kylläpäs askel meinaa heittää hassusti.. Onpa jännä! Loppuilta menikin sitten teltassa oksennellen vuoristotautisena.. Refugee campilla voi yöpyä myös sisällä dormeissa, mutta meille kelpasi oma rauha ja raikas ilma. Teltta tuli järjestäjien puolesta, kannoimme Suomesta vain 3-vuodenajan makuupussit.

Toinen trekkipäivä: Mt. Toubkalin huiputus

Lähdimme aamulla kahdeksalta matkaan. Opas järkevästi päätti illalla, että minun on tärkeämpää levätä ja akklimatisoitua mahdollisimman pitkän ajan kuin lähteä ennen auringonnousua nousemaan. Eihän siitä helppo nousu tullut, päänkivitys ja paha olo tuli takaisin aika nopeasti liikkeelle lähdettyäni. Mutta ne maisemat!

 

Pääsin yli 4000 metriin ja näin jo huipun, mutta olo alkoi olla järjettömän huono. Turha enää rääkätä itseään. Jäimme oppaan kanssa odottamaan, kun mieheni käväisi nopeasti huipulla. Odotellessani aloin taas oksentamaan ja sitähän riitti koko alastulon ajan ihan kiitettävästi. Lopulta oksensin vähän vertakin, mutta masokisti-Tea nosti päätään ja nautti selviytymismoodista. Se itsensä haastamisen nautinto..! 

 

Kuvassa tulossa alaspäin, edessä näkyy jo refugee camp. Vielä on muutama kivenjärkäle välissä? Takaisin refugee campilla parin tunnin levon jälkeen oli ikimuistoista siemailla minttuteetä vuorien ja pilvien ympäröimänä. 

Kolmas trekkipäivä: hypellen takaisin Imliin

Aamulla olo oli taas loistava ja tehomarssimme naureskellen takaisin Imliin reilussa parissa tunnissa. 

 

   

Kaupunkilomailua Atlantin rannalla

Saimme Imlistä kyydin suoraan Marrakeshin rautatieasemalle ja alkuillasta löysimme itsemme Casablancasta meren rannalta. Auringonlaskun aikaan oli mahtavaa käveleksiä paljain varpain läheisellä Ain Diab -rannalla.

 

 

 

Atlasvuoristo on ainakin ranskalaisten, espanjalaisten ja englantilaisten suosittu vaelluskohde. Aivan hyvin voisi olla meidän suomalaistenkin. Toubkal-vuoren maisemiin on omatoimivaellukselle olemassa 1:50 000 kartta. Paikallisten hyväsydämisyys jäi puhuttelemaan omaa sydäntä vielä pitkään reissun jälkeen. Siskoporukallakin voisi suunnitella vielä joku päivä vaelluksen Marokon vuoristoon? 

-Tea

Psst.

"The clearest way into the Universe is through a forest wilderness"
-John Muir

 

 

 

 

 


 

 

 

Käyttäjän TeaT kuva

TeaT