Xavier de le Rue ja liitovarjosta droppaamisen taito


Xavier de le Rue Svalbardissa Huippuvuorilla. Kuva: Tero Repo 
 

Miltä tuntuu hypätä moottoroidun liitovarjon kyydistä suoraan jyrkkään kuruun? Sen tietää vain muutama ihminen maailmassa, ja yksi niistä on vapaalaskija Xavier de le Rue, joka tekee kyseisen tempun uudessa Degrees North -elokuvassa.
"Se oli alkuun todella pelottavaa, mutta kun sai useamman hypyn alle ja olosuhteet kohdilleen, alkoi se tuntua smoothilta ja hienolta. Hyppäsimme laskemaan 3-12 metrin korkeudelta - tosin se 12 metrin loikka oli vahinko, Sam ei tehnyt sitä uudelleen," de le Rue nauraa.¨

Anthamattenin loikka päättyi tasaisehkoon alastuloon - tai toisin sanoen monttuun. Pian laskijat huomasivatkin, että droppi kannattaa yrittää ajoittaa niin, että pudottautuminen tapahtuu valmiiksi jyrkkään kohtaan, josta pääsee laskemaan alaspäin.

Degrees Northissa de le Rue, Sam Anthamatten ja Ralph Bäckström laskevat pohjoisten leveyspiirien alueilla - Huippuvuorilla ja Alaskassa kahdella eri jäätiköllä. Elokuvan on ohjannut Guido Perrini ja leffan still-kuvapuolesta vastaa Tero Repo.
 


Ensilaskuhommia Svalbardissa Huippuvuorilla. Kuva: Tero Repo

Sama "Muppets"-jengi, kuten de le Rue touhutiimiä sosiaalisen median päivityksissään kuvailee, on tehnyt jo useamman elokuvan yhdessä. Heitä yhdistää sama näkemys siitä, millainen tarina ja kuva on kiinnostavaa.
"Kuvasin pitkään jenkkituotantoyhtiöille, mutta vuosien jälkeen alkoi tuntua, että en pysty vaikuttamaan elokuviin niin paljon kuin haluaisin. Kokosimme tiimin ja aloimme tehdä omia leffoja." 

Varsinkin parivaljakko de le Rue-Anthamatten on vienyt vapaalaskun perinteistä tyyliä kohti vuoristo- ja extreme-laskuperinnettä. Klassisesti kuvaillen he ovat työntäneet rajoja ylipäänsä kauemmas - de le Ruen jäärännilaskun muistanee jokainen, joko elokuvasta White Noise tai Tero Revon ottamasta vuoden 2012 Transworld Snowboard -lehden Photo Annualin kansikuvasta.


Paramotor on uudenlainen tapa lähestyä laskupaikkoja sekä kuvaamisen että droppaamisen kannalta. Kuva: Tero Repo

Moottorimarssilla -30 asteen pakkasessa Huippuvuorilla. Kuva: Tero Repo


Moottoroiduilla liitovarjoilla uusiin paikkoihin

Mistä idea liitovarjoihin? De le Rue kertoo haluavansa aina kehittää uutta ja oppia samalla. Viime vuosina he ovat menneet uusiin paikkoihin, kuten Etelänavalle, tai kokeilleet uusia juttuja, kuten nyt liitovarjoja. 
"Kaikki liittyy seikkailemiseen ja ylipäänsä siihen, että pystyy tuomaan sekä katsojille että itselleen uutta. Siten pysyy myös intohimo tekemiseen. En tajua, miten edes jaksaisi kuvata samaa elokuvaa kymmenen vuoden ajan, sehän olisi tosi tylsää."

Ennen leffaprojektia kukaan ei tiennyt, onnistuuko liitovarjojen hyödyntäminen elokuvanteossa sillä tavoin kuin de le Rue kumppaneineen oli ajatellut. Niin sanotusti haasteita oli.
"Tuulen pitää olla hyvin kevyttä ja sen pitää puhaltaa oikeasta suunnasta, että paramotoreita voi käyttää. Kun koko vuorilla kuvaaminen on ylipäänsä tosi stressaavaa ja siinä pitää ottaa monia asioita huomioon, oli näiden laitteiden käyttäminen vielä ekstrakuumottavaa."

Välillä usko meinasi loppua.
"Kun nyt ajattelee taaksepäin, niin olihan koko idea aika hullu, ellei jopa vähän tyhmä. Tai siis, monestihan tulee ideoita, että mitä voisi tehdä, mutta niitä ei aina tule testattua. Menimme liitovarjojen kanssa kuitenkin täysillä eteenpäin ja nyt tuntuu todella helvetin hauskalta, kun se on tehty. Olen ainakin itse nyt paljon inspiroituneempi taas kokeilemaan uusia juttuja ja toivon, että myös ihmiset saavat tästä inspiraatiota ja perspektiiviä."


Svalbardissa Huippuvuorilla sattui olemaan kuvausten aikaan kymmeniä asteita pakkasta läpi vuorokauden. Kuva: Tero Repo 
 


Alaskan Rainbow Glacierilla Xavier de le Rue, Ralph Backström ja Sam Anthamatten. Kuva: Tero Repo

Entä miksi sellaisia härpäkkeitä pitää käyttää? Eikö helikopteri olisi helpompi? 
"Kyllä, helikopteri on noin sata kertaa helpompi työväline, mutta sillä ei voi lentää joka puolella maailmaa, eikä sen kanssa voi leiriytyä vuorille. Liitovarjon ansiosta pystyimme lentämään milloin vain ja missä vain, se on se idea. Ja kun lopulta saimme asioita onnistumaan muun muassa Alaskassa, alkoi tuntua, että kaikki työ oli vaivan arvoista." 

 


Vapaalaskuetkoilla de le Rue ja kumppanit yöpyvät telttojen sijaan hotellissa. Tässä majapaikka Rainbow Glacierilla Alaskassa. Kuva: Tero Repo


Suomen-vierailu jo ajatuksissa

Xavier de le Rue, Sam Anthamatten, Tero Repo ja Guido Perrini saapuvat kaikki Vapaalaskuetkoille 29.10. elokuvateatteri Andorraan kertomaan elokuvasta ja nauttimaan Expo-viikonlopun tunnelmista. Elokuvasta järjestetään kaksi näytöstä, joista ensimmäinen alkaa kello 19 ja toinen kello 21. Jatkot yläkerran Corona-baarissa.

Ennen molempia näytöksiä keskustelemme laskijoiden kanssa vapaalaskuelokuvien estetiikasta, vapaalaskun kehityksestä ja muun muassa liitovarjolla droppailusta. Näemme myös Tero Revon ennen julkaisemattomia kuvia suoraan valkokankaalla taustatarinoiden kera.

De le Rue tulee toista kertaa expojen aikaan Suomeen. Joko odotat vierailua pohjoiseen?
"Helll yeah. Olen suuri Suomi-fani, sillä olen asunut suomalaisen kanssa monta vuotta (Hannu Kukkonen ja de le Rue jakoivat pitkään yhteisen talon Verbierin alamailla), tehnyt työtä suomalaisen kanssa ja hengannut suomalaisten kanssa boardercross -ajoista asti. Olen iloinen että pääsen paikalle ja tiedän, että siitä tulee sotkuista."
 

 

Pääsyliput Vapaalaskuetkojen Degrees North -näytöksiin ennakkoon Livetosta 10e/kpl. Säästämme myös parikymmentä lippua ovelle, hintaan 12 e.

 

Arttu Muukkonen

Kaitsu
Offline
Viimeksi kirjautunut: 3 kuukautta 1 viikko sitten
Liittyi: 19.12.2002 - 10:18

Kuka helvetti nää jutut oikein kääntää? Et ainakaan sie Arttu. Jotain rotia vähäsen.

Arttu Muukkonen
Offline
Viimeksi kirjautunut: 9 kuukautta 3 viikkoa sitten
Liittyi: 16.09.2011 - 19:47

Minkälainen roti olisi oikein tarpeen? Siis sotkuinen = messy, mitäs muita olisi pitänyt pohtia?

Kaitsu
Offline
Viimeksi kirjautunut: 3 kuukautta 1 viikko sitten
Liittyi: 19.12.2002 - 10:18

Nii yksinää äikänope näit lueskelee Lanersbachissa obstlerin ja zillertalin märzenin voimin ja kauhistelee kieltä. Kohta on meininki ku vaikkapa Skymbaajassa. Ei tipu älliä!

Arttu Muukkonen
Offline
Viimeksi kirjautunut: 9 kuukautta 3 viikkoa sitten
Liittyi: 16.09.2011 - 19:47

Ei tipu kuin Anthamatten paramotorin kyydistä!

Kaitsu
Offline
Viimeksi kirjautunut: 3 kuukautta 1 viikko sitten
Liittyi: 19.12.2002 - 10:18

Joo ja ei ja sillee niinku on tosi hankala homma niin vähille paperilehdille ku näille nettisivustoillekin tää ulkomaisen vieraskielisen tavaran käyttäminen. Kielen kääntäminen ku ei oo ihan niin helppoa. Mie aina tykkäsin lukea Slammeria, ku pojat itte kirjotteli jutut. Skimbaajat, Edget ja Åkaskidorit jäi lukemati, ei vittu jaksannu sitä lause lauseelta käännettyä ameriikan hehkutusta ja ylimakeaa adjektiivirallia.

Siin voi kyl säästää, ku ottaa artikkeleja jenkkipojilta. Käännöshomma pitää kyl sitte kans hoitaa loppuun saakka. Kielen kääntäminen on kuitenkii lähes yhtä vaikeaa ku oman tarinan kirjoittaminen.

Kukas opettais mulle huomenna hiihtohommia? Mie voin kertoa sit Tennessä afterissa vaikka lisää käännösteorioista.

Arttu Muukkonen
Offline
Viimeksi kirjautunut: 9 kuukautta 3 viikkoa sitten
Liittyi: 16.09.2011 - 19:47

Tässä artikkelissa vaikuttavat kiire ja se, että haastattelu tehtiin englanniksi. Ranska kun ei natiivisti suju, piti tyytyä tällaiseen. Käännökseen olisi voinut ihan varmasti keskittyä enemmän, samoin artikkelin rakenteeseen, mutta valitettavasti tässä vaiheessa Iltamien ja etkojen lähestyessä ei ihan sataa prosenttia pysty kaikkeen antamaan, kun on muutama muukin rauta tulessa.

Hiihtämäänhän oppii hiihtämällä, ei kun rohkeasti vaan!