Vapaalaskua Aiguille du Solvallassa

Laskettelu ei maailman mittakaavalla mitattuna ole Etelä-Suomessa kovin kaksista, mutta sen ei saa antaa masentaa. Jos tykkää liukua suksilla alamäkeen, on välillä unohdettava meno muualla maailmassa ja otettava kulloisistakin olosuhteista suurin mahdollinen ilo irti.

Tämän rennon laskemisen riemun voi aistia Nuuksiossa, Espoon Chamonix'ssa, Aiguille du Solvallan pohjoisrinteillä. Moni lukija varmaankin ihmettelee, mikä ihmeellinen Ranska-kytky paikalla on. Kytkyjä lienee itse asiassa kaksi: Monet Swinghillin vakiokävijät viihtyvät hyvin Ranskan Alpeilla. Mutta on nimessä myös ripaus ranskaa. Nuuksio on ruotsiksi hyvin ranskalta kuulostava Noux. (Todellisuudessa nimi viittaa saamen kieleen. Nimihistoriaa valottaa vaikkapa Wikipedia.)

Ajellessamme Nuuksion järviylängöllä kohti Swinghilliä ihailemme Pitkäjärven kauniita maisemia. Niitä katsellessa ei uskoisi, että olemme Luoteis-Espoossa vain hieman Kehäkolmosen ulkopuolella. 

On helmikuinen keskiviikkoilta ja pakkanen paukkuu reilussa viidessätoista asteessa. Kurvaamme Solvallan urheiluopiston kohdalta ylämäkeen, pienelle lumiselle metsätielle. Tie johtaa parkkipaikalle – ja Swinghillin laskettelurinteen päälle. Hiihtokeskusten parkkipaikat ovat harvoin yläaseman kupeessa, mutta sen erikoisuuden täällä voi kokea.

Perinteistä hiihtoa

Swinghill ei ole pintaliitopaikka. Rinteitä eivät reunusta golfkentät ja loma-asunnot, vaan maisema avautuu pääkaupunkiseudun ulkoilijoiden henkireikään, Nuuksion kansallipuistoon. 

Rakennetut puitteet ovat vaatimattomat. Toisessa laidassa on vanha ankkurihissi, toisessa lähes 50-vuotias teleskooppi. Se on toiminut jo vuodesta 1964 saakka – tai siis toimi ainakin tähän päivään asti. Nyt ala-asemalla on jokin hässäkkä.

Swinghillin kahvila, tuttavallisemmin Refuge de FK37, on nimetty paikallisen alppihiihtoseuran Fjällskidarklubben 37:n mukaan. Kahvilalle pitää laskeutua vähän matkaa parkkipaikalta. Liukuessani kisarinteen laitaa alaspäin monoilla en voi olla jälleen kerran vaikuttumatta: mäkihän viettää! Swinghillin laskut eivät ole pitkiä, mutta niiden profiili on erinomainen.

Kahvilasta leijailee ulos asti tuoreen pullan tuoksu. Käymme sisään tupaan, jossa joukko vakiokävijöitä vaihtaa kuulumisiaan. On keskiviikko ja se tarkoittaa sitä, että on Keskiviikkovapaan aika. 

Jo kuuden talven ajan Swinghillissä on järjestetty vapaamuotoisia Keskiviikkovapaa-tapahtumia. Niiden ideana on koota samanhenkisiä laskijoita yhteen, tarjota mahdollisuus tutustua erilaisiin laskuvälineisiin ja jakaa myös koulutusta. 

Keskiviikkovapaan puuhamiehet Pasi Tenkanen (kuvassa) ja Henrik von Bonsdorff siemailevat kahvia kaikessa rauhassa. Mäkeen ei ole kova kiire. Rentous ja rauhallisuus sopii Keskiviikkovapaan ja Swinghillin tunnelmaan.

Miesten kertoessa tapahtuman vaiheista kuulostaa siltä, että se on otettu hyvin vastaan ja alkanut pyöriä omalla painollaan. Tällä kertaa testattavana on Momentin suksia.

Muunkinlaisia välinettä on vuosien saatossa ollut tyrkyllä.

"Ensimmäisenä talvena joku tuntematon kaveri soitti ja kertoi haluavansa tulla oman testisettinsä kanssa tapahtumaan", Tenkanen muistelee.

"Kun kyselin tuotteista lisää, kävi ilmi, että kaveri halusi tulla Keskiviikkovapaan uusien vapojen ja kelojen kanssa!"

Luomuparkissa on tilaa temmeltää

Rinteessä ei ole ruuhkaa. Muutamat ratalaskijat ratkovat paremmuuttaan viikkokisassa ja vapaalaskijat kurvailevat radan molemmin puolin. Toinen laita on sileää rinnettä ja toinen epämääräistä, viettävää patikkoa. Laskeminen on silti hauskaa. Jäätyneitä kumpuja laskiessa saa veren kiertämään ja hymyn huulille.

Paikalliset esittelevät keskusta kuin suurtakin vuorta. Pohjoisseinän – siis kisarinteen – ohella huipulta voi laskea muihinkin ilmansuuntiin. Länteen johtaa puolisalainen Coilour du Pool, joka nimenmukaisesti kulkee naapurin uima-altaan kautta. Sinne minua, toimittajaa, ei tosin viedä.

Kisarinteen ja kahvion toisella puolella, Perherinteen laidassa on Swinghillin Hiutale Luomupark, jonka ovat suunnitelleet Hiutale-matkailuohjelman Jan-Erik Blomberg ja Jani Nygård. Parkin erikoisuus on se, että se on tehty puusta ja lumesta. Metallia ei rakennelmissa ole käytetty ja puukin on kierrätystavaraa.

Hiutale-parkki ei ole hurja, vaan se on pikemminkin suunniteltu leppoisaksi. Tällä kertaa pakkasen paukkuessa taitavat tosin sekä parkki että laskijat olla hiutaleessa. Parkissa ei ole ketään – paitsi yksi junnuratalaskija, joka täysi kisakostyymi päällä kävi ohimennen reilaamassa muutamia tukkeja. Jalassaan hänellä oli sentään twinit, eivätkä kisapuikkarit 87 asteen kanttikulmilla.

Rauhallista kuhinaa

Swinghillin huipulla teltassaan päivystää tiiviisti Whiteroomin Juhani Hujala Movement-suksiensa kanssa. Teltalla ei ole ruuhkaa, muttei hän siellä turhaankaan seiso. Laskijoita tulee ja menee rauhalliseen tahtiin, mutta jatkuvasti Momenteja on silti liikenteessä. 

Tarjolla on niin parkkisuksia kuin erikokoisia vapaalaskusuksiakin. Lavean suksitarjonnan lisäksi on positiivista, että alppisiteiden ohella Whiteroom tarjoaa kokeiltaviksi myös Plumin Dynafit-tyylisiä, kevyitä randositeitä. Plumin Guide-versiossa on demoamista ajatellen se etu, että sen säätövaraa on huikeat 60 mm. Sama side käy siis monen monoon.

Tikutamme hissin ja puikkaradan välistä offarialuetta kaveriporukalla. Välillä unohdumme mäen päälle juttelemaan niin pitkäksi ajaksi, että toiset ehtivät jo kiertää ylimääräisen kierroksen. Mutta ei se haittaa. Olen tullut tänne paitsi laskemisen, mutta myös tunnelman takia. 

Muutama mutka vielä ja olo on taas paljon vapaampi. 

 

 

Geolocation
Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=39475.0

Antti Laiho