Vanhus ja meri, eli hiihtoa ja kalastusta Lyngenissä

Tuli taas käytyä perinteisellä hiihtokauden päätös reissulla Norjassa. Koska tänä talvena en viettänyt lähelläkään normaali aikaa Ranskan Chamonix´ssa, missä olen yleensä muutaman kuukauden kaudesta, oli miellyttävää saada kavereita sieltä mukaan reissuun.

Lähdimme sunnuntaina 24.5 Oulusta Juntusen Mikon kera ajelemaan kohti Kilpisjärveä Eskosen Villen ja Rouvansa hoiviin. Keisari majoitti meidät naapuriinsa ja tarjosi iltapalat oluen kera. Yön valoisuus sai aikaan että menimme koisaamaan vasta neljän pintaan aamulla, seuralla ja oluella ei 
ollut osuutta asiaan...

Maanantai aamulla saatiin loppu porukka paikalle, jotka olivat olleet jo viikonlopun Norjan puolella Tamokissa. Jo talvella Chamonixissa sovittiin Riihimäen Minnan, Cedric Bernardinin ja Thor Falkangerin kanssa, että nähtäisiin keväällä pohjoisessa ja käytäisiin samalla katsomassa laskupaikkoja Suomen puolella. Suunnitelmissa oli yöpyminen maastossa ja Terbmisvaaran kurut, joita olin hehkuttanut kavereille. Kelit sotki suunnitelmat
ja maastoon pääsy oli tällä kertaa konevoimin mahdotonta.

Päädyttiin sitten skinnailemaan Saanalla jossa saatiin itse asiassa pari ihan ok laskua. Ensin pohjoispuolelta Saanajärven päätyyn kiva reitti. Eskosen villen huudellessa alhaalta jäältä milloin oikeaan ja vasempaan että
Löydettiin luminen reitti alas tunturista. Pikku kivaa jyrkän hiihtoa härmässä, kelpasi kaikille. Toinen lasku 'mastolta' alas autolle. Pakattiin kamat, käytiin Kaupassa ja hyvästeltiin Keisari.


Saanalle lähdössä.



Suomijyrkkää nousua!
 


Lounastauolla eväinä nestemäistä karhua ja kiinteää poroa.
 


Minna ja Skipe valmiina laskuun.
 


Thor vetää suomijyrkkää.

 


Crow crew
 

Illaksi ajeltiin Thorin vanhempien mökille Tamokiin. Aika helvetin hieno 200-vuotias kunnostettu hirsirakennus piharakennuksineen. Kelpasi illalla saunoa aurinkoisessa kevätillassa ja uida joessa. Illan kruunasi Minnan tekemä poronkäristys. Tänne pitää palata kesällä kalastamaan...


Afterilla.


Minnan perunateatteria.


Vesi oli lämmintä kuin juhannuksena Suomessa.

Tiistai aamu koitti aurinkoisena ja lähdettiin ajamaan Lyngeniiin, tarkoituksena Langdalstinden ja Thorin tietämä kuru siellä. Lakselvista pääsi puolen tunnin kävelyllä lumirajaan ja liikkuminen helpottui skinnausmoodin vaihduttua päälle. Keli oli lämmin, mutta yöpakkasen jäljiltä lumi hyvää.

Noustiin lopuksi pohjoisen puolelta varjossa Langdalstindenin kurun alkuun. Lumi oli kovaa ja itsekkin ehdin jo vaihtaa sukset reppuun ja 
raudat monoihin nousua ajatellen. Kuru itse oli varjossa, mutta ylhäällä huipulla roikkuvat lumilipat auringossa ja pikaisen palaverin jälkeen
 otettiin pakit. Riski lumen tippumiselle niskaan oli kevät kelissä liian kova.

Langdaltindenillä.

Laskettiin alas Lakselvdalenin välikentille lounastamaan ja pantiin retkikeittimet tulille. Pitkään pähkäiltiin että oliko päivä tässä, vai
 vieläkö keksittäisiin tekemistä.

Ellendaltindeniä kohti.

Lounastauolla Ellendalissa.


Pohdinnat päällä.

Ellendaltindenin länsikurua katseltiin pitkään ja lopulta päätettiin lähteä sinne, vaikka päivä oli jo pitkällä ja aurinko oli lämmittänyt lumen. 
Noustessa lumi tuntui hyvältä ja pilvettömässä säässä oli nautinto nousta, vaikka paska kunto ja elämää suuremmat rakot söi meikämandoliinoa.
 Skinnailu kurun suulle meni nopeasti ja lumi tuntui edelleen hyvältä. Sukset reppuun ja viimeisenä pääsin helpolla muiden tekemiin portaisiin.

Nousin muuta ryhmää parisataa metriä perässä ja muiden ollessa jo lähes ylhäällä alkoi tuntumaan että joku on nyt pielessä. Lumi muuttui märemmäksi 
ja takaraivossa alkoi tuntua että nyt on viisaampi lopettaa. Varsinkin kun oli kurun ainoan pocketin kohdalla.

Reppu selästä, sukset repusta hankeen pystyyn ja päätin olla nousematta ylemmäs. Join vettä ja samalla joku huusi ylhäältä että lunta! Ehdin vilkaista ylös ja samalla hyppäsin metrin päässä olevan kallion suojaan. Sain kivestä kiinni kun lumimassa iski. Sukset, sauvat, reppu ja juomapullo lähti vierestä kuin kuppa Töölöstä. Vyöry jytisi aivan vieressä ja lunta lensi pään ylikin. Ote piti kalliosta ja minuutissa kaikki oli ohi.


Muu jengi säikähti nähdessään repun ja muut kamat vyöryssä että olen siellä mukana. Huutelua ja vastauksia ja helpotuksen kiljaisuja.
Toiset olivat jo topissa kun itsestään irronut pipon kokoinen lumimöykky aiheutti lähes koko kurun vyörymisen. Heidän kohdalla vyöry vasta alkoi ja mun kohdalla se oli täysissä mitoissa.

10 sekuntia ennen vyöryä.
 

10 minuuttia vyöryn jälkeen.

Toinen suksi löytyi parinsadan metrin päästä, sauvat puolen kilometrin päästä ja reppu kilometrin päästä alhaalta mihin vyöry pysähtyi.
Menettetty suksi ei haitannut yllättäen yhtään. Aikaisemminkin on ollut 'läheltä piti' tilanteita, mutta nyt liippasi tosi läheltä. Jos olisin joutunut vyöryyn, olisi paikalla ollut paras etsintäporukka mitä voi kuvitella. Mutta lopputulos olisi ollut varmasti 70 kg jauhelihaa. Sen verran massiivinen määrä märkää lunta liikahti ja putsasi alakivikon esiin että ei varmasti olisi tarvinnut elvyttää. 


Lasku alas autolle oli valmiiksi hapoilla kintuilla mielenkiintoinen kokemus. Muutama satametriä kerrallaan vaihtaen suksea jalasta toiseen. 
Miksi näin kävi voi miettiä monelta kantilta? Liian myöhään liikkeellä, liian aurinkoinen paikka, liian jyrkkä rinne olosuhteisiin... Varmaan kaikki nuo ja ei mikään. Lumi tuntui noustessa hyvältä, tuuli jäähdytti lunta ja kaikilla hyvä fiilis mestasta, ja porukka on aika kokenutta vuorilla. 


Varoituksena ehkä kuitenkin että myöhään keväällä varoivaisuutta ei voi olla koskaan liikaa!!!


Ellendaltindenin vyöryjälki.

Pikapalaveri tapahtuneesta autoilla ja Ranskan delegaatio lähti takaisin Tamokiin ja me Mikon kanssa Lyngseidetiin Magic Mountain Lodgelle, jonka omistajat antoivat sen meille ystävällisesti käyttöön vaikka majatalo oli jo suljettu ja omistajat ansaitulla lomalla kauden jälkeen Etelä-Euroopassa. 


Sen verran päivä painoi että ruokaa ei jaksattu kokata vaan vedettiin Norjan kansallissafkaa pakastepitsaa. Löytyi nimittäin pakastealtaasta kunnon herkku, eli 
"Meat Lover", 1050 g painava roiskeläppä, ja nälkä läks!




 

Pientä rakkoa.

Keskiviikkona sattuneesta syystä päätin pitää välipäivän laskemisesta ja mennä kalastamaan rannalta Eskosen Villen ja Margitin poikansa kanssa. Keisari viettää lomaa ja ajeli perheineen Kilpparilta kalalle. Lauttarannassa Lyngseidetissä oli huono syönti ja ajelttin Storakjustindenin vastarannalle. Nyt löyty mesta, turska kiinni lähes joka heitolla. 


Suhteelisen mukavaa touhua noissa maisemissa. Mikko, Cedric, Minna ja Thor koittivat mennä katsastamaan jotain laskettavaa, muuta soittivat kanssa hieman motivaation puutteen ja väsymyksen painavan. Päätettiin lähteä illaksi merelle kalastamaan. Aina ystävällinen Stein-Erik Sörheim-Bryggestä lainasi veneen ja kalavehkeet. 
 

Kalaa näkyvissä.
 

Kissakalaa.

Minnan ensimmäinen turska.

 


Tyynellä vuonolla oli hauskaa jauhaa paskaa ja kalastella. Saatiin jopa saalista, pari noin 5 kg merikissaa mitkä illalla Magic Mountain Lodgella tehtiin päivälliseksi. Hieno päästös päivälle syödä itse pyydettyä kalaa, ainoat asiakkaat lodgella, ruokakailusalin ikkunan maiseman kruunatessa kaiken.

Torstain oli tuhruinen keli ja lähdettiin porukalla taas merelle päiväksi. Kylmä tuulinen sää ja ei mainittavaa saalista.

Päädyttiin Sörheim-Bryggen uuteen baari/ravintolaan vetämään katkarapu-buffaa, ei paha sekään. 
Mikon kera vielä yöksi Lodgelle, muiden lähtiessä vielä viikonlopuksi Tamokiin.
 

Juotiin vähän olutta ja pastista illalla hyvälle reissulle ja aamulla takaisin kotiin ja kesän (remontin) viettoon.



Sörheim-Bryggen uusi baari, toimii!
 


Hyvää Kesää, Kiitos Kaikille!

T. Skipe, nykyinen mono-ski laskija.

 

Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä