Ulkoiluvaatesuunnittelu murroksessa – kevyempää, rohkeampaa, spesifimpää

Aalto-yliopiston lopputyönäytös on näköalapaikka härmäläiseen vaatesuunnitteluun. Jokakeväinen vaatesuunnittelijoiden näytös on esitellyt vuorollaan jotakuinkin kaikki merkittävät lahjakkuudet Paola Suhosesta Daniel Palilloon.

Mallistot ovat perinteisesti keskittyneet katumuotiin tai yleisvaatetukseen. Tämänvuotinen Näytös11 esitteli yllättävän paljon ulkoiluvaatteita. Matti Liimataisen näytökseen tuottama kokonaisuus muodosti monipuolinen ulkoiluvaatemalliston esim. maastojuoksuun ja retkeilyyn. Osa kokonaisuudesta kuului Matin lopputyöhön, joka oli tehty yhteistyössä Salomonin kanssa. Myös Ruut Joensuun ja Reeta Katton mallistossa keskityttiin ulkokäyttöön tarkoitettuihin vaatteisiin.

Mikä on saanut nuoret suunnittelijat innostumaan ulkoilusta ja ulkoiluvaatteista? Relaa tapasi Matin, Ruutin ja Reetan kahvilabaarissa Helsingin Kalliossa. Keskustelimme ulkoiluvaatteista ja niiden suunnittelemisesta. Keskustelu tarjosi oppitunnin ulkoiluvaatesuunnittelun saloista ja tulevaisuudesta.


Teknoa kadulle ja arkeen

Relaan vaatesuunnittelijaraadin mukaan ulkoiluvaatteista tuttuja teknisiä materiaaleja ja valmistustekniikoita tulisi hyödyntää enemmän myös arki- ja katuvaatteissa.

- Teknisten materiaalien kehittämiseen on käytetty niin paljon aikaa ja panoksia, että niiden hyödyntäminen pelkässä ulkoiluvaatetuksessa tuntuu turhalta.

Tekniset ulkoiluvaatemateriaalit ovat jo pitkään tarjonneet uusia mahdollisuuksia ihmisille. Niiden ansiosta voimme liikkua uusilla tavoilla ja uudenlaisissa olosuhteissa.

Ulkoiluvaatesuunnittelijan perimmäinen tehtävä on saada ihmiset viihtymään ulkona. Tekninen materiaali on hyvä työkalu ja mahdollisuus. Sen leimaaminen turhamaiseksi tai tarpeettomaksi ei hyödytä ketään.

Retroilua ja perinteitä voidaan hyödyntää materiaaliratkaisuja helpommin esimerkiksi vaatteiden väreissä ja printeissä. Silloin retrotyylit voivat piristää vaatteita ja tarjota virikkeitä sekä suunnittelijoille että ulkoilijoille.


Retroa funktionaalisesti

Katumuodissa retrotrendit seuraavat toinen toistaan. Esillä ovat vuoroin 60-, 70- ja 80-luku sekä kirpputorit. Uusissakin vaatteissa hyödynnetään materiaalien kierrätystä ja luomua kuten hamppua, pellavaa tai juuttia. Suomalaisen katupukeutumista esittelevän Hel-looksin kuvissakin ihmisillä on lähes aina päällään jotain vanhaakin.

Nuoret suunnittelijat eivät kuitenkaan juutu retron kaltaisiin yksittäisiin katumuotitrendeihin.

- Perinnemateriaalinkin pitäisi tarjota jokin selkeä funktionaalinen etu. Silloin sitä voi ja kannattaa hyödyntää vaatteessa. Perinnemateriaali ei voi kuitenkaan olla itseisarvo tai pakollinen lähtökohta suunnittelulle, Ruut linjaa.

Retron ja perinteiden yhdistäminen nykyiseen ulkoiluvaatebusinekseenkin on vaikeaa. Sen  yhdistäminen ulkoilubrändeihin näyttäytyy yleensä väkinäiseltä ja päälle liimatulta. Mutta poikkeuksiakin on.

- Esimerkiksi Fjälläräveniin retro ja klassisuus kuuluu luontevasti, arvioi Matti.

- Retrotyylejä ei kannata kuitenkaan tuoda takaisin sellaisenaan, vaan aina uudella tavalla. Uudistaminen on kaikkein tärkeintä niitä hyödyntävässä suunnittelussa, Ruut toteaa.

Retrotrendeillä leikiteltäessä törmätään ulkoiluvaatteissa niiden erityispiirteisiin, asenteisiinkin. Retrosta ammentava vaate saattaa näyttää jonkun silmissä vanhalta. Vanhoja vaatteita käyttävä kuntoilija puolestaan näyttäisi harvoin kuntoilevalta – eli hitaalta ja huonokuntoiselta. Ulkoillessamme haluamme näyttää nopeilta, vahvoilta ja terveiltä. Uutuuttaan säihkyvä urheilu- tai ulkoiluvaate viestii näitä haluttuja ominaisuuksia retroa paremmin.


Keski-ikäistyvä Gore-Tex

Gore-Tex on suojannut ulkoilijoita sateelta ja tuulelta vuodesta 1976. 35-vuotiaana monessa lajissa siirrytään ikämiessarjaan. Goren tapauksessa on siis pikemminkin klassikosta kuin modernista teknisestä materiaalista.

- Esimerkiksi juuri Gore-Tex asettaa vaatesuunnittelijalle rajoitteita. Perinteinen laminaattikangas saattaa joustaa liian vähän ja painaa liian paljon. Sen ompeleminen vaatii vaikeakäyttöisiä erikoistyökaluja ja -osaamista, Matti kuvailee.

Huhujen mukaan Yhdysvalloista puuttuu sekä välineitä että osaamista, jotta perinteisiä laminaattikankaita hyödyntävään kuorivaatteeseen saataisiin laadukkaat saumateippaukset. Kuumaliimateippauksen laitteet on myyty maailmalle.

Samaan tapaan Jenkeistä katosivat aikoinaan kaikki perinteiset denimkankaan kutomisvälineet. Japanilaiset ostivat ne ja alkoivat tuottaa äärimmäisen laadukkaita, kestäviä ja kalliita erikoisfarkkuja. Tilanne Suomessa ei varmasti ole laminaattikankaiden vaatimissa erikoislaitteistoissa yhtään Yhdysvaltoja parempi.

Gore-Texistä puhuttaessa kannattaa huomioida, että kymmeniä vuosia vanhasta kalvokankaasta on kasvanut  tuoteperhe. Sen uusimmat jäsenet, Proshell ja Active Shell lupaavat jälleen puskea hengittävyyden ja säänkestävyyden yhtälön uudelle tasolla.


Thermoplastiikkaa ja lasereita


Laminaattikankaita käytettäessä vaatemerkin on nykyään pakko turvautua isojen aasialaisten valmistajien tuotantoon. Nuoren vaatesuunnittelijan on lähes mahdotonta suunnitella ja tuottaa yksilöllisiä ulkoiluvaatteita esimerkiksi omalle pienelle vaatemerkille.

Vaatesuunnittelijat ponnistelevat tällaisten rajoitusten poistamiseksi. Apuna voivat olla vaikkapa insinöörit ja keksijät.

- Saumojen teippauksiin turhautuneita suunnittelijoita saattaa kiinnostaa esimerkiksi kankaiden ultraäänihitsaus ja sen kehitys, tietää Matti.

Laserilla leikatussa ja ultraäänellä hitsatussa ulkoiluvaatteessa ei ole lainkaan reikiä langoille ja neuloille. Hitsattuja saumoja ei siis tarvitse tulevaisuudessa tekniikan vielä hieman kehityttyä välttämättä edes teipata. Tuotantoprosessi yksinkertaistuu ja vaatteesta tulee kevyempi.

Ehkä tulevaisuudessa ei tarvita hitsattuja saumojakaan? Thermoplastiset materiaalit venyvät ja muotoutuvat lämpökäsittelyssä lähes rajattomasti. Hihoja ei siis välttämättä tarvitsekaan leikata kankaasta ja kiinnittää hartioiden kohdalle. Ne voitaisiin tehdä erikoiskangasta hartioiden kohdalta reilusti venyttämällä. Riittäisi kun hihansuihin leikattaisiin reiät. Samalla tavalla syntyisivät lahkeet, huput ja taskutkin. Yksinkertainen huppari voitaisiin muotoilla ja venytellä kokonaan yhdestä thermoplastisesta palasesta ilman yhtäkään saumaa.

Vaatesuunnittelijoiden toiveet näkyvät muuallakin kuin materiaalien funktionaalisessa kehityksessä. Monet merkit ovat esimerkiksi jo vaihtaneet kerroslaminaattikankaista vaihtoehtoisiin ratkaisuihin, jotta materiaaleja voitaisiin käyttää uudelleen. Perinteisissä materiaaleissa ongelmana on ollut muun muassa fluori, joka vaikeuttaa kierrätystä.

Tulevaisuutta vaatesuunnittelijoiden kanssa visioitaessa kaupan hyllyltä nykyään löytyvät ulkoiluvaatteet alkavat tuntua rajoittuneilta.


Yksityiskohtia, yksityiskohtia

Nuoret suunnittelijat kokevat tekniset materiaalit ja vaatteiden funktionaalisuuden tärkeänä. Se tarkoittaa lajikohtaisia erikoisvaatteita.

Funktionaaliset ratkaisut saattavat näkyä perusmateriaalien ja leikkausten lisäksi vaikkapa vaatteiden ilmastoinneissa, taskujen paikoissa tai repun olkaimen kulkureiteissä. Hienoimmat oivallukset voivat piillä pienimmissä yksityiskohdissa.

Lajikohtaisilla erikoisratkaisuilla pitää olla selvä hyöty harrastajalle. Silloin niiden suunnitteleminen on mielekästä. harrastajalle lajikohtaiset funktionaaliset yksityiskohdat eivät heti avaudu. Kokenut sen sijaan osaa arvostaa ja vaatiakin niitä.

- Moni ihmetteli aikoinaan Salomonin juoksupaitojen ja -takkien hihan pientä reikää. Ne, jotka olivat juostessaan vilkuilleet ranteestaan sykemittarin näyttöä, ymmärsivät reiän merkityksen heti, Matti kertoo esimerkkinä.

Funktionaalisuuden voi viedä pitkälle. Juoksijoille esimerkiksi myydään juoksuhousuja, jotka eivät kuulu valmistajan vaate- vaan varustemallistoon. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi lihaksia tukevat ja lämmittävät kompressiohousut.

Lajikohtainen vaatetus lisää periaatteessa vaatteiden määrää ulkoilijan garderobissa. Tietyt osat vaatekokonaisuutta, kuten alimmainen kerros eli baselayer, ovat toki usein hyödynnettävissä eri lajeissa.

Ulkoiluvaatteen ydin on yksityiskohdissa
Yksityiskohdat paljastavat suunnittelun huolellisuuden.


Ei määrä vaan laatu

Ulkoiluvaatteen suunnittelijan ei tarvitse olla aktiiviharrastaja. Tarvittavan tiedon määrä on niin suuri, ettei sitä itse aktiivisesti harrastamalla pystyisi hankkimaankaan. Hyvä vaatesuunnittelija on ammattilainen, joka osaa omaksua ja hyödyntää tutkimus- ja lajitiedon suunnitteluprosessissa.

Lajispesifit vaatteet yleistyvät nopeasti. Suunnittelijoiden mukaan vaatteiden suurta määrää omassa kaapissa ei kannata pelästyä. Se ei välttämättä ole esimerkiksi epäekologista.

- Vain yhteen käyttöön tarkoitettu vaate kestää paremmin ja pidempään, Matti perustelee.

- Vaatteiden määrä itsessään ei ole tärkeää, vaan ostettujen vaatteiden laatu, Ruut täydentää.

 
Kuluttajien toiveet eivät aina tue pitkälle vietyä lajikohtaista funktionaalisuutta. Ulkoilijat haluaisivat usein ostaa yleiskäyttöisiä vaatteita. Yleiskäyttöisyyden ei tarvitse merkitä kompromissia  laadussa. Eikä sen tarvitse merkitä kompromisseja suunnittelussakaan.

- Yleiskäyttöisen ulkoiluvaatteen suunnittelussa on vain ihan omat haasteensa ja omat juttunsa, Reeta linjaa.

Hyvin suunniteltu yleiskäyttöinen vaate on yhtä laadukas ja kallis kuin erikoisempikin ulkoiluvaate. Siinäkin on paljon yksityiskohtia ja erikoisratkaisuja, mutta ne on suunniteltu palvelemaan monipuolista käyttöä.


Huonoin sää on huono suunnittelulähtökohta

Mielikuvissa ulkoiluvaatteen teknisyys ja funktionaalisuus tarkoittaa monikerroksista laminaattikangasta, joka on säänkestävä ja hengittävä – muuten se ei ole ostajan mielestä oikea tekninen ulkoiluvaate.

Teknisyyttä ja funktionaalisuutta painottaessaan suunnittelijat eivät kuitenkaan välttämättä tarkoita säänkestävyyttä. Heidän mielestään huonoin mahdollinen sää on aivan liian usein ulkoiluvaatteen ja sen suunnittelun lähtökohtana.

Ei ole epätavallista, että kuluttaja haluaa selvitä kaikesta ulkoilustaan yhdellä asulla. Se on kuluttamisen hillitsemisen näkökulmasta ehkä järkevää, mutta heittää tekstiilille kovat vaatimukset, josta säänkestävyys on vain osa yksi osa. Optimaalinen vaate palvelisi niin juoksulenkillä, eräjotoksella kuin laskettelurinteessäkin – mutta onko sellaista tekstiilien multitoolia olemassakaan.


Kerros kerrokselta säätä vastaan

Ulkoiluvaatteen ei aina tarvitse olla säänkestävä. Relaan haastattelemat suunnittelijat patistavat meitä tutustumaan syvällisemmin kerroksellisuuteen myös säänkestävyyden näkökulmasta.


Useimmat meistä ulkoilevat harvoin niin pitkiä aikoja kerrallaan, että varautuminen monenlaisiin sääolosuhteisiin olisi välttämätöntä. Yleensä voidaan etukäteen ennustaa ulkoilureissun sää kohtuullisella tarkkuudella. Vaatteet voi valita sen mukaan.

Suunnittelijoiden mukaan sade- ja lämpökerroksilta vaaditaan hengittävyyttä usein turhaan. Huonomminkin hengittävillä sade- ja lämpökerroksilla pärjäisi. Hikoilun voi välttää ilman hyvin hengittävää teknistä kangastakin – esimerkiksi vauhtia hidastamalla. Jos pitkällä reissulla on edessä vain lyhyt sadekuuro tai yksittäinen viileämpi pätkä, niin vauhdin hidastaminen hikoilutempon alapuolelle ei  juurikaan vaikuta kokonaissuoritukseen.

Yllättäviiin säämuutoksiin voi silti varautua riittävästi. Vaatetusta kannattaa täydentää silloin entistä kevyemmillä ja pakkautuvammilla lisävaatteilla ja -asusteilla.

- Näytös11-mallistossani suurimman osan vaatteista sai pakattua pieneen tilaan. Esimerkiksi takki saattoi laskostua omaan taskuunsa, Matti kertoo käyttämistään ratkaisuista.

Sama pätee lämpökerroksiin. Pari kevyttä ja pakkautuvaa lisälämpökerrosta repun taskussa on parempi kuin turha kerros jatkuvasti päällä. Lämpöasusteet, kuten merinovillaiset kaulurit, päähineet ja lisähanskat, lämmittävät painoonsa nähden erinomaisesti. Merino on erinomainen materiaali myös alusvaatteisiin pitkilläkin reissuilla, siellä ne eivät ala tuoksahtaa, kuten keinokuituiset.

- Päällekkäiset kerrokset tuovat vaatetuskokonaisuuteen moniulotteisuutta, Ruut sanoo.

Irtohihat ja -lahkeet tulevat kaikkeen ulkoiluunMatti Liimataisen esimerkki ulkoilushortseista
Irtohihat, irtolahkeet ja shortsit trikoiden päällä ovat nykyaikaista kerroksellisuutta.


Totisuutta vähemmälle

Kerroksellisuus oli vahvasti esillä Matin lopputyömallistossa. Malliston ulkoiluvaatteet toivat mieleen esimerkiksi polkupyörälähetit. Läheteille tyypillistä kerrospukeutumistahan on esimerkiksi yhdistää trikoohousut ja niiden päälle vedetyt löysemmät shortsit.

- On kiinnostavaa miettiä miten alla oleva kerros voi vähän näkyä päällä olevan kerroksen alta esimerkiksi hihoissa ja lahkeissa. Tai miten raidat jatkuvat kerroksesta toiseen, Matti miettii.

Shortsit tuovat asuun myös leikkisää poikamaisuutta, joka saattaa puhutella monia jo varttuneempiakin aktiiviulkoilijoita. Rohkea ulkoiluvaate on edullinen nuorennusleikkaus.

Ulkoilija ostaa harvoin asukokonaisuutta kaikkine kerroksineen samasta sarjasta. Yhteensopivuus eri mallistoista poimittujen vaatteiden välillä ei ole täydellinen. Kokonaisuudeksi suunnitellussa mallistossa voi olla esimerkiksi kiinnikkeitä, joilla asun eri kerrokset kiinnitetään toisiinsa. Eri mallistoja yhdistellessä osa ominaisuuksista menettää merkityksensä. Myös värien ja muotojen yhteensovittaminen voi olla hankalaa.

Suunnittelijoilta palastelevasti pukeutuvat saavat kuitenkin synninpäästön.

- Yhteen merkkiin ja yhteen mallistoon kokonaan pukeutumalla voi kokea itsensä merkin mallinukeksi, he arvelevat.


Pukeutumalla saa revitellä!

Vaatesuunnittelijoilla on omat intohimonsa ja näkemyksensä. Ammattilaisen työn perusta on kuitenkin ulkoilijan tarpeet ja toiveet. Tässä he tuntevat myös muutospainetta koko alaan liittyen. Ulkoilija ei tule nyt yksilönä kuulluksi. 


Esimerkiksi vaatteiden värivaihtoehdot ovat vähissä. Tietty osa vaatteista on aina turvallisen maastosävyisiä. Niiden rinnalla on joitain sesongin mukaisia kirkkaampia sävyjä tai värikkäitä printtejä. Vaihtoehtojen määrä on kuitenkin liian vähäinen. Ulkoiluvaatteilla ei voi juurikaan toteuttaa omaa pukeutumistyyliään.

Ulkoilemaan mennään irrottautumaan arjesta. Sitä helpottaisi mahdollisuus irrotella vaatteissakin. Se voisi tarkoittaa vaikkapa radikaalimpia värimaailmoja.

Moni häpeilee ulkoiluvaatteissa kauppaan tai kahvilaan menemistä. Itsensä kokee helposti alipukeutuneeksi. Suunnittelijoiden mielestä ulkoilijan tulisi voida sonnustautua niin värikkäisiin, erikoisiin ja piristäviin vaatteisiin, että kaupungilla liikkuessa kokisikin itsensä pikemminkin ylipukeutuneeksi.

Reeta kannustaa rohkeampaan pukeutumiseen myös maastossa.

- Se olisi turvallista metsässä, koska siellä vain harva näkee sinut, hän lisää naurahtaen.

Yksilöllisyys hukkuu myös ulkoiluvaatteiden sukupuoliroolituksessa. Laadukkaimmat ulkoiluvaatteet ovat usein unisex-mallia tai vain miehille suunnattuja. Suunnittelijat arvelevat, että naisten malleja tehdään edelleen usein vain huonompilaatuisiin perusmalleihin.

- Naisten malleissa naisellisuus menee sitten usein yli. Vaaleanpunaista, kukkakuvioita tai jalokiven kiiltoa, Ruut päivittelee asetelmaa.


Ison talon edut

Ulkoiluvaatemarkkinoilla jyräävät globaalit konsernit. Suunnittelussa kaivatut yksilölliset ratkaisut jäävät usein niiden jalkoihin. Ulkoilukaupan vaatehyllyllä näkyy useita merkkejä, mutta monet niistä  kuuluvan samaan jättikonserniin. Isot toimijat on lueteltu yhden käden sormilla.

Vaatesuunnittelijat näkevät isojen merkkien edut omalle työlleen. Korporaation tutkimuskoneisto kerää ja analysoi harrastajilta tietoa suunnittelun pohjaksi. Suunnittelijoilla on käytössä tarvittavat tekniset erikoislaitteet ja osaaminen. Kankaita ja muita materiaaleja on runsaasti käden ulottuvilla. Markkinointikoneisto viimeistelee työn mielekkyyden varmistamalla, että suunnittelijan työt menevät kaupaksi.

Ison firman leivissä on tehtävä kompromisseja ja toimittava brändin ehdoilla. Sitä suunnittelijat eivät yleensä halua vuodesta toiseen tehdä, vaan taiteilijan vapauskin kiinnostaa. Ulkoiluvaatteissakin sen haitat ovat suunnittelijalle helposti ison talon etuja pienemmät.

Uudet vaatemerkit ovat kuitenkin elintärkeitä ulkoiluvaatemarkkinoiden kehityksen ja riippumattomuuden kannalta. Relaan haastattelemat nuoret suunnittelijat näkisivät mielellään uusia, pieniä merkkejä enemmän.

Sellaisen liikkeelle potkaiseminen on vaativa urakka. Kamppailussa näkyvyydestä suunnittelijoilla on antaa pari vinkkiä.

- Kannattaisi hankkia tunnettu huipputason urheilija taustajoukkoihin ja keskittyä aluksi yhteen ideaan, Reeta ja Ruut neuvovat omasta ulkoiluvaatemerkistä haaveilevia.

Hyvin oivalletun funktionaalisen yksityiskohdan tai ominaisuuden avulla tuote voi lunastaa paikkansa kaupan hyllyllä ja kuluttajien sydämissä. Kun kyse on vain yhdestä tuotteesta, ei asukokonaisuudesta saati mallistosta, riski myymättä jäävistä tuotteista on pienempi.


Kapselimallistoja ja alabrändejä

Uudet merkit eivät ole ainoa vaihtoehto kehittää markkinoita. Toimialaa muuttaa myös kapselimallistojen ja alabrändien ilmiö. Moni iso merkki on tarjonnut viime vuosina pienemmille merkeille tai yksittäisille suunnittelijoille mahdollisuuden toteuttaa omia mallistoja isomman merkin kyljessä. Katulenkkareissa ilmiöstä on tullut arkipäivää, mutta ulkoiluvaatteissakin se on kasvussa.

- Esimerkki tällaisesta kollaboraatiosta on vaikkapa Aitor Throupin yhteistyö Stone Islandin ja Umbron kanssa, Matti kertoo. Näiden yhteistyöprojektien tuloksena on syntynyt esim. tyylikkäitä takkeja.

Nämä uudet yhteistyömallit tarjoavat nuorille huippusuunnittelijoille mahdollisuuden hyödyntää ison konsernin tietotaitoa ja resursseja. Silti suunnittelijat saavat toimia itsenäisesti. Iso merkki saa vaihtokaupassa piristysruiskeen brändilleen ja mahdollisuuden tehdä kokeiluja.

Alamerkkejä käytetään myös malliston laajentamiseen uusille alueille. Esimerkiksi kanadalainen Arc'teryx vie ulkoiluvaateosaamistaan katuvaatetuksen maailmaan Veilance-alamerkin avulla.

Innovatiivisista ulkoiluvaatteista kiinnostuneiden kannattaa seurata uutisia tällaisista yhteistyömalleista. Niiden avulla toteutetut vaatteet ovat yleensä huolellisesti suunniteltuja ja korkealaatuisia. Ulkoilijalta ne tosin vaativat usein paksua lompakkoa.


Kelpo kuteita luvassa

Keskustelutuokio ulkoiluvaatteiden suunnittelijoiden osoitti iloksemme, että kehitys kehittyy. Kaupan hyllyjen perusteella alan kehitys näytti jämähtäneen paikoilleen. Takkien värin vaihtuminen kerran vuodessa näytti ainoalta muutokselta. Nyt voimme uskoa siihen, että isompi muutos on tulossa.

Vaatemerkkien uudet yhteistyömallit ja alamerkit, entistäkin selvempi kerrospukeutuminen, tarkkaan suunnitellut funktionaaliset yksityiskohdat ja tulevaisuuden saumattomat materiaalit eivät jää ulkoilijoilta huomaamatta. Kun tähän yhdistää käyttäjien toiveita aidosti kuuntelevan nuoren suunnittelijasukupolven, niin ala on kirjaimellisesti hyvissä käsissä.

 
 
Esimerkkejä kiinnostavista ja ajankohtaisista ulkoiluvaatemerkeistä
Arc’teryx - Nykyaikaisten laadukkaampien ulkoiluvaatteiden klassikko.
Rapha - Laadukkaiden ja tyylikkäiden pyöräilyvaatteiden valmistaja toimii mallina laajemminkin ulkoiluvaatteiden suunnittelijoille.
Nau - Ympäristöarvoja ja kestävää kehityksestä korostava nuori jenkkimerkki.
Norrøna - Vahvan nousun omaa tyyliään korostaen ja värejä käyttäen tehnyt norjalainen klassikkomerkki.
Nike ACG - Malliston ulkoilukelpoisia erikoismuotituotteita kannattaa väijyä esim. Calirootsin Limited Edition -osastolta.

 
Matti Liimatainen

28-vuotias taiteen maisteri työskentelee Lontoossa Aitor Throup Studiossa.

Ruut Joensuu (23 v) ja Reeta Katto (22 v) opiskelevat Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa 3. vuosikurssilla.

 
Kuvat Arttu Muukkonen. Malli Markus Malmberg. Kuvien vaatteet ovat uniikkituotteita Matti Liimataisen Näytös11-mallistosta.

Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=37755.0

Markku Jussila

Relaa
Käyttäjän Relaa kuva
Offline
Viimeksi kirjautunut: Yksi kuukausi 13 tuntia sitten
Liittyi: 29.08.2011 - 11:59

Uutisia tekstiilirintamalta. Kohta outdoorvaatteita voidaan tehdä vessapaperista sellusta.

http://www.tekniikkatalous.fi/metsa/metsateollisuuden+tulevaisuutta+suom...

---------------------------------------
Elämä on ulkona. Relaa netissä.
---------------------------------------