Top 10: Mont Blanc – kokoaan suurempi vuori

 Mont Blanc on surkea nysä. 4810 metristä vuorta ei Himalajalla tai Pamirilla olisi vaivauduttu edes merkitsemään karttaan saati nimeämään, tokkopa Kaukasuksellakaan.

Mont Blanc on myös mahtava vuori. Paljon kokoaan suurempi. Italian ja Ranskan rajalla sijaitseva lumihuippu on Länsi-Euroopan ja Alppien korkein. Se on myös paikka, jossa vuorikiipeily alkoi 227 vuotta sitten. Perinteen voi aistia edelleen vuoren juurella niin Ranskan Chamonix'ssa kuin Italian Courmayeurissakin.

Ensimmäisinä Blancin laelle onnistui kiipeämään ranskalaiskaksikko: Michel-Gabriel Paccard, lääkäri ja intohimoinen tieteenharrastaja sekä Jacques Balmat, maanviljelijä ja kristallinetsijä. Molemmat olivat Chamonix'n seudulta. Heidän käyttämänsä railojen silpoma reitti tunnetaan nimellä Les Grands Mulets.

1800-luvulla arvioidaan Blancin topittajia olleen yhteensä tuhatkunta. Viime vuosina huipulle on pyrkinyt noin 20 000 kiipeilijää eri puolilta maailmaa. Monien mielestä se on vaarallisen paljon, etenkin, kun monien huipulle pyrkijöiden kokemus on olematon.

Suomalaiskiipeilijöitä laskeutumassa Aiguille du Midiltä kohti jäätikköä ja Mont Blancia. (Kuva: Vesa Laurila)

 

Liian vaativa ensimmäiseksi vuoreksi?

Mont Blanc on yksi Relaan keskustelufoorumin Kiipeily-keskusteluryhmän kaikkien aikojen suosituimmista aiheista. Suomalainen vuoristo-opas ja Relaan bloggaaja Juho Lukkari on ehtinyt kipaista Mont Blancin – tai Monte Biancon, kuten italialaiset vuorta kutsuvat – huipulle parisenkymmentä kertaa.

"Opastan Blancilla mielelläni. Siellä on muita Alppien huippuja enemmän ison vuoren tunnelmaa", Lukkari pohtii.

Reittejä vuoren laelle on useita erilaisia. Mitä reittiä Lukkari suosittelee kokemattomalle vuorikiipeilijälle.

"En mitään!", vastaa suomalaisopas.

Lukkari katsoo, että Blanc ei ole sopiva ensimmäiseksi nelitonniseksi.

"Blanc kannattaa säästää siihen vaiheeseen, kun on käynyt parilla nelitonnisella, ja tietää jo vähän, että mistä hommassa on kyse."

Lukkari muistuttaa, että Blancin massiivi on iso ja arka säille.

"Lännestä ja luoteesta tuleva huono sää pamahtaa suoraa Alppien korkeinta tönkkiä päin. Siinä ei ole tuulia jarruttelemassa kuin pari hassua esialppia edessä."


Suomalaiset treenaamassa yhteispeliä Blancin massivilla. Reitti on Pointes Lachenal. (Kuva: Vesa Laurila)

Blancin vuoriryhmän alueella menehtyy viranomaisten mukaan vuosittain keskimäärin kolmisenkymmentä vuorilla liikkujaa. Luku sisältää niin kiipeilyonnettomuuksissa ja lumivyöryissä menehtyneet kuin seudun jäätiköille kadonneet. Mt. Blanc -kiipeilijöitä kuolee myös huonossa säässä tapahtuvien eksymisten seurauksena. Usein osasyynä on kehnot varusteet. Turvallisinta vuorella on liikkua olosuhteet tuntevan vuoristo-oppaan kanssa.

 

Suomalaiskaverukset jäätikkökurssin kautta Blancille

Elina Molkkari lähti pari kuukautta sitten tavoittelemaan Blancin huippua kaveriporukassa. Ryhmä päätti yrittää omin voimin, ilman opasta.

"Meilla oli kasassa ryhmä, joka pystyy sinne itsenäisesti kiipeamään. Porukassa oli myös kaveri joka oli aikaisemmin yrittänyt samaa reittiä, joten tietoakin oli", eräoppaana työskentelevä Molkkari perustelee.

Kylmiltään Molkkari ei reissuun lähtenyt. Alla oli Norjassa käyty Adventure Partnersin järjestämä jäätikkökurssi, jolla opittiin perusasiat esimerkiksi railoisilla alueilla liikkumisesta.


Jutussa haasteltujen Elinan ja Vesan ryhmän majoitusratkaisu vuorella, näköalan kera. (Kuva: Vesa Laurila)

Samassa ryhmässä kiivennyt Vesa Laurila kertoo, että ideana oli suunnitella kaikki itse ja yöpyä teltoissa.

"Tämä on palkitsevampaa, joskin pitäytyminen omissa rajoissa tulee entistä tärkeämmäksi, etteivät olosuhteet pääse yllättämään. Toki oppaan kanssa kiivetessä saa aina jotain uutta oppia, joten pidän sitäkin hyvänä vaihtoehtona", aiemminkin Alpeilla kiipeillyt Laurila pohdiskelee.

 

Kolme suosittua reittiä ovat erilaisia keskenään

Kolmesta suositusta ja tunnetusta Blancin reitistä kaksi – Gouter ja Kolme huippua – on Ranskan puolella. Kolmen huipun reitti tunnetaan myös nimellä Mt. Blancin poikkikulku, traverse. Kolmas, Gonella, johdattelee rajavuorelle Italiasta käsin.

"Gouter on varmin valinta reittiolosuhteiden kannalta. Se on helpoin Blancin suosituimmista reiteistä. Ei kuitenkaan pidä väheksyä Gouterin majalle nousua. Taival on pitkä ja loppuosan kallioharjanne voi viedä tottumattomalta voimat. Reitti on ihan nasta ja se antaa vuorikiipeilystä selkeän kuvan. Sen miinuksena on väenpaljous", Lukkari vertailee.


Moderni vuoristomaja Mont Blancin perusreitillä, Gouterilla. (Kuva: Vesa Laurila)

Kolmen huipun reitti on perusreittiä teknisempi. Se on Lukkarin mieleen.

"Reitti on mahtava! Se on pitkä lumi- ja jääpoikkikulku Aiguille du Midin tuntumassa sijaitsevalta Cosmiques'n majalta toppiin ja takaisin. Se on kiipeilyllisesti Gouteria hienompi ja ruuhkaa on vähemmän."

Gonella, Italian puolen perusreitti, on teknisesti Kolmen huipun reitin luokkaa, mutta rankka ja vaatii kovempaa kuntoa.

"Gonellan majalle noustaan Courmayeurin laaksosta omin voimin, ei junalla eikä kabiinihissillä, kuten ranskalaisreiteillä. Huippupäivä on tosi pitkä. Varmaan näistä perusreiteistä Gonella on se, josta saa kovimmat kicksit!" Lukkari innostuu.

Italialaisreitti saa lisäpisteitä siitä, että sen objektiiviset, eli kiipeilijän omasta toiminnasta riippumattomat, vaarat ovat pienemmät kuin ranskalaisvaihtoehdoissa. Gouterilla on kivivyöryistään tunnettu ränni, Gran Couloir. Kolmen huipun reitillä on puolestaan serakki- ja lumivyöryriskejä. Serakit ovat kymmeniä metrejä korkeita jääpaaseja, jotka sortuessaan jyrääävät kaiken alleen.

Kiperämpää kiipeilyhaastetta etsiville Lukkari ehdottaa Blancin etelänpuoleisia tiukkoja klassikoita, kuten Peuterey integralea, Freneyn pilaria tai Innominataa.

 

Blancin fyysinen vaativuus yllättää monet

Molkkari ja Laurila tutkivat ennakkoon Blanc-tietoutta netistä ja opaskirjoista. Huolellisen harkinnan jälkeen he päättivät kiivetä Kolmen huipun reittiä ylös ja laskeutua takaisin Chamonix'n laakson suuntaan Gouteria seuraillen.

Reittivalinta osoittautui onnistuneeksi, sopivasti tekniseksi ja monipuoliseksi. Koko ryhmä saavutti Alppien korkeimman huipun hyvissä olosuhteissa. Yritys oli Laurilan toinen.

"Kolme vuotta sitten epäonnistunut nousuyritys johtui osin haastavista keliolosuhteista ja osin kokemattomuudesta", sittemmin Himalajallakin kiipeillyt Laurila ruotii.


Suomalaisporukka tavoitteessaan, pieni huili, tekstarit, ja sitten alas. Kuvassa Markus, Elina ja Matti. (Kuva: Vesa Laurila)

Molkkari myöntää olleensa päivän päätteksi aivan sippi.

"Yhteensä kiipeämiseen ja laskeutumiseen meni 16 tuntia. Aina kun pysähdyimme ja suljin silmät, meinasin nukahtaa. Urakan kiipeilyllinen taso oli kenties hieman odotettua helpompi, mutta fyysinen kuormittavuus puolestaan pääsi yllättämään."

Samoilla linjoilla on Laurila. Telttaan päästyään unta ei tarvinnut odotella.

"Tällainen pitkä päivä on erittäin uuvuttava etenkin vallitsevilla happitasoilla. Ihmisen keho jaksaa kuitenkin todella paljon pidempään kuin ihmismieli. Päällimmäisenä jäi mieleen hiljaisuus ja rauha, mikä vuorilla vallitsee tällaisissa olosuhteissa", Laurila muistelee.

 

Parhaat olosuhteet kesäkuusta syyskuun loppuun

Lukkarin mukaan parhaat olosuhteet Blancille kiipeämiseksi ovat kesäkuun puolivälistä syyskuun loppuun.

"Heinä- ja elokuussa on eniten porukkaa liikkeellä. Syyskuun puolivälissä tienoilla onkin jo huomattavasti hiljaisempaa."

Jos Blancille mielivällä on ulkoilutaustaa myös talviretkeilystä, suomalainen tarkenee hyvillä varusteilla vuorella myös loka- ja jopa marraskuussakin. Silloin vuorella ei ruuhka vaivaa. Kiipeilijöitä saattaa olla vain kourallinen.

Vuoristo-oppaan kanssa touhuaminen ei ole aivan halpaa lystiä. Lukkari kertoo, että kustannukset ovat noin 900 eurosta alkaen, minkä päälle tulee vielä oppaan majoitusmenot.

"Tällöin mennään ranskalaisen oppaan kanssa normaalireittiä kahdessa päivässä. Kahden asiakkaan maksimiryhmäkoko on paikallisoppaiden suositus ja siitä myös pidetään kiinni. Se on turvallisuuden kannalta järkevää."


Näkymä Kolmen huipun reitiltä, Mont Mauditin satulasta, noin 4400 metrin korkeudesta. Huomaa kuvan oikeassa reunassa neulamainen Aiguille du Midi. (Kuva: Vesa Laurila)

Oppaan voi ottaa vain huiputusta varten, pariksi päiväksi, mutta jos haluaa parantaa mahdollisuuksiaan huipun saavuttamiseksi ja opetella tai kerrata vaikkapa hakku- ja jäärautatekniikoita, kannattaa harkita oppaan värväämistä myös akklimatisointipäiviksi. Silloin kustannukset voi jakaa useamman kaverin kanssa.

"Oma lempivuoreni akklimatisoitumiseen on Gran Paradiso, joka löytyy Italiasta Aostan laakson puolelta. Se on mukava vuori ja sopii mittasuhteiltaan todella hyvin Blancille valmistautumiseen", Lukkari sanoo.

 

Näin testaat vuorikuntosi

Ylämäkeen sinnittely vilpoisissa kelissä ja ohuessa ilmanalassa kuormittaa kroppaa paljon. Selässä keikkuva reppu ja jalkojen jääraudat eivät tee kulkemisesta yhtään kepeämpää.

Suomalainen vuoristo-opas Petter Reutter tapasi linjata, että jos jaksaa yhtäjaksoisesti hiihtää 20 kilometriä tai suht vaivattomasti juosta kympin, jaksanee myös vuorella.

Lukkari katsoo, että tasamaan kuntomittarit soveltuvat kehnosti vuorille. Hän ehdottaa räätälöityä kuntotestiä.

"Voi kokeilla nousta 1000 korkeusmetriä kymmenen kilon reppu selässä sellaisella tahdilla, että tunnissa menee noin 400 korkeusmetriä. Jos tämän jälkeen on hyvät fiilikset ja voimia jäljellä niin, että voisi jatkaa samaa tahtia tunnin tai pari, niin on hyvät mahdollisuudet jaksaa painaa myös Mont Blancin huipulle", Lukkari ohjeistaa.


Hyvä porukka, hyvä keli ja ripaus hyvää tuuria siivittävät vuorilla suuriin kokemuksiin. (Kuva: Vesa Laurila)

Hän kehottaa kaikkia lähtemään rohkeasti liikkeelle toteuttaakseen vuorikiipeilyunelmansa, kun pohjatyöt reittivalintoineen on tehty.

"Kasaa porukka, joka tulee hyvin juttuun keskenään. Mene paikan päälle ilman kiirettä. Aina tarvitaan myös hyvää onnea. Reiteillä, jotka ovat kiipeilyteknisesti helppoja, isoin haaste on ohut ilmanala. Melko loivakin lumiharjanne tarjoaa haastetta", Lukkari muistuttaa.

Kaapelihissin ja junan avulla Blancin huipulle voi nykyään nousta hyvin valmistautuneena lyhyenkin loman puitteissa. Jos aikaa tai intoa järjestelyjen tekemiseen ei ole, voi myös käyttää suomalaismatkanjärjestäjien palveluita. Ainakin Elämysmatkat ja Mandala Travel tarjoavat valmiita paketteja Mont Blancille. Avaimet käteen -vuorireissu kestää noin kahdeksan päivää, sisältää alklimatisointinousun ja tekniikkatreenit. Hintalapuksi tulee 2000-2500 euroa.

 

Tämän linkin kautta voit katsoa, miltä näyttää Blancin alueen keli lähimmistä web-kameroista.

Kirjoittaja on kiivennyt Blancille kahdesti Kolmen huipun reittiä, ja voisi kuvitella kiipeävänsä ainakin kerran vielä, kenties Italian puolelta.


Top 10 -juttusarjassa syvennytään Relaan kautta aikain kymmenen suosituimman keskusteluketjun aiheisiin.

Geolocation
Artikkelisarja: 

Artturi Kröger

Relaa
Käyttäjän Relaa kuva
Offline
Viimeksi kirjautunut: 10 kuukautta 3 viikkoa sitten
Liittyi: 29.08.2011 - 11:59

Edit: kirjoittaja lisäsi jutun loppuun tietoa valmismatkajärjestäjistä.

 

---------------------------------------
Elämä on ulkona. Relaa netissä.
---------------------------------------

Markku_M
Offline
Viimeksi kirjautunut: 7 kuukautta 2 viikkoa sitten
Liittyi: 21.01.2005 - 19:31

Antin ja Josen tunnelmia "hieman kiperämmältä" klassikolta elikäs Peuterey Integralelta http://blogbook.adventurepartners.fi/2013/10/peuterey-integrale.html

Onkos muuten kenelläkään tarkempaa tietoa onko miten laajasti aiemmin noustu Suomalaisten toimesta?

-Make