Suomi näyttää oudolta ja kiinnostavalta, sanoo 320 kilometrin työmatkapyöräilijä

Työmatkapyöräily on edullinen ja työkykyä ylläpitävä liikennemuoto. Miksi istua ruuhkissa, kun voi hoitaa päivän treenin ja nollata pään työmatkan aikana?

Tai toisaalta: miksi pitää lähteä kauas seikkailulle, jos sen voi aloittaa kotiovelta?

Valokuvauksen opettaja Marko Hämäläinen painottaa enemmän jälkimmäistä lähiseikkailumentaliteettia. Hän saapui nimittäin sunnuntaina työpaikalleen Muurlan opistolle 326,2 kilometrin matkan jälkeen. Allaan city-hybridi, "jolla ei pitäisi foorumien mukaan voida edes pyöräillä."

Matka alkoi Jyväskylän kupeesta Muuramesta, jossa Hämäläinen asuu. Normaalisti hän pendelöi töihin junalla ja bussilla, mutta opiston kevätlukukauden viimeiselle viikolle hän päätti polkaista lihasvoimin. Valokuvaajana hän myös tallensi matkansa kännykkäkameralla, kuvia tämän jutun lopussa.

 


Marko Hämäläinen, työmatkapyöräilijä. (Kuvat: Arttu Muukkonen)


Varsinais-Suomessa baanat ovat tasaisia ja hyväkuntoisia.

 

Marko Hämäläinen, monelta joudut lähtemään töihin, kun kuljet pyörällä?
Lähdin torstaina kello 16.30 Muuramesta, Keski-Suomesta. Perillä minun pitää olla maanantaina kello 13. Olin vähän aliarvioinut jaksamiseni, ja perille saavuin jo tänään (sunnuntaina).

Millaiset tilat työnantajasi on järjestänyt työmatkapyöräilijöille?
Opistolla on kyllä asialliset ja hyvät peseytymistilat. Luulen saavani tänään saunan, ellei se ole viikonlopun jäljiltä lukittuna.

Miten työnantajasi suhtautuu pyöräilyyn? Rohkaisevatko he hyötyliikkumaan?
Itse asiassa kyllä! Sain jopa vähän avustusta hankinnoissa matkaa varten.

Miten olet valinnut reittisi? Painotatko nopeutta vai maisemia?
Mukavuuden kannalta, täysin. Päätin, että tästä ei tule sydänkohtaustyömatka. Että ei tarvitse aamulla lähteä myslit parrassa painamaan, kun kello on jo kymmentä vaille. Nyt otetaan vähän chillimmin.

Muutama kommentti on foorumeilla tullut, että joku kaveri puskee sillä ja sillä tuntinopeudella ja 250-300 kilometriä päivässä, mutta ajattelen että ajan mitä ajan ja otan välillä kännykällä kuvia tien varrella. 

Olitko suunnitellut reittiä Google Earthilla etukäteen, vai miten tämä valikoitui?
Ei, ihan perinteisistä fillarikartoista katsoin ja suunnittelin. Ne ovat hyvä ostos, jos haluaa tehdä pidempiä polkupyöräreissuja. Fillarireitit näkyvät maastossakin, eli teiden varsilla on symbolit hyvin näkyvillä. Yleensä nämä reitit menevät vähän pienempiä ja maisemallisempia teitä pitkin. Esimerkiksi Hämeen Härkätie oli hieno, siellähän on kuljettu jo 1500-luvulta alkaen.

Yritätkö tavallisina päivinä ennätystä, vai tavoitteletko niitä vain perjantaisin kotiinmenomatkalla?
Hahah, ennätykset eivät ole minua varten. Mukavuus ensin.

Mikä on keskituntinopeutesi? Turha sanoa ettet tietäisi, sillä vaikka työmatkapyöräilijät eivät sitä myönnä, moni tuntuu sen silti tietävän.
Hmm… Todellinen keskituntinopeus lienee siellä 15-16 kilometrin tasolla, koska pysähtelen aika paljon kuvailemaan ja ihmettelemään. Mutta tylsällä ja yksitoikkoisella Somero-Salo-tiellä katsoin huvikseni, että 24 kilometrin keskituntinopeudella sotkin siinä aika pitkään.

Oletko joutunut kärsimään peesailijoista?
Aika vähän on näkynyt pyöräilijöitä ylipäänsä. Lammilla kaksi pikkupoikaa tuli perässä vähän aikaan. Rengossa kaksi pikkutyttöä näyttivät fanittavan, supattelivat pyöräni lähellä, kun olin käymässä kaupassa. "Sillä on vaatteita ja telttakin kyydissä, oho."

Facebookissa eräs nainen oli yhteyksissä ja kertoi, että hänen miehensä on matkalla Hangosta Nuorgamiin kävellen. Olimme olleet samaan aikaan Lammilla yötä, mutta ilmeisesti eri pöheiköissä, kun emme törmänneet.

Oletko itse peesannut esimerkiksi autoja tai moottoripyöräilijöitä?
Ne menevät niin eri tahdissa. Ja lisäksi olen lähtenyt tekemään omaa suoritusta, en hae peesejä. Joillakin moottoripyöräilijöillä on havaittavissa sellaista leikkimielistä ärsyttämistä, että juuri kohdallani käännetään kaasukahvaa sillä tavoin, että pakoputkesta kuuluu miehekäs paukahdus. Mutta siinähän paukuttelevat.

Onko sinulla keli- tai pakkasrajoja? Jääkö pyörä talliin, kun elohopea laskee?
Kyllä, pakkasraja on. Kun on liian kylmä, hiihdän. Ja hiihtämällähän pitäisi lähteä töihin myös! Helkkarin hyvä idea. Jos tulee luminen talvi Etelä-Suomeen, niin se voisi olla hyvä!

 

 

Millainen on työmatkavaatetuksesi?
Tämä paita taitaa olla jokin juoksupaita, on hengittävä ja tekninen. Jalassa on maastopyöräilyshortsit, alla on satulan kuva ja kun kävelee, näyttää että olisi paskat housuissa. Mutta en olisi paremmin voinut valita vaatetusta, tosi hyvät ovat olleet. Jollain foorumilla kerrottiin, että on väärät kuteet, mutta hyvin olen pärjännyt.

Entä millaisella pyörällä ajat?
Kun foorumeista tuli puheeksi, se on sellainen… Olen joidenkin viestien perusteella ostanut alun alkaen vääränlaisen pyörän, että sillä voi edes polkea. Tuollainen halvemman hintaluokan city-hybridi. Mutta olen kiittänyt onnea, etten ole millään sentin paksuisilla renkailla varustetulla kiiturilla liikenteessä, kun on noita sorarännejä päästellyt. Pyörä on toiminut hyvin.

Millä bareilla pidät rengaspaineita?
En tiedä, kyllä ne aika täydet ovat. Eilen ajoin perkeleelliseen routavaurioon, ajattelin että nyt meni vanteet soikeaksi, mutta ei, hyvin kesti.

Käytätkö lukkopolkimia?
En… Ihan tavallisilla kengillä olen liikenteessä. Käytän kamat aina loppuun, en halua turhaan ostaa uutta, jos vanhoillakin pärjää.

Kuunteletko ajaessasi musiikkia tai ehkä jotain verkkoluentoja?
Se onkin ollut jännä muuten. Olin ladannut Noksun täyteen musiikkia ja soundtrackeja, että näitä kuuntelen sitten kun on sellainen ja sellainen fiilis, mutta en ole kuunnellut biisiäkään!

Olen kuunnellut vain lintujen laulua. Varmaan osittain johtuu siitä, että reitit eivät mene valtateitä pitkin. Autot pilaavat hyvän rytmin ja tunnelman - huomaan että esimerkiksi juostessani haluan pitää nappeja korvassa, jos juoksen autotien laidassa.

Kun ei ole tuulikaan suhissut liikaa, on voinut kuunnella sitä luonnon omaa soundtrackia. Mukava rouskuvan etenevä hurina vaan kuuluu. Normaalisti musiikki on omassa tekemisessä henki ja elämä, tulee helposti tylsää jos on pitkään ilman musiikkia, mutta luonto on ollut niin meditatiivinen, ettei ole tarvinnut. Olen yllättynyt.

Olen myös tunnistanut paljon lajeja. Kuhankeittäjää jäin eilen kuuntelemaan pitkään, että onko se se. Piti pysähtyä ennen Sysmää oikein kuulostelemaan. Oli.

Mitä varusteita pidät työmatkallasi mukana?
Vaatteita, trangia-keitin, teltta, makuupussi, makuualusta, vettä, taukoruoat. Vettä on vaikea saada, koska ei aina viitsi mennä pihoille pyytämään vettä. Nykyisin ihmiset alkavat olla turhan kyynisiä, ajattelevat että se on menossa meidän makuuhuoneeseen kassakaapille, että vesi on vain huijauspyyntö. Muutenkin vettä on yllättävän vähän ollut ympärillä. 

Onko tullut yllätyksiä matkan varrella?
Pyörä on kestänyt hyvin, renkaita ei ole tarvinnut paikata eikä hiertymiäkään ole tullut.

Mutta yksi reklamaation paikka on metsä. Linnut voisivat laulaa vähän hiljempaa yöllä. Ei tarvitsisi aloittaa konserttia heti aamukahdelta. Ja kertoohan se jotain, miten kauas olemme tulleet luonnon rytmistä, kun tällaisia asioita rekisteröin...


Hämäläisen varusteet painavat noin 16-17 kiloa.

 

Millaisia maisemia työmatkasi on tarjonnut?
Suomi on kiinnostava ja outo paikka. Ja ylipäätään se, että tuo reittin menee niin pieniä teitä, että näkee ihan muuta Suomea kuin muuten näkee. Myös siten muunlaista Suomea, että normaalisti Suomen näkee satasen vauhdissa ratin takaa.

Ihan pinnanmuodostuksen kannalta Keski-Suomessa oli paljon enemmän mäkiä, ihan helvetillistä vääntämistä heti ekana päivänä, ykköspakalla sai vääntää loputonta mäkeä.

Maisema muuttuu myös kulttuurillisesti. Onhan Varsinais-Suomi paljon vauraampaa aluetta kuin itäinen Keski-Suomi. Esimerkiksi maatiloissa on huimia eroja. Tänä aamuna näin varmaan jonkin 2000 sonnin navetan - että eihän tuollaista voi olla olemassakaan!

Miksi pyörä junan tai auton sijaan?
Harrastan retkeilyä, ja aina tulee lähdettyä jonnekin kauas. Olemme kavereiden kanssa miettineet, että eikö reissuun voisi lähteä ihan lähellekin ja voisiko retki alkaa heti, kun sulkee kotioven takanaan. Olemme käyneet potkukelkkavaelluksella Keiteleellä reilu vuosi takaperin, sitä ennen kävimme kesällä soutamassa samainen Keitele ympäri.

Mutta eivät nekään olleet suoraan kotiovelta. Tämä on sellainen "tee itsellesi huima seikkailu: lähde ulos" -henkinen reissu. Ja kyllähän se keljuttaa, että suomalaiset ajavat autolla lyhyetkin matkat. Miksei voisi kävellä tai sotkea fillarilla, kun kaikilla sellainen kuitenkin on.

Miten työkaverisi eli tässä tapauksessa oppilaasi suhtautuvat työmatkapyöräilyysi?
Olen niiden sankari! Näin he pikkuhumalassa näyttelynsä avajaisissa paljastivat. Vähän sellaista ilmapiiriä on aistittavissa, vaikka en tätä toki sen takia tee, mutta oli hauska kuulla. Ja yritän tartuttaa heihin vähän sellaista meininkiä, että kysymys on asenteesta näissä jutuissa.

Onko työmatkapyöräilysi takana jokin periaate, kuten vihreät arvot tai hyötyliikunnan arvostaminen?
Blogiini kirjoitin asiasta, kun sitä mietin, että kyse ei ole pelkästään siitä, että on fyysisesti hyvässä kunnossa, vaan enemmän pään sissäinen juttu. Se on kokemuksellista. Esimerkiksi pyöärily on älyttömän meditatiivista. Kun pääsee siihen rullaavaan rytmiin, huomaa yhtäkkiä kuluneen pitkiä hetkiä ilman, että on ajatellut mitään. Alitajunta pääsee toimimaan. Kun on ajatusten juurella, on aika hieno fiilis.

 

Kuvia matkan varrelta:


Odotus, Sysmä-Asikkala. Kuva: Marko Hämäläinen



En kaipaa aakkosten kolmea ensimmäistä kirjainta, Letku. Kuva: Marko Hämäläinen.



Aina tenhoava kulttuurimaisema Rengon ytimessä. Kuva: Marko Hämäläinen



Juhannukseksi vesille? Pertteli. Kuva: Marko Hämäläinen



Työmatkapyöräilijä kiittää nopeaa ja ystävällistä palvelua sekä kiihkeää sosiaalista elämää, moittii ranskanperunoiden puuttumista listalta, Somero. Kuva: Marko Hämäläinen



Härkätiellä, Renko-Turku. Kuva: Marko Hämäläinen



Perus muusikirjolohiaurinkosalaattisetti epäekologisessa pakkauksessa. Hinta-laatusuhde ok. Turenki. Kuva: Marko Hämäläinen



Pyöräni "Sonni" ja vikan yön mahtava leiripaikka ikimetsässä, joita Suomesta saa etsiä. Porras. Kuva: Marko Hämäläinen



Aamuinen varjoleikki, Porras. Kuva: Marko Hämäläinen

 

Lisää kuvia ja tarinoita Marko Hämäläisen blogissa vaeltajamarko.blogspot.fi.

Arttu Muukkonen

Markku Jussila
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 vuotta 4 kuukautta sitten
Liittyi: 15.08.2011 - 21:35

Allaan city-hybridi, "jolla ei pitäisi foorumien mukaan voida edes pyöräillä."

*biggrin* Repesin. Niin se vaan on että väline jää aina kakkoseksi ja se tekeminen nousee ykköseksi kun ryhdytään tuumasta toimeen.