Suomalaiskiipeilijät kuolivat lähestyessään reittiä

Perjantaina 25. heinäkuuta 2014 kuoli Ranskan Alpeilla, Chamonix'n seudulla, kaksi suomalaista kiipeilijää. Antti Ahola ja Juha Hirvonen olivat kiivenneet vaativia kalliokiopeilyreittejä paitsi kotimaassa ja Alpeilla, myös esimerkiksi Yhdysvaltojen kalliokiipeilypyhätöissä Yosemitessa ja Indian Creekissä. Heidän muistokirjoituksensa voit lukea täältä.

Ahola ja Hirvonen lähtivät liikkeelle kahden muun suomalaiskiipeilijän kanssa. Nuorella Aholalla, 25, oli kokemusta alppikiipeilystä ja vuorilla liikkumisesta muita vähemmän, mutta ei hänkään ensikertalainen ollut. Ryhmä nousi aamulla Chamonix'n laaksosta (1035 m) kabiinihissillä Aiguille du Midin (3842 m) suuntaan Plan de l'Aiguillen (2310 m) väliasemalle. Siitä he lähtivät patikoimaan kohti reittiä nimeltä Fidel Fiasco (greidi eli vaikeusaste 6c/6c+, ED). Kaksi kiipeilijöistä aikoi kiivetä tuon reitin, toiset kaksi jonkin toisen reitin sen läheisyydessä.

Näkymä Plan de l'Aiguillen maastosta Aiguille du Midin suuntaan. Hissin yläasema näkyy harjanteen laella tornimaisena. (Kuva: Artturi Kröger)

 

Kevein kamoin liikkeelle

Lähestymisreitti oli tyypillinen Alpeille: vaihtelevaa maastoa helposta jotostelusta työlääseen louhikkoon ja tarkkuutta vaativiin poikkikulkuihin. Ei vaikeaa varmajalkaisille kiipeilijöille. Noustessaan vuorella ylemmäs, he kohtasivat lunta ja panivat jääraudat jalkaan. Kaikilla neljällä oli jääraudat, joskin maastojuoksutossuilla liikkuneella Hirvosella hyvin kevyet sellaiset, joita ei ole tarkoitettu kiipeilykäyttöön.

Hakku ryhmässä oli vain yhdellä, viimeisenä liikkuneella kiipeilijällä. Kolme muuta olivat arvioineet, että hakkua ei lähestymisellä, kiipeilyreitillä tai siltä poistuttaessa tarvittaisi. Painon säästämiseksi he olivat jättäneet hakut laaksoon. Käytäntö on, että jokainen kiipeilijä käyttää arvostelukykyään ja päättää, millaisia välineitä ja varusteita on syytä mukanaan kantaa. Siihen vaikuttavat esimerkiksi kiipeilijän taidot ja kulkemisen varmuus, kunto ja vuodenaika sekä vallitsevat olosuhteet lähestymis- ja kiipeilyreitillä.

Ryhmän eteni vaivattomasti ja ripeästi. Lumiosuudet olivat pakkautunutta neve-lunta, joka tosin päivän mittaan lämpötilan noustessa pehmenisi. Ryhmällä oli mukana köysiä kiipeilyreittiä varten, mutta lähestymissiirtymällä ne pysyivät repussa. Köysien tarpeeton käyttäminen hidastaisi liikettä, ei suinkaan lisäisi turvallisuutta. Lähetymisreiteillä on monta kertaa ainakin teoriassa kivivyöryn vaara, joten mitä vähemmän aikaa taipaleella viettää ja vaaralle altistuu, sitä turvallisempaa - "Speed is safety". Tunnetaan myös lukuisia tapauksia, joissa köysistönä liikkunut ryhmä on tempautunut alas vakavin seurauksin, kun yksi ryhmästä on menettänyt tasapainon jyrkällä traversella, poikkikulkukohdassa, tai harjanteella.

 

Kohtalokkaat horjahdukset lumella

Tehdessään traversea Aiguille de Blaitièrella Pilier Rougen länsiseinustalla, asiat alkoivat mennä pieleen.

Ryhmä lähti ylittämään noin 40 astetta jyrkkää lumikenttää. Ensimmäisenä kävellyt Hirvonen menetti tasapainonsa ja horjahti. Syytä sille on vaikea sanoa. Todennäköisintä on, että hän yksinkertaisesti horjahti sivulleen ylös vilkaistessaan. Lumi oli stabiilia, joten on epätodennäköistä, että se olisi pettänyt hänen jalkaotteidensa alla. Voi olla, että hän ei saanut lenkkariraudoillaan kovaksi pakkautuneeseen lumeen riittävästi pitoa. On myös mahdollista, että hän kompastui. Mitään ulkopuolista tekijää, kuten putoavaa jäätä, kiviä tai vastavaa, tilanteeseen ei liittynyt.

Hirvonen lähti syöksymään jyrkällä lumella holtittomasti alaspäin. Koska hänellä ei ollut hakkua, hän ei voinut edes yrittää pysäyttää tai hidastaa liukua niin kutsutulla self arrest -tekniikalla (video). Vauhti kiihtyi nopeasti. Hyvin nopeasti.

Hirvosen takana, ryhmässä toisena, kulki Ahola. Nähdessään Hirvosen horjahduksen ja sen seuraukset hän kenties hätääntyi, tai yritti toimia nopeasti tilanteessa Hirvosta auttaakseen. Ahola käännähti jalansijoillaan, mikä puolestaan johti siihen, että myös hän menetti tasapainonsa ja lähti liukumaan jyrkännettä hallitsemattomasti. Aholalla oli jalassaan kunnolliset alppikiipeilyyn soveltuvat jalkineet ja niihin sopivat jääraudat.

Hirvonen ja Ahola putosivat noin sata metriä ja päätyivät kallion ja jäätikön väliseen reunarailoon. On syytä olettaa, että he kuolivat heti.

Aholan takana ollut ryhmän kolmas kiipeilijä lähti palaamaan tulosuuntaan päästäkseen helpompaan maastoon, mistä olisi turvallista hälyttää apua. Ryhmän neljäs jäsen oli kuitenkin jo ehtinyt sellaiseen maastonkohtaan, josta hän saattoi soittaa vuoristopelastuspartion. Helikopterilla liikkunut partio saapui paikalle, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä Hirvosen ja Aholan hyväksi.

 

 

Juttu perustuu menehtyneiden kiipeilijöiden kanssa samassa ryhmässä olleiden suomalaisten haastatteluihin. Relaa kiittää heitä. Uskomme, että tosiasioiden avoin käsittely tukee suomalaisen kiipeilykulttuurin ja kiipeilyn turvallisuuden kehittymistä.

Relaa julkaisee pian myös yleisjutun kiipeilyn riskeistä ja niiden minimoimisesta.

Kirjoittaja, Relaa.comin Artturi Kröger, on Suomen Kiipeilyliiton auktorisoima kiipeilynohjaaja (sisäkiipeily, kallio, jää), ja on kiivennyt myös Chamonix'n alueella useita alppikiipeilyreittejä niin kesällä kuin talvellakin. Hän on liikkunut myös paljon Himalajalla.
 

- Keskustelu ja kommentointi artikkelista ja tapahtuneesta onnettomuudesta.

Geolocation

Artturi Kröger