Suomalaisen pyöräilyn uusi aikakausi alkaa nyt

Helsinkiin on rakenteille Suomen ensimmäinen kansainväliset mitat täyttävä BMX-rata. Äkkiseltään Kivikkoon toteutettava ratahanke saattaa kuulostaa pienen piirin unelman toteutumiselta, mutta todellisuudessa se voi olla paljon enemmän.

BMX racing on Kansainvälisen pyöräilyunionin alainen laji, jonka juuret ovat 60-luvun Kaliforniassa. Pienillä pyörillä, joissa ei ole edes vaihteita, ajetaan yhteislähdöllä radalla, jolla on hyppyreitä ja kallistettuja mutkia motocrossin tapaan. 

Kyse ei kuitenkaan ole vain lasten ja lapsenmielisten krossailusta fillareilla. BMX on olympialaji, jota harrastetaan ympäri maailman. Kovia kuskeja tulee yhtälailla Pohjois- ja Etelä-Amerikasta, Australiasta, Uudesta-Seelannista kuin Euroopastakin. Sekä Lontoossa että Pekingissä olympiakultaa voitti latvialainen Maris Strombergs.

Yhden uuden olympialajin suorituspaikan saaminen Suomeen on jo sinänsä hieno asia – mutta ei kuitenkaan tässä tapauksessa se kaikkein tärkein juttu. Tärkeintä on, että BMX-harrastuksen viriäminen Suomessa voi avata valoisan tulevaisuuden kaikelle pyöräilylle. 

BMX on vauhdikas, näyttävä ja hieman vaarallinenkin laji, joka vetoaa nuoriin varmasti pyöräilyn kestävyyslajeja enemmän. Suomalaisilla maanteillä on mahtavaa ajella, mutta harva 13-vuotias viihtyy trikoissa setämiesten kanssa monen tunnin porukkalenkeillä. BMX on myös huomattavan paljon edullisempi harrastus kuin moni muu pyöräilylaji. 

BMX:n avaama tulevaisuus ei kuitenkaan sivuuta muita pyöräilylajeja, vaan tukee niitä täydellisesti: Laji vaatii tekniikkaa, taktiikkaa, voimaa ja nopeutta. BMX-pyörällä oppii taitoja, jotka tukevat muita pyöräilymuotoja. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen junnupyöräilijän olisi syytä ainakin omaksi ilokseen viettää aikaa BMX-radalla. Sieltä on hyvä ponnistaa myöhemmin myös maastoon, maantielle tai radalle.

 

Puuhanaisen sinnikkyys palkitaan

BMX-radasta on Helsingissä haaveiltu jo vuosikaudet, mutta vasta nyt rata todella on tänne tulossa. Hankkeen toteutumisesta saa kiittää Katariina Laakkosta, joka on aktiivisesti ja sisukkaasti työskennellyt BMX-radan puuhanaisena.

Laakkonen ajautui lajin pariin, kun hänen nuorin poikansa innostui BMX:stä perheen asuessa Ranskassa. Suomeen paluun jälkeen Laakkonen kohtasi yllätyksen. 

"Yritin googlata, missä pääkaupunkiseudulla on BMX-ratoja, mutta eihän niitä ollut", hän kertoo. BMX-äidin ei siis auttanut muu kuin alkaa lobata ja edistää radan rakentamista pääkaupunkiseudulle. 

Nyt rakenteilla oleva rata toteutetaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä. Suurimman osan 390 tuhannen euron investoinista maksaa Helsingin kaupunki, mutta mukana ovat myös Pyöräkrossiparkki Oy sekä Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Toteutustapa on samankaltainen kuin Kivikon urheilupuiston toisella samanhenkisellä liikuntapaikalla Lumiparkilla: kaupunki osallistuu suorituspaikkojen rakentamiseen, mutta yksityinen yritys pyörittää varsinaista toimintaa.

Suomessa ei entuudestaan ole muita kansainvälisen tason BMX-ratoja. Lahden, Tampereen, Turun ja Mikkelin radoilla lajia voi toki harrastaa, mutta pääosin talkootöinä toteutettut radat ovat Helsingin uuteen rataan verrattuna vaatimattomia.

 

Laadukas rata syntyy osaavissa käsissä

Helsinkiin rakennettava rata täyttää kansainväliset vaatimukset, vaikka se on suunniteltu niin, että sillä voivat ajaa myös aloittelijat. Radan on suunnitellut amerikkalainen Tom Ritzenthaler, joka on yksi maailman johtavista ratamestareista. Ritzenthalerin käsialaa ovat olleet Pekingin ja Lontoon olympialaisten BMX-radat, UCI:n Supercross-radat sekä esimerkikski viime viikonlopun Red Bull R.Evolution -tapahtuman rata Berlinissä. 

Helsingin radan rakennus on jo varsin pitkällä. Eilen keskiviikkona, kun ratahanke esiteltiin medialle, oli ensimmäinen suora jo varsin valmis ja muutkin muodot hahmottuivat jo selvästi. Vain viimeinen suora oli vielä tekemättä.

Radan suunnittelija Ritzenthaler ei tee ainoastaan suunnitelmia paperille, vaan osallistuu myös ratojen konkreettiseen rakentamiseen. Tällä viikolla hän on möyrinyt neljän päivän ajan ratatyömaalla erilaisilla kaivureilla, kauhakuormaajilla ja jyrillä. Apunaan hänellä on toinen amerikkalainen radanrakentaja Eric Bress ja suuri joukko Lemminkäisen työmiehiä ja koneita.

"Yhteistyö Lemminkäisen kanssa on tärkeää, sillä nyt he näkevät, miten me asioita teemme, ja oppivat, miten me asioista ajattelemme. Jos rataa joskus pitää muuttaa, ymmärtävät he nyt radan tekemisestä jo enemmän", Ritzenthaler sanoo ja kehuu Lemminkäisen työntekijöiden asennetta ja kiinnostusta projektia kohtaan. 

Lemminkäinen on tehnyt pohjatyöt ja Ritzenthaler sen varsinaiset muodot.

"Rata on rakennettu kuin valtatie, joten sen pitäisi kestää pitkään!", Ritzenthaler kehuu pohjatöiden laatua.

 

Rata on niellyt 13 000 kuutiota maata

Mutta minkälainen itse radasta sitten tulee? Se muodostuu viisi metriä korkeasta lähtökummusta, kolmesta 180 asteen kurvista ja neljästä suorasta. Pituutta radalla on 375 metriä ja maa-ainesta sille on ajettu 13 tuhatta kuutiota! Mutkat ja lähtökumpu tullaan asfaltoimaan ja koko radan kivituhkapinta pinnoittamaan erityisellä Soiltac-pinnoitteella. Soiltac tekee radan hiekkapinnasta sileän, kumimaisen ja nopean.

"Täällä Suomessa ajajien taso ei ole samanlainen kuin vaikkapa Ranskassa, Hollannissa tai USA:ssa, joten meidän pitää tehdä rata, joka sopii kaikille – myös nuorille kuskeille ja heidän vanhemmilleen", Ritzenthaler sanoo.

Ritzenthaler ei pidä kuitenkaan mahdottomana, etteikö sama rata voisi palvella kaikentasoisia käyttäjiä. Yksi esimerkki ratkaisusta, jolla lisätään monipuolisuutta, on ollut päätös jakaa kakkos- ja kolmossuorat kahteen eritasoiseen linjaan. 

"Tällä radalla aloittelija voi tutustua lajiin, mutta kokeneella ajajallakin on varmasti hauskaa."

Tärkeimpänä ohjenuoranaan Ritzenthaler pitää turvallisuutta. Rakennuskokemus ja 36 vuoden oma BMX-ura auttavat miestä hahmottamaan, mikä toimii ja mikä ei. 

Suomessa uusia harrastajia tulee varmasti junioreiden lisäksi aikuisista, jotka ovat aikaisemmin ajaneet maastopyörällä. Ritzenthalerin mielestä BMX:ään tutustuminen ei vaadi edes pyörän vaihtoa: ajaminen onnistuu myös jäykkäperäisellä maastopyörällä. Toinen hyvä vaihtoehto on 24-tuumainen BMX-pyörä, BMX cruiser.

"Isoon pyörään tottuneelle aikuiselle 20-tuumainen BMX-pyörä on äkkiseltään pieni ja pelottava."

Ritzenthaler ohjeistaa aloittamaan lajin maltilla.

"Etene pienin askelin ja kuuntele kokeneempien vinkkejä. Äläkä luule heti alussa osaavasi kaikkea. Liika itseluottamus saattaa johtaa solisluun katkeamiseen!"

 

- - -  

Helsingin BMX-rataa päästään koekäyttämään vielä tänä syksynä, mutta täysin valmiiksi se valmistuu ensi keäväänä. Radalla tullaan järjestämään aktiivista kurssi- ja kilpailutoimintaa. Lisätietoja radasta, lajista ja radalla ajamisesta saa Pyöräkrossiparkin sivuilta osoitteesta www.pyorakrossiparkki.fi

 

Geolocation
Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=41514.0

Antti Laiho