Sotshi 2014: AJ Kemppaisen visio kilpalaskemisesta


Sotshin talviolympialaisten suksipaipissa Suomea edustava freestyle-laskija Antti-Jussi “AJ” Kemppainen, 24, on laskenut ammatikseen kahdeksan vuotta. Jos häneltä kysytään, ovat olympialaiset lajin kannalta loistava juttu. Ensinnäkin henkilökohtaisella tasolla: urheilijana on hienoa päästä kerran neljässä vuodessa järjestettäviin kisoihin, joita koko maailma seuraa.

Toisekseen laajempi ajatus: lajin tunnettuus kasvaa, ja se mahdollistaa entistä useammalle uran lajin parissa. Konkreettisesti tunnettuuden kasvu on näkynyt jo ennen olympialaisia. Enää ei tarvitse medialle kertoa, mikä tämä ihme laji on, vaan Kemppainen on päässyt haastatteluissa puhumaan jo asiasta.
“Aiemmin on pitänyt kuluttaa suuri osa haastatteluajasta siihen, että selittää mitä me puuhastellaan mäessä. Nyt on päässyt avaamaan tarkemmin ja selkeämmin koko hommaa, kun haastattelijoilla on perustiedot hallussa.”

Kemppainen valittiin olympiajoukkueeseen ensimmäisten urheilijoiden joukossa jo kuukausia ennen kisoja. Se rentoutti alkutalven suunnitelmia, kun sai keskittyä kovan kisaranin hiomiseen.

“Olihan se valinta tosi kova juttu. Tämä on historiallinen kerta, kun lajimme ovat ensimmäistä kertaa olympialaisissa. Siksi on hienoa olla ensimmäisissä kisoissa mukana näyttämässä suurelle yleisölle, mistä tässä on kyse.”

Tuoreet lajit voivat antaa ohjeita myös nuorille laskijoille lajinvalinnan suhteen. Koska onhan freeski paras laji.
“Meillä on hyvä ilmapiiri, kaikki kuuluvat samaan porukkaan ja uudet laskijat otetaan tervetulleina vastaan. Molemmat lajit (slopestyle ja paippi) tuovat uutta ja kiinnostavaa ilmettä perinteisten lajien rinnalle. Hauska ajatella, että kun on jo miljoona eri juttua, joissa voi suksilla osallistua ja kilpailla, niin tässä vielä pari hauskaa lisäksi valikoimaan.”

Kisalaskemisesta tehtävä ammattimaista myös kumpareiden ulkopuolella


Alamäkipiireissä kohistiin tammikuisesta Vuoden urheilija -äänestyksestä, kun lumilautailun kaksinkertainen maailmanmestari Roope Tonteri jäi urheilutoimittajien äänestyksessä neljänneksi ja voiton vei MM-hopeamitalin voittanut keihäänheittäjä Tero Pitkämäki.

Jälleen nousi keskustelu siitä, ovatko niin sanotut uudet lumilajit urheilua vai ei – ilmeisesti urheilutoimittajat painottavat edelleen vanhoja lajeja. Kemppaisen mielestä suksipaipissa ja -slopestylessa olisi nyt mahdollisuus siirtyä puuhastelusta oikeaksi urheiluksi – ainakin sellaisten laskijoiden kohdalla, jotka haluavat urheilla tavoitteellisesti, aivan kuten keihäänheitossa. Eikä siinä ole mitään väärää, siis kilpaurheilussa.


“Tosi harva harrastaa keihäänheittoa huvikseen. Kaikillahan siellä on tähtäimessä kilpaileminen ja menestyminen. Lumilautailu ja meidän laji ovat olleet perinteisesti sellainsia, että meet harrastelemaan ja käyt kisoissa kerran tai kaksi kaudessa.

Haluaisin, että kilpailupuoli voisi kehittyä siten, että esimerkiksi vanhemmat voisivat halutessaan laittaa lapsensa freestyle-seuraan samalla tavalla kuin yleisurheilun puolella voi tehdä. Että olisi hyvät valmentajat, jotka tietävät mistä on kyse. Valmentajat voisivat kertoa, miten kuvaat laskuleffaa, mitkä temput ovat siistejä ja miten niitä aletaan harjoitella. Ei pelkästään että hoidetaan matkaliput kisoihin, vaan että seuroissa olisi valmentajia, jotka oikeasti osaisivat neuvoa ja opettaa.”

 


AJ Kemppainen. Kuva: Arttu Muukkonen

 

Osittain kyse on nuoren lajin haasteista. Parkkia on laskettu niin sanotusti vakavissaan vasta vähän aikaa, ettei valmentamiskulttuuria ole ehtinyt vielä syntyä, koska huippulaskijoista vain harva on vielä valmentajaiässä. Eikä siirtymä ole välttämättä ollut mahdollista, koska seurat eivät kylve rahassa. Eikä Kemppainen kritisoi nykyvalmentajia.

“Toki fysiikkavalmennus ja asioiden järjestely ovat tärkeitä asioita nuorille jätkille. Cajanin Olli ja Uuniemen Tomi ovat tehneet hyvää duunia sen suhteen,” Kemppainen kehuu maajoukkueen valmentajia.

Muutenkin maajoukkueen suhtautuminen parkkilaskijoihin on muuttunut parissa vuodessa positiiviseen suuntaan.

“Liitossa ymmärretään meidän ero verrattuna alppihiihtoon ja kumparelaskuun, siellä on ollut hyvä meininki.”



Leirityksetkin ovat olleet kohdillaan. Kemppainen on viettänyt käytännössä koko syksyn ja alkutalven maajoukkueen leireillä muiden maajoukkuelaskijoiden kanssa Uudessa-Seelannissa, Rukalla ja Yhdysvalloissa.

Kun taustat on saatu kuntoon, on tärkeää saada näkyvyyttä. Kemppainen pitää valtamedian huomiota tärkeänä osatekijänä parkkilaskijan uramahdollisuuksien rakentajana.

“On ollut siistiä kertoa nyt ennen olympialaisia mediassa lajistamme myös siksi, että pikkujätkät näkisivät, että tällainen on mahdollista, siis kilpailla ja tehdä tätä ammatikseen. Esimerkiksi Ilta-Sanomien After Dark vie osaltaan kokonaisuutta siihen suuntaan, että sellainen polku olisi olemassa. Ja vapaushan on peruasia koko lajissa, että voi tehdä mitä haluaa. Voi valita haluatko olla kilpailija, leffalaskija vai harrastaja. Kaikki mahdollisuudet ovat ok.”

Kemppaisesta tuntuu, että suksipuolella laskijat ovat yhtenäisemmin sitä mieltä, että olympialaiset ovat hyvä asia, kun lautailun puolella olympialaisten kaupallisuudesta kuuluu enemmän soraääniä muun muassa Terje Håkonsenin johdolla.

“On moni olympialaisia vastaankin, ja olin itsekin muutama vuosi samassa tilanteessa, etten pitänyt kaupallisuudesta, joka olympialaisiin liittyy, mutta olen alkanut joustaa, koska olympialaisista voi olla niin iso hyöty lajille.”

 

Ammattimainen harjoittelu on osa lajia



AJ Kemppainen tietää, mistä puhuu, sillä hän on ollut pitkään varsinkin suuren yleisön puolella Suomen tunnetuin freestylelaskija. Kemppainen pääsi Salomonin kansainväliseen tiimiin 17-vuotiaana ja on pysynyt huipulla siitä asti. Kuusamolainen on kuulunut pitkään halfpipe-maajoukkueeseen ja menestynyt tasaisesti kisakuvioissa.

Kemppainen on Kuusamon alppilukion kasvatteja. Hän suosittelee urheilulukiota kaikille lasku-urasta kiinnostuneille.

“Se jeesasi tosi paljon jo siksi, että oppi ylipäätään urheilemaan ja pitämään huolta omasta vartalostaan, joka on työväline. Oppi miten voi vaikuttaa siihen, että jaksaa laskea pidempiä talvia ja miten pysyy kunnossa läpi talven.”



Fysiikan treenaaminen on ollut tärkeää läpi uran.

“Nykyään hyppyrit ja paipit ovat isoja. Jos kroppa ei ole kunnossa, ei pystyisi tekemään kaikkia haluamiaan temppuja ja laskemaan pitkää kautta. Jatkuva matkustaminen kuluttaa aika paljon.”



Kemppainen on niin sanottu kisalaskija, vaikka hän tuottaa tasaiseen tahtiin myös materiaalia leffoihin. Kemppaisen voi nähdä Salomon Freeski-TV:n jaksoissa, Rootsissa, Legacyssa, pilkahdus Virneessä sekä tuoreimpana Epic TV:n kanssa yhteistyössä tuotetussa SKIWITHAJ-projektissa.

Mutta ykkösenä on kilpaileminen – koska se on niin siistiä.
“On tärkeää säilyttää omassa tekemisessä myös se osa lajista, josta on lähtenyt liikenteeseen, eli leffatouhut ja mäkeen meneminen harrastamisen itsensä takia. Mutta pidän myös kilpailemisesta ja siitä tunteesta, kun lähtee suoritukseen, iltavalot valaiset paippia ja on paljon silmäpareja katsomassa. Olen aina pitänyt kuvaamisen mukana, ja se kiinnostaa tosi paljon, mutta ainakin tällä hetkellä saan kilpailemisesta vielä paljon enemmän itselleni.”

Olympialaiset mielessä jo pari vuotta

Sotshin olympialaiset ovat suksiväelle yhdenlainen etappi. Niin myös AJ Kemppaiselle.

“Onhan näihin pari vuotta hiljalleen jo valmistautunut. Ja tuntuu, että se on meidän lajissa ylipäätään yksi isompi etappi. Voisi sanoa, että kaikki vähän odottavat, että mitä kaikkea tapahtuu Sotshin jälkeen vai jatkuuko kaikki samana. Suuri osa olympialaisiin osallistuvista laskijoista on jo vähän vanhempia, jotka ovat kiertäneet kisoja jo useamman vuoden. Voi olla, että osa jää pois kisakuvioista olympialaisten jälkeen ja alkaa tulla nuorempia kuvioihin mukaan. Kiinnostavaa.”

Entä tavoitteet kisoissa?

“Laskea pirun hyvä lasku ja menestyä, tietysti."

Kemppainen menee kisapaikalle joitakin päiviä ennen paippikisaa. Paipit ovat samankaltaisia joka kisapaikassa – eniten merkitystä on rinteen jyrkkyydessä. Jos paippi on rakennettu jyrkälle, saa vauhtia enemmän ja helpommin kuin loivalle rakennettuun paippiin, jossa pitää katsoa tarkemmin laskulinjaa ja pumpata vauhtia.

Sinänsä paipin muoto ei aiheuta Kemppaiselle ongelmia. Tuntuma laskemiseen on kohdillaan.
“Pari laskupäivää kun saa alle niin se on hallussa.”


Olympiapaippiin on etukäteen odotettavissa viisi tai kuusi hittiä eli hyppymahdollisuutta. Myös viimeinen hyppypaikka on tärkeää käyttää hyödykseen.

“Yksi arvostelukriteereistä on, että kuinka hyvin laskija käyttää paippia hyväkseen. Tulee isot pistevähennykset, jos laskee pois ennen viimeistä hyppyä. Mutta jos vetää viimeiseen hittiin kunnolla ja näyttään suunnilleen, että lentää yleisöön asti, voi se olla tärkein osa kokonaisuudessa.”


Loppukevät rentoa kruisailua


Kemppaisen osalta vuoden 2014 kisakalenteri päättyy olympialaisiin. Keväältä koko alkutalven ahkerasti reissanut mies odottaa Rukan pehmeää parkkia ja rentoa laskemista. Sekä SKIWITHAJ-videoprojektin jatkoa.

Tulevaisuudessa Kemppainen haluaisi olla yhtä hyvä laskija sekä slopestylessä että paipissa. Olympialaisiin valmistautumisen vuoksi slopen harjoittelu jäi vähiin, ja kisojen jälkeen on aika keskittyä taas molempiin lajeihin. Lajit ovat myös perusajatukseltaan erilaisia: slopestylessä on tarkoitus ponnistaa hyppyrin nokalla, mutta paipissa lähdetään kourun reunalta eri logiikalla. Molempien tasapuolinen treenaaminen samanaikaisesti on vaativaa.
“Tietysti se vaatii tuplasti töitä, mutta kun on aloittanut silloin, kun jokaiselta freeski-laskijalta odotettiin, että osaa laskea kaikkea, niin kyllä ideaali on edelleen sama. Sellaisia laskijoita on lisäksi tosi vähän, ehkä Gus Kenworthy ja Jossi Wells ovat ainoita. Sitä kohti.”




Muut Relaan Sotshi 2014 -artikkelit:
7.2.2014: Roope Tonteri poikkeaa Sotshissa rennolla asenteella
7.2.2014: Uudet lajit Sotshissa: slopestyle ja suksipaippia

 

Arttu Muukkonen