Ski Or Die väänsi aivot mutkalle

Teksti: Nimimerkki Karpolla on Rasiaa
Kuvat: Ville-Petteri Määttä / SKI OR DIE 2015 


Vappu

Vappu merkitsee suurimmalle osalle suomalaisia edelleen työväenjuhlaa ja kesäkauden alkamista. Päivää jolloin keräännytään tuhansien muiden kanssa valkolakki päässä läheiseen puistoon kahlaamaan mudassa, juomaan skumppaa ja syömään soijanakkeja. Vietetään sitä samaa puolihauskaa sateista ulkoilmapäivää, jota on vietetty jo vuosikymmenet.



Otto Venäläinen lentää kornerikompleksin yli vappuasussaan

Onneksi tästä maasta löytyy yhä kasvava joukko ihmisiä joille vappu ei merkitse kaupunkia ja ilmapalloja, vaan kauden parasta Suomihiihtoa pohjoisen keskuksissa. Tätä porukkaa kiinnostaa Ullanlinnan vapun sijaan paljon enemmän se miten käy Seitanin ilmoille sinkoamalle alastomalle nuorelle miehelle, miten toimii hiihdettävät nännit tai miten päättyy keikka jonka DJ on niin öissä, ettei tiedä seisooko käsillään vai jaloillaan. Tätä porukkaa kiinnostaa laskettelun sekavimmat alalajit ja niiden seuraaminen muiden hengenheimolaisten kanssa.

 


Myös 70- ja 80-luku oli saapunut paikalle.

 

Ski or Die

Nipwitzin mieskuoro eli Oskari Raitanen, Matti Räty, Riku Laakso, Kalle Leinonen, Tommi Kostilainen, Ville-Petteri Määttä, Elias Markkula sekä Aarni Toiviainen ottivat Maydayn loputtua päättäväisesti hiihtokansan vappukarkeloiden järjestämisen vastuulleen. Tarkoituksena heillä oli päästä toteuttamaan omaa hyvin erilaista näkemystä hyvästä hiihtoviikonlopusta. Nipwitzin tavaramerkki on tehdä jutut omalla tavallaan, ja sama meno jatkui myös tämänvuotisissa vappujuhlissa Ukkohallan neitseellisessä hiihtokeskuksessa Ski or Die -tapahtuman merkeissä.

Nipwitz oli kuin ihmeen kaupalla selvinnyt hengissä Rukan Spring Breakista, ja alkuviikosta Ukkohallaan saapuikin joukko haavanlehden lailla täriseviä nuoria sankareita, joilla oli tehtävänään muokata Ukkohallan parkista ja rinteistä jotain sellaista, mitä ei suomalaisessa laskuskenessä aiemmin ole nähty. Ski or Die ammensi tunnelmaa vuoden 1990 videopeliklassikosta, ja Nipwitzin taiteellinen johtaja Matti Räty olikin loihtinut tapahtumalle erittäin hienon ulkoasun, käyttäen pääasiassa omaa vartaloaan sekä Jane Fondaa malleina kuvitukselle.

 


Matti Räty suorittaa backscratcheriä samalla kun muut yrittävät pysyä radalla

 

Ukkohalla oli valikoitunut tapahtumapaikaksi hyvin soveltuvien rinteidensä, lumivarmuuden ja mukavan henkilökunnan ansiosta. Keskus oli mennyt kiinni jo paria viikkoa aikaisemmin, joten Ski or Die saatiin käydä läpi privaattisessareina. Se mahdollisti hyvin luovan käyttäytymisen rinteissä. Tapahtuman järjestäjät olivat yhteistyössä Ukkohallan kanssa leiponeet kisojen vieraille erittäin hyvät ja edulliset majoituspaketit, jotka pitivät sisällään aivan kaiken, hissiliput, lounaat rinteessä, osallistumiset ja mitä vielä. Koskaan ei ole laskutapahtumaan osallistumista tehty näin helpoksi!




Vappukansa viihtyy

 

Pentathlon



Ski or Die -tapahtuman kisaformaatti oli pentathlon eli nykyaikainen viisiottelu. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään tavallinen miekkailuturnaus, vaan Nipwitzin ideoima viisiottelu, joka piti sisällään toinen toistaan sekavampia hiihtolajeja. Tarkoitus oli yhdistää näyttävät temput normaalista poikkeaviin laatulinkoihin, ja kaikki tämä tehtiin niin että yleisö pääsee viihtymään ja hiihtosankarit intoutuvat ylittämään omat rajansa.

 


Korkeushypyn lämmittelykorkeudet

Lajeja viisiottelussa on yllättäen viisi, joista ensimmäinen eli jam sessarit käytiin läpi perjantaina ja illan päätteeksi jo hyvässä seilissä olleelle yleisölle tarjottiin sirkushuveja Seitan Invitationalin muodossa. Lauantaina vuorossa oli perinteisistä lajeista muokatut todella urheilulliset nopeuslasku, pituushyppy ja korkeushyppy. Kaiken tämän lisäksi jokaiselle osallistujalle jaettiin tehtävälistat, jotka oli ladattu täyteen erilaisia tehtäviä, ja joiden suorittamisesta sai pisteitä. Koko viikonlopun voittajaksi kruunattiin eniten pisteitä kerännyt laskija, ja vaikka kisaformaatti saattaa kuulostaa suoraviivaiselta suorittamiselta, niin se oli todellisuudessa kaikkea muuta.

 


Tytöt tunnetusti tykkäävät alastomista pojista

 

Jam Sessions



Vappupäivän eli perjantain polkaisi käyntiin Jam Sessions, jossa Ukkohallan erinomaisen parkin alaosaan oli rakennettu tuplakorneri kahdella gäppinokalla, nännimaailma, dromedaarireili ja muita härveleitä. Setuppi oli hyvä, lingot sopivan kokoisia ja hyvin sheipattuja, ja yleisö pääsi seuraamaan vetämistä aivan vierestä. Paikalle oli raahattu Ukkohallan patentoitu suksilla kulkeva DJ-pöytä ja mikrofoniin varteen tarttui olympialaisten aikana kaikkien suomalaisten naisten pikkuhousut kastellut samettikurkku Matti Räty. Yleisölle ja laskijoille oli järjestetty vieläpä lounas rinteessä, eli mikäs siinä huuhdellessa pyttipannua skumpalla kurkusta alas, kun sankarit repivät voltteja alasti nenän edessä.

Kornerikompleksi sekä nännimaailma saivat laskijat riehaantumaan. Muun muassa Antti Ollilan feikki kolmonen koko kornerin yli ja Miika Virkin tuplafrontti samasta pökäleestä nosti desibelejä huolella. Paul Mikkonen tyylitteli ehdottomasti yksiä viikonlopun hienoimpia flatspinnejä kornerin gäppinokasta ja tissimaailmassa porukka lähti rohkeasti haastamaan toinen toistaan isompia gäppejä suomalaisten naisalppinistien mukaan nimetyiltä muhkuroilta toisille.

 


Jeesus Nasaretilainen gäpittää nännejä

 

Seitan Invitational

Vappupäivän Jam Sessareista valittiin joukko ansioituneimpia laskijoita illalla pidettyyn Seitan Invitationaliin. Kyseessä oli ylämäkeen rakennettu iso nokka johon vedettiin vauhdit maailman hätäisimmällä lingolla, moottorikelkan moottorista rakennetulla Seitanilla. Kaikki Nipwitzin pätkiä nähneet tietävät Seitanin ja sen minkälaista laskujälkeä sillä on saatu aikaiseksi ympäri Euroopan kaupunkeja, mutta nyt yleisöllä oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus päästä näkemään livenä tuo helvetinkone. Ja Seitan tosiaan on helvetinkone, moottorikelkan moottori joka on hitsattu kiinni metallikehikkoon, ja sitä ohjataan fillarin tankoon kiinnitetyllä kaasulla. Seitanin ohjaajana toimi Nipwitzin levypeltiseppä ja jeesuksen olomuodon omaksunut Riku Laakso, joka pienellä peukalon liikkeellään sai laskijat repeytymään kohti nokkaa lähes äänen nopeudella.



 


Antti Ollila allekirjoittaa sopimuksen paholaisen kanssa
 

Seitan Invitationaliin valittiin päivän aikaisempien näyttöjen perusteella Antti Ollila, Otto Venäläinen, Miika Virkki, Pontus Penttilä sekä Markus Taskinen. Ennen kuin laskijat päästettiin Seitanin raadeltaviksi, joutui jokainen kirjoittamaan vastuuvapautuslomakkeen, jossa lupasivat testamentata omaisuutensa ja elimensä ensi vuoden Ski or Dien järjestelyihin. Kun pakolliset muodollisuudet oli hoidettu alta pois, antoi Nipwitzin parapsykologi Kalle Leinonen lapsille näytteen siitä miten homma hoidetaan. Kalle oli vauhdin maksimoimiseksi pukeutunut siskonsa Sanni Leinosen sykäpukuun, ja tottuneena Seitanin kesyttäjänä veti erittäin ilmavan takajykän heti ensimmäisellä yrittämällään. 



Seitan aiheutti laskijoissa pelonsekaista kunnioitusta

 

Tästä innostuneena ensimmäinen kilpailija pääsi käsiksi Seitanin vetonaruun vain todetakseen että laite rykii niin epäinhimillisellä voimalla, ettei kiinnipitäminen ole mahdollista muuta kuin erittäin spesifissä kyykkypaska-asennossa. Asentoja hiottiin, välilihan lukkoa harjoiteltiin ja pikku hiljaa laskija toisensa jälkeen pääsi hyppimään yleisön kannustaessa vieressä. Antti Ollilan korkki nelonen ja Otto ”Kepe” Venäläisen etuvoltti alasti saivat yleisön riehaantumaan siinä määrin että kiljut läikkyivät rinnuksille.

 


Otto Venäläinen ja vapun tavaramerkki, etujykä nahkapuvussa

 

Päivän isoimmasta ilmalennosta vastasi kuitenkin Kalle Leinonen, jonka kokeneen narussa roikkujan voltti meinasi ylikovan vauhdin takia mennä takalaittomaksi ja mies kävikin vetämässä muutaman hallitun mutkan turva-aitojen väärällä puolella vain palatakseen voittajana yleisön sekaan. Seitan ei jättänyt ketään kylmäksi ja viimeistään nyt kaikille valkeni se miten legendaarisesta laitteesta on kyse!



 

DJ From Hell
 


Yleisö odottaa innolla illan keikkaa.

Vappupäivän iltana laskukansa kokoontui ravintola Saagaan särpimään virvokkeita, kuuntelemaan aina niin miellyttävää karaokelaulantaa sekä nauttimaan Rovaniemeltä paikalle saapuneen DJ:n keikasta. Jo päivällä oli pyörinyt huhuja DJ:n vahvasta liikutuksen tilasta, ja järjestäjät pureskelivatkin hermostuneina kynsiään sillä välin kun yleisö odotti DJ:tä saapuvaksi dekkiensä taakse. Ennen pitkää keikka alkoi ja jo ensibiiteistä asti oli selvää, että nyt on luvassa metatason keikka. DJ oli niin tukevissa että soittaminen oli yhdistelmä sekavaa ulinaa, hiljaisuutta, artistin omaa tanssiesitystä, Katri Helenaa, ajoittaista hyvää musiikkia, oman pään teippaamista ja taas Katri Helenaa. Jos keikkaa pitäisi kuvata jotenkin, niin ehkä Fear and Loathing in Las Vegas kerrottuna kahdella ja päälle ripaus Pohjois-Venäjän krokodil bileitä. Sekavaa, mutta niin kovin viihdyttävää!

 

 

Tehtävälista


Kaikille osallistujille jaettiin tehtävälistat.

Jokaiselle laskijalle jaettiin karnevaalien alussa tehtävälista, joka piti sisällään viisi eri kategoriaa, ja jokaisessa kategoriassa oli eritasoisia tehtäviä pisteytettynä haastavuuden mukaan. Tehtävien suorittamiseksi piti postata video tai kuva Instagramiin hastagilla #skiordielista ja arvovaltainen raati valitsi viikonlopun päätteeksi voittajan suoritettujen tehtävien perusteella. Tehtäviä oli joka lähtöön ja viikonlopun aikana nähtiin todella väkevää suorittamista niin mäessä, joessa, rappukäytävässä, saunan katolla kuin ravintolassakin. Nipwitzin tehtävägeneraattori oli sylkenyt paperille mm. seuraavia tehtäviä: kaikki reilit fiftarilla, zero spin screaming seaman, bonkki seisovan kaverin kypärään, surffaa virtaavan veden yli jne.

WTF listan suorituksia

Eniten hämmennystä aiheuttivat kuitenkin tehtävälistan kaksi viimeistä sivua, joita varten tehtävägeneraattorin nuppi oli väännetty sinne häiriintyneempään asentoon. WTF listalta löytyi muun muassa seuraavia todella arkipäiväisiä suorituksia: telakoituminen hississä, takavoltti alasti (osoittautui yllättävän suosituksi), onnistunut kosinta, eropuhelu, Juice-rastat, osta tontti Hyrynsalmelta, liity SKP:hen, juo baarissa hinttikimalainen (maukas drinkki), syö Saagan ranskalaiset alle minuuttiin ja niin edelleen…

Kaikesta tästä ja paljon muustakin on kuvamateriaalia instagramissa hashtageilla #skiordielista ja #skiordie2015

 

Nopeuslasku

Nopeuslaskuliiton virallinen valvoja mittasi nopeuksia

  

Lauantaina keli otti askeleen perinteisempään suuntaan ja taivaalta pudotteli koko päivän vettä ja räntää. Tämä ei kuitenkaan ketään haitannut, ja seitinohuesta sisäisestä rapeudesta huolimatta lähes kaikki Ukkohallaan saapuneet juhlijat olivat saaneet revittyä itsensä ulos ottamaan osaa päivän urheilusuorituksiin. Ensimmäisenä lajina oli vuorossa nopeuslasku, ei kuitenkaan siinä Häkä Häkkinen -muodossa missä se on totuttu mieltämään, vaan jälleen kerran Nipwitzin omalla kädellä toteutettuna.

 

Nopeuslaskua, kuten kaikkia muitakin lajeja, pääsi seuraamaan sopivan läheltä

Nopeuslaskun luulisi olevan helppoa: se, joka mittauttaa nopeimmat lukemat tutkaan, voittaa. Ski or Die nopeuslaskurata oli kuitenkin jyrsitty siihen kuntoon, että vauhdin saaminen oli erittäin haastavaa ja sykällä laskeminen ei olisi tullut kuuloonkaan. Tai aina sitä voi ensimmäiseen pattiin asti laskea paketissa jonka jälkeen rinnehenkilökunta kaivaa lusikalla talteen sen, mitä laskijasta on jäljellä. Vauhdinottoon oli rakennettu epätasaisia kumpuja ja patteja ja vaikka mäki oli jyrkkä, pysyivät tutkaukset keskiarvoltaan 50 km/h tuntumassa. Ja loppunopeus ei ollut pelkästään se homman juju. Kaikki se sekoilu, pattien yli gäpittäminen, minivoltit ja muut yritykset kerätä vauhtia nopeusmittausta lähestyttäessä toivat hyvää viihdettä tähän urheilulajiin.

 

Vauhdinotto ei ollut tasainen



 

Kisan aikana nähtiin erittäin ansiokkaita pakettien leviämisiä ja yleisö sai nauraa vedet silmissä kun laskija toisensa jälkeen yritti selvitä radasta pystyssä mittauspisteelle asti. Kisan nopeimman loppuvauhdin 59km/h tutkautti Pontus Penttilä, joka onnistui löytämään hyvän flown kumpujen välistä ja niiden yli.

 

Pituushyppy

Päivän toinen laji oli nopeuslaskuradan viereen rakennettu pituushyppyri. Rinteeseen suht tasaiselle oli rakennettu matala ja maltillisesti heittävä liitonokka, josta laskijan oli tarkoitus yrittää lentää niin pitkälle kuin mahdollista. Vauhdinotto oli tällä kertaa tasainen, suolattu ja jyrkkä, eli nokkaan sai otettua tarvittaessa aivan liian kovat vauhdit, ja se näkyi ja tuntui. Laskijat alkoivat tykittämään nokkaan toinen toistaan järjettömämmillä vauhdeilla, ja ei mennyt kuin hetki siihen että hypyt olivat lähemmäs 30 metrisiä. 



 


Kalle Leinonen matkalla höyhensaarille

 

Lopputaisto käytiin Otto Venäläisen ja Henri Immosen kesken, jotka molemmat vastasivat kahden kierroksen kisan pisimmistä 29 metrin hypyistä. Kahden miehen finaalin avannut Henri Immonen kelasi hyppyriin tajuttomalla vauhdilla ja hyppäsi ensimmäisenä laskijana yli 30 metriä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, sillä voiton vei Otto Venäläinen aivan mauttomalla 33-metrisellä V-tyylin loikallaan, joka oli alastuloa myöten täydellisen virheetön urheilusuoritus.

 

Korkeushyppy

Koko Ski or Die -viikonlopun ehkä odotetuin tapahtuma oli kisat päättävä korkeushyppy, ja tällä kertaa kyseessä oli ihan rehellinen yleisurheilusta tuttu laji rimoineen päivineen. Nipwitzin kirvesmiehet olivat rakentaneet korkeushyppytelineen, jossa riman korkeuden pystyi säätämään 2m – 5,30m korkeudelle ja härveli oli raahattu sopivan jyrkällä nokalla ja alastulolla varustetun boksin päälle. Jo koehypyt näyttivät että nokka toimii kuin unelma ja kisasta on tulossa todella viihdyttävä. Samaan aikaan paikalle raahattu jättimäinen lihapullapaellapannu lisäsi suuren urheilujuhlan tunnelmaa kisakatsomossa hyppyrin vieressä. 


 

Korkeushyppypaikalle järjestetty lounas kilpailijoille ja katsojille sai tunnelman kattoon.

 

 

Laskijat alkoivat viskomaan itseään riman yli ja kaikkien ylitettyä aloituskorkeuden rimaa nostettiin alkuun vähän ujonlaisesti puoli metriä kerrallaan. Yleisö sai ihmetellä kun muun muassa Antti Ollila tyylitteli korkki kolmosella riman yli ja Jukka Tyni vetäisi laudalla bäkki rodeolla samasta korkeudesta. Kun seuraavakin korkeus meni kaikilta heittämällä yli, päätettiin rimaa nostaa saman tien neljän metrin paikkeille ja tässä vaiheessa alkoivat puiset rimat jo saada kyytiä. Loppujen lopuksi tuomaristo päätti jäljellä olevien vetäjien toiveesta lopettaa neppailun ja rima nostettiin maksimikorkeuteensa. 5,30 metriin korotettu rima oli armoton ja ilman täydellistä ponnistusta yli ei ollut asiaa. Tässäkään lajissa ei siis voinut pärjätä pelkästään rämäpäisyydellä, sillä heittävästä nokasta hyppääminen on jo itsessään omanlaisensa suoritus.


 

Miika Virkki huudatti kisayleisöä.

 

Viimeisen lajin korkeimmasta 5,30 metrin ylityksestä vastasi Otto Venäläisen kanssa kamppaillut Miika Virkki. Virkki ylitti riman melkein metrin marginaalilla ja antoi samalla kyytiä Sergei Bubkan maailmanennätyksille. Yleisö räjähti palasiksi ja koko laskutapahtuma sai todella nätin päätöksen!

 

VVV eli Vitun Kova Vasara

Palkintojenjako pidettiin ravintola Saagassa, jossa palkintoja oli jaettavaksi todella runsaasti. R-Collectionin ja Armadan lahjakassit jaettiin viikonlopun suoritteiden perusteella seuraavasti:

Maiju Kemppainen (Toiseksi korkeimmat pisteet tehtävälistalta)

Jukka Tyni (Tapahtuman rajuin lautaäijä)

Team Kasurilan papat (Kovinta vetämistä isoimmilla kilometreillä)

Redline Films (Eniten tehtäviä WTF-listalta = neljän hengen viikonloppu Ukkohallassa!)

Miika Virkki (Highest air)

Paul Mikkonen (Paras sessailuasenne)

Henri Tuohimaa (Paras laskuasu ja bileasu = Spirit of SOD = Armadan housut ja takki!)

Otto Venäläinen (Timanttinen meininki ja hurjaa vetämistä kaikissa lajeissa = kutsu Kalajoki X-Gamesiin!)

Pentathlonin kokonaispisteissä kärkikolmikko näytti tältä:

1. Otto Venäläinen, 2260 p (R-Collectionin uniikki Anorakki + goodie pack + kesäviikonloppu Ukkohallassa wakeboard-paketilla itselle ja kolmelle kaverille)

2. Antti Ollila, 1910 p (Goodie pack + hissiliput viikonlopuksi Ukkohallaan)

3. Pontus Penttilä (1660 p) (Goodie pack + hissiliput viikonlopuksi Ukkohallaan)

 

Otto Venäläinen noutamassa Suomen Nudistit Ry:n kunniajäsenyyden

 

Illan palkinnoista ehkä osuvin meni Lauri Vallalle, joka katkaisi suksensa nopeuslaskussa ja sai tunteella vetämisestä palkinnoksi ensi kauden Armadan Edollo-sukset. Siinä oli riemua ja hyvää mieltä kerrakseen.

Palkintojen jaon jälkeen oli vuorossa viikonlopun pääesiintyjä VVV (Vitun Kova Vasara), jonka punk keikka sai koko Saaga-ravintolan sekoamaan. Jalo Seppäsen luotsaama tuleva Ramones veti niin tunteella, että eturivissä lähti pitti pyörimään heti ensimmäisten riffien aikana. Keikka oli rautaa ja jopa henkilökunta meni hämilleen siitä miten liekeissä ihmiset olivat.

 

 

Ski or Die oli laskutapahtumana osoitus siitä, että kun on idea ja visio johon uskoo, ja sen saa toteuttaa vapaasti, niin jälki on lähes täydellistä. Ihmiset viihtyivät, niin laskijat kuin yleisökin, tunnelma oli rento ja vapautunut, eikä kukaan tuntenut oloaan ulkopuoliseksi. Ukkohalla toimi paikkana todella hyvin, kaikki on lähellä ja puitteet ovat kunnossa. Vapputapahtumana Ski or Die on vertaansa vailla Suomessa.

 

Vaikka Nipwitz jäi jo ansaitulle eläkkeelle, niin porukalla on edelleen vahva palliote suomalaisesta vapaamman tyylin laskuskenestä.

 

 

Video lauantaina tapahtumista
 

Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä
jariarkko
Offline
Viimeksi kirjautunut: 6 päivää 21 tuntia sitten
Liittyi: 13.02.2012 - 12:44

Hahaa! Lisää tälläistä!