Sierra Nevada – puuteria, sorbettia ja näkymät Afrikkaan

 

Katselin ympärilleni Sierra Nevadan autiossa hiihtokeskuksessa. Valkoista näkyi vain pieninä läiskinä korkeammalla vuorten rinteillä. Lunta ehtisi tulla tuhdisti lisää ennen kauden alkua. Sen perässä tulisivat hiihtäjätkin. Kuukauden kuluttua kaikki olisi toisin ja keskus täynnä kuhinaa.

Olin ajanut halki Euroopan etsimään hiihdonopettajan töitä mantereen eteläisimmästä hiihtokeskuksesta. Uskoa lumille pääsemisestä oli kokeiltu matkan varrella, etenkin Espanjan kuumissa keskiosissa. Vuoria oli näkynyt viimeksi pari päivää aiemmin Ranskan ja Espanjan rajaseudulla.

Lopulta tienvarsiopasteisiin oli ilmestynyt laskettelijan kuvia. Uskonvahvistusta tarjoili myös auton navigaattori. Sen mukaan olimme pikkuhiljaa kiivenneet lähes kahden kilometrin korkeuteen. Pieni pätkä vanhaa gondolihissilinjaa tien varressa viimein vakuutti minut, että olin päässyt perille Sierra Nevadaan. Suuntasin työnhakuun.

 

sierra nevada, espanja, spain, ski, hiihto, hiihtokeskus, laskettelu

 

30 hiihtokoulua, jokaiselle jotakin

Alppihiihdon ystävä muistavat, kun Janne Leskinen näytti vuoden 1996 MM-kilpailujen Super-G:n neljännellä sijallaan, että suomalainenkin voi pärjätä. Mutta moniko muistaa, että kilpailut pidettiin aivan eteläisessä Espanjassa, näköyhteyden päässä Marokosta, Sierra Nevadan hiihtokeskuksessa?

Kävin useissa eri hiihtokouluissa etsimässä töitä. En taitanut espanjaa, joten välillä oli hieman hankalaa ilmaista asiaani. Siitä huolimatta sain työpaikan ja pääsin hommiin heti kauden alkaessa.

Kylä alkoi heräillä eloon marraskuussa. Rakennuksia kunnostettiin, katuja lakaistiin. Kun lunta alkoi joulukuun alussa tulla, tienvarret täyttyivät innokkaista espanjalaisista, jotka laskivat mäkeä luovasti erilaisilla esineillä, kuten pahveilla tai bodyboardeilla.

Rinteistä oli aluksi auki vain muutama, ja ne täyttyivät viikonloppuisin sekä lomien aikaan varsin tehokkaasti, jopa niin, että lippujen myyntiä säännösteltiin. Myöhemmin kaudella, kun kaikki 104 rinnekilometriä olivat käytössä, suosituimpien hissien jonot saattoivat venyä yli vartin mittaisiksi. Arkipäivinä rinteissä sen sijaan oli vallan mainiosti tilaa.

Joulun aika meni ulkomaisia matkailijoita, etenkin brittejä, venäläisiä ja portugalilaisia, opettaessa. Helppoja sinisiä rinteitä Sierra Nevadassa on paljon, mikä teki aloittelijoiden opettamisesta monipuolista.

Tammikuussa turistit vähenivät murto-osaan, ja meillä hiihdonopettajilla oli aikaa telmiä keskenämme lajin parissa. Hiihdonopettajia on Sierra Nevadassa paljon, onhan hiihtokoulujakin lähemmäs kolmekymmentä. Osa kouluista on erikoistunut johonkin, kuten britteihin, lapsiin, lumilautailuun tai telemarkiin.

Paikallisilla on tapana aloittaa hiihtoharrastus lähes aina hiihtokoulusta, ja muutenkin kynnys hiihtokoulun palveluiden käyttämiseen on matalampi kuin Suomessa. Se oli hiihdonopettajan näkökulmasta ilahduttavaa.

 

 

Puuteria, sorbettia ja hiihtovaelluksia

Rinteiden ulkopuolelta löytyi mukavaa puuhaa lähes koko kauden ajan. Kokeneimmat paikalliset hiihdonopettajat tiesivät lähes aina jonkun hiihtokeskuksen kolkan, josta löytyi hyvää laskettavaa. Talvikuukausien ajan hyvä laskettava Sierra Nevadassa tarkoittaa hyvälumisina talvina puuterilunta, keväämmällä sitruunasorbetilta tuntuvaa kevätfirniä.

Monille pienille offaripätkille rinteiden merkittyjen rinteiden ulkopuolelle pääsee hisseiltä lähes suoraan tai lyhyen poikkikulun laskemalla. Lähioffit on yleensä muutamassa päivässä kaluttu puhki. Jos viitsii kulkea pidemmälle tai laskea hissien ulottumattomiin ja skinnata pois, löytyy koskemattomia rinteitä pidempäänkin. Randoretkille löytyy välineitä ja oppaita ainakin hiihtokoulu Telemarkista.

Hiihtovaeltaminen on Espanjassa suosittua, sitä harjoittelevat jopa asepalvelustaan suorittavat. Monet harrastajat hiihtävät esimerkiksi laskettelukeskuksen lähellä sijaitsevalle Manner-Espanjan korkeimmalle huipulle, Mulhacénille. Siellä voi yöpyä retkeilymajassa, ja palata sitten hiihtokeskuksen alueelle. Hissillä taas pääsee muutaman sadan metrin päähän Sierra Nevadan vuoriston toiseksi korkeimmasta huipusta, Veletasta.

 

sierra nevada, offpiste, rinne, latu, offari

 

Hyvää aurinkovarmaa hiihtoa puolet vuodesta

Keskuksen korkeimmat osat sijaitsevat yli 3 300 metrissä. Sen ja tehokkaan lumetusjärjestelmän ansioista hiihtokausi on pitkä: rinteet aukeavat tavallisesti joulukuun alussa ja ovat auki usein vappuun asti. Sen jälkeenkin ylimmät rinteet ovat vielä treeniryhmien käytössä. Jopa Tornion tykki Kalle Palander on käynyt alkukesästä siellä leireilemässä. Treeniryhmät majoittuvat usein paikalliseen korkean paikan harjoituskeskukseen, jossa käy myös muiden lajien huippuja.

Keväällä, jos lumisateita ei ole saatu vähään aikaan, Sierra Nevadan rinteet ovat aamuisin niin kovia, että maailmancup-rinteet ovat niiden rinnalla velliä. Iltapäivisin alemmat rinteet taas ovat kesähiihtokunnossa, usein vieläpä kellertävinä Saharasta tuulen mukana tulleen hiekkapölyn vuoksi. Toisaalta aivan ylhäällä voi vielä huhtikuussa päästä laskemaan jopa sitä itseään, kuivana ja pehmeänä.

Monet kokeneet kävijät kehuvat Sierra Nevadaa aurinkovarmaksi keskukseksi. Ihon ja silmien kroonisesta punoituksesta suojatoimista huolimatta kärsineenä voin yhtyä näihin kehuihin. Ja jos rinteissä saatu aurinko ei vielä riitä, voi rusketusrajoja käydä häivyttämässä esimerkiksi Malagan tai Torremolinoksen rannoilla, joille ajaa hiihtokeskuksesta parissa tunnissa. Salobreñan tai Motrilin rannoille ajaa puolet nopeammin.

Jos rinnetouhuista haluaa pitää vapaapäivän tai -iltapäivän, löytyy lähimmästä kaupungista Granadasta katsottavaa. Unescon maailmanperintökohde -tittelin saanutta Alhambran palatsia ei kannata jättää huomiotta. Granadan läheltä löytyy myös mainioita sporttikiipeilykallioita ja retkeilyalueita, kuten vaikkapa Los Cahorros.

 

kinkku, unicef

 

Tapaksia ja before-ski'tä, bailando!

Espanjalaiseen tapaan Sierra Nevadassa on tavallista mennä hissien sulkemisen jälkeen tapasbaariin. Erityisesti sesonkiaikaan meno saattaa olla railakasta jo tuolloin. Varsinainen juhlinta, jota voisi kuvata jopa termillä "before-ski", alkaa vasta yhden–kahden aikaan yöllä. Ei ollut mitenkään tavaton näky, että aamulla hiihtokoululle kävellessäni vastaan tuli juhlimistaan lopettelevia kulkijoita. Vaikka ravintolat avaavat muualla Espanjassa iltaisin vasta myöhään, Sierra Nevadassa saa ruokaa koko päivän.

Sierra Nevadan hiihtokeskusta kehitetään jatkuvasti. Viime kauden uutuus oli halfpipe, joka valmistui siellä pidettyihin nuorten lumilautailun MM-kisoihin. Toki Sierra Nevadassa on omat kiistansakin - eläväinen keskus suljettiin kuluneena keväänä muutama viikko ennen aikojaan hiihtokeskustyöntekijöiden lakon vuoksi.

Sierra Nevada on loistava hiihtokohde jotakin erilaista kaipaaville sekä niille, jotka haluavat yhdistää hiihtolomaansa muutakin, kuten rannalla oloa tai kiipeilyä. Onhan Sierra Nevada jo sijaintinsa vuoksi varsin eksoottinen kohde, sillä ylhäältä rinteiltä on mahdollista nähdä Välimerellä seilaavia laivoja sekä Pohjois-Afrikan rannikko.

Kenties pääsiaa, eli hiihtoa, ei myöskään voi moittia: yli kilometrin korkeusero ja vaihtelevat rinteet ovat jo jotakin. Lisäksi usein kovin puheliaiden ja huolettomien espanjalaisten touhuja on viihdyttävä seurata.

 

 

Faktat

Korkeusero 1170 m

Rinteitä 119 kpl, yhteensä 104 km

Vihreitä 18, Sinisiä 40, Punaisia 50, Mustia 8

Hissejä 32

Lippuhinnat: kuuden päivän lippu sesongista riippuen 183-230 euroa

Netissä: sierranevada.es-sivut sekä Go Sierra Nevada -sivut


Plussat

+paljon aurinkoa

+ruoka ja vuokravälineet edullisia

+arkipäivisin hyvin tilaa laskea

+ihmiset ystävällisiä


Miinukset

-kovan tuulen riski

-hissiliput korkean sesongin aikaan hintavia

-ruuhkaisina aikoina meno rinteissä saattaa olla holtitonta 


Lue myös Anna Bengtsin artikkeli kuivamäkilaskettelusta Briteissä.


Geolocation
Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=41989.0
Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä