Patikkareissu Ellesmerensaarelle Kanadaan – varakkaiden erakkovaeltajien paratiisiin

TEKSTI ja KUVAT: Markus Siivola, Kanada

 

Twin Otter -lentokoneen moottorien huumaava melu täyttää koneen matkustamon. Tundrapyörät tömähtävät pomppuiseen kiitorataan, kajuutta tärisee rajusti ja tuntuu räjähtävän kivenropinasta. Lentäjä tekee tiukan jarrutuksen. Pysähdymme juuri ennen lyhyen kiitoradan päässä vaanivaa mutakuoppaa.

Astumme ulos aurinkoiseen ilmaan ja katselemme ympärillemme Lake Hazenissa, Ellesmeren saarella Pohjois-Kanadassa. Kanadan luonnonpuistoja hallinnoivan ja luontomatkailua kehittävän Parks Canadan kausityöntekijät rientävät meitä vastaan kottikärryn kanssa. He utelevat lentäjältä, tuntuiko laskeutuminen takapuolessa normaalia sileämmältä: he ovat vasta haravoineet kotikutoiselta kiitoradalta isot kivet pois.

On kesäkuun alku. Olemme vaimoni Delian kanssa saapuneet Quttinirpaaqin Kansallispuistoon. Olemme menossa kahden viikon kävelylle niin keskellä-ei-mitään kuin olla ja voi. Heitämme rinkat kottikärryyn ja suuntaamme leiriin.

 

Syrjäistä syrjäisempi naparetkien sillanpää

Kanadan arktisissa pohjoisosissa sijaitseva Ellesmere on maan pohjoisin saari. Pinta-alaltaan se on maailman kymmenenneksi suurin. Saarella asuu alle 200 ihmistä.

Kansainvälisesti kohtalaisen tuntematon Ellesmerensaari on tuttu ennen kaikkea pohjoisnaparetkeilijöille. Naparetkikunnat usein napsauttavat sukset jalkaan Ward Hunt Islandilta saaren pohjoisosasta. Matkaa navalle on noin 800 kilometriä.

Quttinirpaaqin Kansallispuisto on Kanadan pohjoisin ja toiseksi suurin kansallispuisto. Maailmassa on vain yksi kansallispuisto, joka on pohjoisempana kuin Quttinirpaaq. Se sijaitsee Grönlannissa.

Puistoa hallitsevat vuoret ja jäätiköt. Eläimiä, kuten myskihärkiä, susia sekä kahdella jalalla juoksevia valtavia jäniksiä on tundra tupaten täynnä. Alueella on ollut myös runsaasti karibuja, mutta niiden määrä on romahtanut. Susien määrä puolestaan on iloisessa nousussa.

 

kanada, ellesmere, siivola, jäätikkö, glacier

 

Vauraiden patikoijien paratiisi

Quttinirpaaqin Kansallispuistossa ei synny ruuhkia. Siellä käy parikymmentä ihmistä vuodessa, joinain vuosina paljon vähemmänkin. Tähän lienee selkeä syy: tilauslento Resolute Baysta Tanquary Fiordiin ja sieltä edelleen Lake Hazeniin maksaa noin 25 000 Kanadan dollaria. Ja saman verran takaisin. Tämän lisäksi meno-paluulento Ottawasta Resolute Bayhin kustantaa noin 5000 dollaria.

Kokonaishintaa reissulle tulee siis helposti 30 000 dollaria eli noin 24 000 euroa per nenä, jos menee kahdestaan. Vähän enemmän kuin normaali ruskaretki Sokostille, vaikka täräyttäisi Vuotsossa matkalla kaljat.

Tilauslentojen kustannukset voi jakaa muiden patikoijien kanssa. Koneeseen mahtuu maksimissaan noin kymmenen ihmistä varusteiden kanssa. Silloin hinnasta voi humpsahtaa nolla pois.

Vaimoni Delia on Baffininsaarella sijaitsen Auyuittuq National Parkin puistonjohtaja, joten pääsemme mestoille osittain firman piikkiin ja osittain aiemmin keräämillämme lentopisteillä. Vaellusmuonatkin saan ilmaiseksi ruotsalaisporukalta Pangnirtungissa.

 

13 päivää ja 170 kilometriä

Kansallispuistossa on lukuisia reittivaihtoehtoja patikoijille. Noin 8–10 päivän vaellus Lake Hazenistä Tanquary Fiordiin on suosituin, mutta erilaisia reittivaihtoja on lukuisia näiden kahden pisteen välillä. Niihin voi helposti ympätä jäätikönylityksiä tai huiputuksia.

Valitsemme hieman normaalia pidemmän reitin Lake Hazenistä Air Force Glacierin kautta Tanquaryyn. Alkupäähän lisäämme mutkan Weasel Laken kautta. Aikaa on 13 päivää ja matkaa noin 170 kilometriä. Pisin koskaan tekemämme kävelyretki.

Paras aika mennä Quttinirpaaqiin on kesäkuun puolessa välissä. Silloin jäätiköiden sulamisvedet eivät vielä virtaa kovin vuolaasti eikä hyttysistä ole riesaa. Tästä huolimatta on tyypillistä, että turistiryhmät pyrkivät paikalle heinäkuun lopulla. Pelätään kylmiä ilmoja, vaikka Lake Hazenin alue on arktinen keidas ja lämpötilat ovat usein korkeammat kuin etelämpänä.

Kun saavumme, Lake Hazenissä on 13 astetta ja hillumme teepaidoissa. Puistonjohtaja Alex grillaa meille karibua illalliseksi.

Tundran sudet ovat enemmän lempeitä ja uteliaita kuin vaarallisia. Joskus ne saattavat tulla pällistelemään teltan absidiin saakka. Tarkoituksenamme on ottaa bear bangereita eli karkoituspaukkuja susia varten mutta unohdamme ne Lake Hazenin leiriin.

 

 

Vaara vaanii joenylityksissä

Suurimmat vaarat puistossa liittyvät jokien ylityksiin, sillä virta voi olla voimakas ja pohja pettävä. Jokien ylitystä varten varaamme paksut sukat ja vaellussauvat. Parempi olisi olla sandaalit.

Vain kourallinen ihmisiä maailmassa käy Quttinirpaaqin syrjäisillä, arktisilla vuorilla samoamassa. Arvostamme syrjäisyyden ja pitkän reittimme tarjoamaa haastetta. Tunnemme olomme todella etuoikeutetuksi.

Ensimmäinen joenylitys Henrietta Nesmith -jäätikön juurella on etukäteen reitin vuolain, mutta se sjujuu ongelmitta. Ajoituksemme osuu nappiin. Kesä on niin alussa, että jäätiköt eivät ole vielä alkaneet sulaa täydellä teholla. Jatkamme tarpomalla Lake Hazenin rantaa, kunnes olemme kolmen päivän päästä järven päässä.

Lake Hazenistä eteenpäin seuraamme vuoristojen välissä puikkelehtivaa laaksoa. Saavutamme reitin komeimman osuuden. Matka jatkuu vuorien ja jäätiköiden puristuksessa Ekblaw-järveä kohti. Ekblaw muodostuu kahden valtava jäätikön sulamisvesistä, ja vedenpinnan korkeus voi vaihdella yli kymmenellä metrillä.

Yöllä aurinko ei laske ollenkaan, vaan pyörii ympyrää taivaalla läpi vuorokauden. Eräs aamu heräämme susien ulvontaan.

Maasto vaihtelee loistavasta helvetilliseen mutta on pääasiassa hyvää. Mitä lähempänä jäätiköt ovat, sitä hankalammaksi kävely muuttuu. Ne tulevat koko ajan lähemmäksi.

 

ellesmere, kanada, hampaat

 

Kovaa nälkää ja pientä ketutusta

Vaikka viikon kävely on mannaa, seitsemännen päivän jälkeen meille iskee nälkä ja - yllätys yllätys - lievä vitutus. Päivittäiset ruokamäärät eivät tunnu enää riittävän vaikenevassa maastossa, ja matkaa on vielä rutkasti jäljellä. Heräämme molemmat nälkäisinä keskellä yötä. Kuvittelen mielessäni muhkean pihvin enkä saa sitä enää mielestäni. Päätämme ostaa kaasugrillin, kun palaamme kotiin.

Olemme fyysisessä ja henkisessä kuopassa.

Alamme syödä ekstra-annoksen kaurapuuroa aamuisin. Alituinen nälkä helpottuu hieman. Apatia laantuu myös hiljalleen, kun hyväksymme, että pois ei pääse kuin kävelemällä. Ekblawn rannalta löydämme pienen paratiisin, joka hurmaa meidät täysin. Innostumme taas kävelemisestä ja elämästä.

Reissu päättyy Tanquary Fiordiin 13. päivän aamuna. Viimeisen joenylityksen jälkeen vastassamme on Parks Canadan Doug, joka on tuonut meille omenoita ja appelsiineja – hieno mies. Tanquaryn leirissä käymme suihkussa ja syömme taivaallista Dougin valmistamaa karibua.

Vyötäröstä on kadonnut ilahduttavasti pari kiloa, totean.

 

Huurre-ryhmän terveiset vuodelta 1984

Seuraavat kaksi päivää hengailemme Tanquary Fiordissa ja odottelemme sään paranemista: Twin Otter ei pääse laskeutumaan suunnitellussa aikataulussa huonon sään vuoksi. Selailemme Parks Canadan pienen pienen vieraskeskuksen kirjoja ja Delia leipoo keksejä. Bongaan vieraskirjasta ainoastaan yhden suomalaiskirjauksen: vuoden 1984 suomalainen naparetkikunta, allekirjoittanut Huurre-ryhmän Jouko Jääskö. Terveisiä Joukolle!

Maksaisinko tästä kokemuksesta kymmeniä tuhansia dollareita? Ehkä, jos olisin miljonääri. Maisemat ovat ainutlaatuiset ja turvaverkon lähes täydellinen puute tekee elämyksestä sähköisen. Se että tekee kaiken oikein muuttuu oikeasti merkittäväksi. Teltasta tulee turvallinen pyhättö. Sitä täytyy varjella. Polttoainetta ja ruokaa täytyy varjella. Kynnet huollettava. Kaikki mitä teet tai jätät tekemättä vaikuttaa suoraan tilanteeseesi ennemmin tai myöhemmin.

Turvamarginaalin puuttuminen on omalla tavallaan rauhoittava tunne, sillä se pakottaa keskittymään ja antaa luvan käyttää kaikkea sitä ymmärrystä ja tietoa ja taitoa, jonka on vuosien saatossa kerännyt.

Kuin vahvistaakseen näkemykseni, seuraavana päivänä puistoon saapuu pari miljonääriä.

 

 

Faktat (lähde: Wikipedia)

Ellesmerensaari (engl. Ellesmere Island,) on Kanadan arktisten saarten pohjoisin saari. Pinta-alaltaan (196 235 km2) se on maailman kymmenenneksi suurin ja Kanadan kolmanneksi suurin saari. Vuonna 2001 saarella asui 168 ihmistä. Saaren kolme asutuskeskusta ovat Alert, Eureka ja Grise Fiord.

Lake Hazen on Ellesmerensaaren luoteisosassa Hazenin tasangolla sijaitseva arktinen järvi, joka on kolmanneksi suurin napapiirin pohjoispuolisista. Sen ympärillä on luonnonsuojelualue Quttinirpaaqin kansallispuisto. Järvi sijaitsee leveyspiirillä 81° 50′ 180 km lounaaseen Alertista.

Quttinirpaaqin kansallispuisto (engl. Quttinirpaaq National Park) on Kanadan pohjoisin kansallispuisto, ja Wood Buffalon kansallispuiston jälkeen toiseksi suurin kansallispuisto. 

Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=41268.0
Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä