Mont Mauditin onnettomuus Alpeilla oli synkin aikoihin – ”Kirottu vuori” vyöryi ja surmasi yhdeksän kiipeilijää

 

Ranskan Alpeilla, Mont Blancin (4810 m) alueella, sattui eilen torstaina 12. heinäkuuta synkin vuorikiipeilyonnettomuus vuosiin. Mont Mauditin (4465 m) koillisseinämän lumivyöryssä menehtyi yhdeksän kiipeilijää. Loukkaantuneita oli saman verran. Loukkaantumiset olivat lieviä eikä kadonneita enää ole, joten kuolonuhrien lukumäärä ei nouse.

Myös suomalaisia yrittää joka vuosi Mont Blancille samaa suosittua Kolmen huipun reittiä. Onnettomuuspäivänä suomalaisia ei Mauditin seinämän tuntumassa ollut. Kuolonuhrit olivat brittejä, saksalaisia, espanjalaisia ja sveitsiläinen. Menehtyneissä oli myös vuoristo-oppaita.

Mauditin seinämä on reitin kiipeilyteknisesti haastavin osa. Vuoren ranskankielinen nimi tarkoittaa kirottua vuorta.

 

Relaa.com tavoitti tuoreeltaan onnettomuuden jälkeen Chamonix'ssa seitsemän vuotta työskennelleen UIAGM-vuoristo-opas Dylan Taylorin. Hän tuntee onnettomuuspaikan erinomaisesti.

”Monet aiemmista Mauditin vyöryistä ovat olleet seinämän yläosasta sortuneiden serakkien aiheuttamia. Todennäköistä on, että niin on käynyt myös tällä kertaa. Putoava jäämöhkäle lienee laukaissut laattavyöryn”, arvioi amerikkalainen Taylor.

Vyöryyn joutui useita köysistöjä noin 4000 metrin korkeudessa Mauditin jyrkähkön koillisseinämän alapuolella. Lumi- ja jäämassat pyyhkäisivät mukaansa yhteensä 28 kiipeilijää. Laattavyöryllä oli leveyttä noin 150 metriä. Se jyräsi lähes kahdensadan metrin matkan. Onnettomuus tapahtui viiden maissa aamulla. Blancin alueella ei ollut voimassa varoitusta kohonneesta lumivyöryvaarasta.

Mont Blancin lähistöllä Chamonix'ssa käynnistellään tutkimuksia, mitä vyöryonnettomuudessa tarkalleen ottaen tapahtui, ja miksi siihen joutui niin monta kiipeilijää. (BBC:n video tilanteesta.)

 

Oikukas sää aiheuttanut jälleen tänä kesänä ongelmia

Maudit on samalla reitillä olevaan Taculin seinämään verrattuna vakaa. Mauditin tiedetään vyöryvän isosti vähintään muutaman vuoden välein, mutta Mauditin yläosaa loivempi Tacul tunnetaan tiheistä vyöryistään, joista osa yltää pitkälle Midin jäätikölle.

Taylor pääsi analysoimaan tuoreeltaan kuvia onnettomuuspaikalta, ja hän oli myös keskustellut vyörystä pienin vammoin selvinneen kollegansa kanssa. Taylor lisää, että sortuneen serakin lisäksi muutkin selitykset vyöryn laukeamiselle ovat mahdollisia. Hän viittaa spekulaatioon, jonka mukaan vyöryn olisi laukaissut yksittäinen kiipeilijä – ”Mutta tässä vaiheessa siihen on vaikea ottaa kantaa.”

Tämän mittaluokan onnettomuuksia sattuu verraten harvoin. Edellinen iso onnettomuus alueella oli 2008, jolloin Taculin seinämän vyöryssä menehtyi kahdeksan kiipeilijää.

Sääolosuhteet ovat olleet jälleen tänä kesänä oikukkaat Alpeilla. Niin myös Chamonix'ssa.

”Kesäkuun tosi kuuman jakson jälkeen on ollut myrskyisää ja epävakaista. Lisäksi aivan viime aikoina vallinnut voimakas lounaistuuli on saattanut lisätä Mauditin seinämän yläosan lumikuormaa”, Taylor sanoo.

Jotain keleistä kertoo sekin, että monina viikkoina vuorelle ei ole yksinkertaisesti ollut asiaa.

”Minulla on ollut asiakasryhmä sovittuna viidelle Mont Blanc -reissulle. Kerran olemme päässeet vuorelle saakka”, kertoo Coloradosta kotoisin oleva Taylor.

 

chamonix, maudit, dylan taylor, uiagm, mountain, guide, alps

 

Olisivatko lumiturvallisuusvarusteet säästäneet ihmishenkiä?

Kiipeilijät eivät ole omaksuneet vapaalaskijoiden tapaan lumiturvallisuusvarusteiden käyttämistä vuorilla liikkuessaan. Tämä johtunee ainakin parista syystä. Kiipeilijät liikkuvat yleensä erilaisessa maastossa kuin laskulinjoja hakevat kiipeilijät. Lisäksi kiipeilijät eivät ole tottuneet kantamaan lähestymisillä mukanaan piippareita ja sondeja, etenkin, jos reitillä on tärkeää edetä mahdollisimman nopeasti eli mahdollisimman kevein varustein. Nopea liike myös lähestymisillä lisää turvallisuutta. Mitä vähemmän aikaa vyörylle altistuu, sen parempi.

”Lumivyöryt tappavat enemmän kiipeilijöitä, kuin kiipeilijät hoksaavatkaan. Yleensä kuolemantapaukset tosin painottuvat talvikauteen ja jääkiipeilyyn”, tietää ympäri maailmaa työkseen ja huvikseen kiipeilevä Taylor.

Vapaalaskijoilla nopeasti yleistyneet ABS-lumivyöryreput toimivat siten, että vyöryyn joutuessaan repun sivuille voi laukaista hiilidioksidilla täytetyt säiliöt, jotka kelluttavat uhria vyöryn pinnalla ja useimmissa tapauksissa estävät lumeen hautautumisen. Niiden rinnalla kulkee mukana aina vapaalaskijan pyhä kolminaisuus: lumivyörypiippari, -sondi ja -lapio.

Olisiko kiipeilijöiden syytä omaksua vapaalaskijoiden lumiturvavälineistöä?

”Vyöryt ovat vain yksi alppikiipeilyn riskeistä putoamisen, kivivyöryjen ja railojen rinnalla. Neljään vuoteen Alppien kesäkiipeilyssä ei ole menehtynyt merkittävää määrää kiipeilijöitä vyöryissä. Sen sijaan vapaalaskijoita kuolee talvisin joka vuosi maailmanlaajuisesti kolminumeroinen luku. En siis näe, että tilastot tukisivat lumiturvallisuusvälineiden käyttöönottoa kiipeilyssä”, järkeilee Taylor.

Taylor muistuttaa, että terävät kiipeilyvälineet, kuten hakut ja jääraudat, sopivat huonosti yhteen ABS-reppujen ilmataskujen kanssa. Mauditin tapauksessa vyöry ilmeisesti jyräsi kiipeilijät palasiksi, joten elävää sondattavaa olisi ollut vähän.

”Vyörydebriksessä oli niin paljon isoja jäämurikoita, että oletan surmansa saaneiden menehtyneen pikemminkin traumaan kuin tukehtumiseen”, Taylor sanoo.

Uhrien etsinnässä käytettiin sondien lisäksi lämpökameroita ja vyörykoiria. Vuoripelastajia helikoptereineen oli sekä ranskasta että Italiasta.

Kokenein menehtyneistä kiipeilijöistä oli britti Roger Payne. Payne oli UIAGM-vuoristo-opas ja erittäin arvostettu kiipeilyvaikuttaja, joka oli kiivennyt Alpeilla joka vuosi 70-luvulta lähtien. Payne oli myös lumivyöryasiantuntija. (British Mountain Councilin juttu Paynesta.)

 

Tulossa synkkä alppikiipeilykesä

Suosittu Kolmen huipun reitti on saanut nimensä siitä, että sen tuntumassa sijaitsee Mont Blancin ja Mont Mauditin lisäksi kolmas nelitonninen, Mont Blanc du Tacul (4248 m). Reitin alkuun pääsee Chamonix'sta kabiinihissillä Aiguille du Midille nousemalla. Reitti tunnetaan myös Blancin poikkikulku -nimellä (3 Mouts Traversee). Kaikkein suosituin reitti Blancin huipulle on Gouter, joka on myös helpoin.

Chamonix'n vuoripelastajien PGHM:n mukaan Blancin alueella menehtyy vuosittain reilut kolmisenkymmentä ihmistä. Onko se paljon? Seudulla liikkuu tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä kauden mittaan. Keskivertopäivänä pelkästään Blancin toppiin yrittäjiä voi olla yli sata, sesonkiaikaan heinä–elokuussa tuntuvasti enemmän.

Tänä kesänä eri puolilla Alpeilla on kuollut onnettomuuksissa jo 18 kiipeilijää. Tästä saattaa tulla erittäin synkkä suvi, sillä tätä juttua kirjoitettaessa ollaan vasta heinäkuun ensimmäisellä puoliskolla. Tyypillistä tuoreille onnettomuuksille on, että ne ovat sattuneet reitiltä poistuttaessa tai laskeuduttaessa.

 

Taustatietoa:

Daily Mail, onnettomuudesta

BBC:n kuvagalleria onnettomuuspaikalta

BBC, Ranskalaisministeri pahoittelee ja lupaa selvittää syitä

Kolmen huipun reitistä, Summitpost.org, Ranskan puoleisista reiteistä Terragalleria


Kirjoittaja on kiivennyt kahdesti Kolmen huipun reitin Mont Blancille, kavunnut Mont Mauditille myös Italian puolelta, viettänyt Mauditin satulassa bivy-öitä sekä todistanut Taculin seinämän lumi- ja jäävyöryjä.

 

 

 

Geolocation
Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=41111.0

Artturi Kröger