Miltä tuntuu meloa luvatta Imatrankoskessa?

Imatrankoski nousi uutisotsikoihin viime lauantaina, kun kahden ihmisen pelättiin hukkuneen koskinäytöksen kuohuihin. Lopulta selvisi, että imatralainen kaksikko oli joutunut kyllä veden varaan, mutta selvinnyt sieltä omin avuin pois. Mitä ilmeisimmin he olivat vieläpä joutuneet Vuokseen varsinaisen kosken jälkeen, ensimmäisen altaan loppupään kiviltä, josta veden äärelle pääsee helposti.

Helposti veteen pääsi myös viime syksynä, kun jylhä Imatrankoski vapautui ohijuoksutusten vuoksi koskimelojille, kun koskessa juoksutettiin vettä voimalaitoksen ohi. Paikalle oli löytänyt myös nimimerkki Paikallinen meloja ystävineen ja Relaan valokuvaaja.

Tilanne oli monen sattuman summa.

Samalla, kun Saimaan korkean vedenpinnan takia Vuoksea ylijuoksutettiin, oli myös voimalaitoksen määräaikaishuollon aika. Niinpä veden annettiin virrata vapaasti sekä Tainionkosken että Imatrankosken läpi.

Kun koskinäytöksen aikana vettä lasketaan 350-400 kuutiometrin sekuntinopeudella, oli tänä syksyisenä päivänä koskessa noin 80 kuution virtaama. Oli aika haastaa Imatrankoski, jonka on ennen paikallista melojaa käynyt melomassa vain kolme henkilöä.

Imatrankoski on paikalliselle melojalle kiinnostava haaste, sillä se on vain harvoin melontakunnossa. Lisäksi meloja on ehtinyt tuijotella kosken kuohuja pienestä pitäen. Hieno, kunnioitettava paikka, jota ei tuosta vain lasketa. Taitaapa olla kiellettyäkin. Myös kosken harvinainen muoto varsinkin Etelä-Suomessa tekee siitä kiinnostavan.
"Kosken vaikeusaste on paljon kiinni veden määrästä. 80 kuutiota sekunnissa on leppoisaa melomista. Toki siellä on muutama köngäs, joissa linjan pitää olla tarkempi. Enemmän kokonaisuuteen vaikuttaa se, että Imatrankoski on kanjoni. Kanjoniin joko mennään tai ei mennä, kesken ei pääse pois."


Koskenuoma sillan suunnalta. Kuva: Arttu Muukkonen

 


Tutustumista hankaliin paikkoihin. Henkilöt blurrattu tarkoituksella. Kuva: Arttu Muukkonen

 


Vettä kohti. Kuva: Arttu Muukkonen

 

Imatrankoskea päin

Eräänä viikonloppuaamuna paikallinen meloja lähti siis parin melaystävänsä kanssa katsastamaan koskea. Aurinko lämmitti, keli oli sopiva ja kuivapuku mukava. Kukaan ei huomannut, kun porukka hiippaili kosken yläjuoksulle ja puikahti rantakiviltä veteen.

Ja sitten liikkeelle. Pian he olivat ensimmäisen isohkon könkään kohdalla.

"Siellä koskessa tuli valtava tsemppifiilis, kunnon point of no return -meininki. Siitä tilanteesta saa hirveästi lisävoimaa itselleen, tuntuu, että vaikeankin paikan pystyy selvittämään helposti, koska oli niin hyvä lataus päällä."

Kokenut, Norjassakin (melomassa) käynyt paikallinen meloja ehti katsella hieman ympärilleen.

"Näkymä alhaalta on aivan mahtava, koska ympärillä nousevat parikymmenmetriset seinämät suoraan vedestä. Ylhäältä sillalta tai muilta katsomispaikoilta ei hahmota korkeutta eikä sitä, kuinka iso koski todella onkaan. Tämä oli toinen kerta, kun meloin sen, joten linjat olivat jo tutumpia. Pidän isovetisestä melomisesta, silloin voi meloa reilusti eikä tarvitse passailla eikä välittää kivistä."



Paikallinen meloja keskellä kanjonia. Kuva: Arttu Muukkonen

 

Imatrankoskessa vesi on nopeaa. Paine on voimakas, mutta toisaalta vesi on ilmavaa ja höttöistä.
"Stoppariaaltojen jälkeen saattaa olla niin ilmavaa, ettei saa yhtänä pitoa. Niskapaikoissa taas vesi on tosi paineista. Koko ajan pitää meloa, matkustajana ei voi olla yhtään, sillä muuten koski vie sinne minne haluaa."

Ja niihin paikkoihin ei varsinkaan Imatrankoskessa pidä mennä. Tarjolla on vaarallisia undercutteja varsinkin virran itäpuolella. Niihin voi kolhia itsensä ikävästi.

 

 


Imatralainen seikkailuyritys on järjestänyt voimalinjojen alla koskiuintisessioita. Kuva: Arttu Muukkonen

 

Koskiuinti myös Imatrankoskessa on oikein tehtynä turvallista

Viime viikonlopun uutisointi Imatrankoskeen joutuneesta pariskunnasta oli osin harhaanjohtavaa, sillä itse koskessa pariskunta ei ollut pulikoinut, vaan alajuoksulla. Lisäksi puhelu hälytyskeskukseen tuli yhdeksää yli kuusi, jolloin vettä ei ole vielä merkittävästi virrannut uoman alaosaan asti.

Imatrankosken yli pääsee liukumaan vaijerirataa pitkin, jota pyörittää Imatra Expressin Janne Hinkkanen. Elämys- ja seikkailuhommia pitkään tehnyt Hinkkanen on ohjannut luvallisesti kosken alajuoksulla sekä koskenlaskuvenettä että koskiuintia. Uiminen altaan jälkeen sinänsä ei ole vaarallista, mutta toki varustuksen pitää olla kunnossa ja pelastushenkilöstön paikalla.

Viikonlopun uimareiden tarkka sijainti ei ole tiedossa, mutta oletetun kohdan perusteella Hinkkanen arvioi koskiuimista Imatrankoskessa – tai siis sen alajuoksulla - suhteellisen turvalliseksi aktiviteetiksi. Hän kommentoi tilannetta yleisellä tasolla.
"Imatrankoskessa on kolme selvää sektoria. Itse koski, sen jälkeen kesäteatterin kohdalla alkava allasosio sekä kolmas alue, joka alkaa ison voimalinjan alta. Olemme olleet uimassa kolmannella sektorilla," koskiuintiohjaajaksi kouluttautunut Hinkkanen kertoo.

 


Englanniksi kielletään vain kuivaan uomaan meneminen. Märästä ei puhettakaan... Kuva: Arttu Muukkonen

 

Hinkkanen arvelee, että veden nopeus on saattanut yllättää kaksikon.
"Jos he ovat olleet altaan päättävillä kivillä, kuten jokin huhu on kertonut, nousee vesi siellä todella voimakkaasti. Ensin näyttää, ettei sieltä tule mitään, ja sitten ryöppyää. Mutta jos he ovat joutuneet veden varaan vasta juoksutuksen loppuvaiheessa, ei virtaus ole ollut enää niin voimakasta."

Tietyt paikat koskessa ovat erittäin vaarallisia. Suurin haaste on, että veden virtaus vaihtelee joka päivä.
"Kun tavallisessa koskessa voi katsoa virtausta ja se menee suunnilleen samoissa uomissa, muuttuu Imatrankoskessa tilanne erittäin nopeasti. Jos joutuu päävirran, virran rajan ja akanvirran risteykseen, voi käydä todella pahasti, kun virta vie eri suuntiin ja hakkaa kiviin."

 

Mutta parhaimmillaan kosken alajuoksulla uiminen on mukava vesipuistoaktiviteetti, kuten Hinkkanen paikkaa kuvailee.
"Tuolla on parhaimmillaan niin paljon vettä, että voi uida koskiuintia pää edellä, mikä on harvinaista. Parhaimmillaan se on luonnon oma vesipuisto, pahimmillaan loukku. Mutta jos varusteet ovat kunnossa, eli liivit, märkäpuku, kypärä ja osaaminen ovat hallussa, on alajuoksulla päävirta vain hyvä kyyti. Lisäksi pitää tietysti olla koulutetut pelastajat, heittoliinat ja muut asiat kunnossa."

 

 

Jos joudut koskeen, käännä jalat alavirtaan

Jos kaikista kielloista ja järjen äänestä sekä tolkun valosta huolimatta huomaa olevansa kosken vietävänä - oli se Imatrankoski tai mikä tahansa virtaava vesi - kannattaa muutama asia ottaa huomioon.

Pyri kääntämään jalat alavirtaan ja kasvot ylöspäin. Kivien kohdalla yritä ohjata itsesi jalkojen avulla kivien yli siten, että takamus ja selkä menevät niiden yli.

Pyri välttämään takertumista kiinni yhtään mihinkään. Älä ui virtaa vastaan, vaan käytä sen voimaa hyväksesi esimerkiksi liikkumalla sivusuunnassa virran laidalle.

Kun virta ei enää vie, ui rantaan.

 

Geolocation

Arttu Muukkonen