Mike Douglas - mies, joka keksi twintip-suksen

Kolme vuotta sitten edesmennyt Shane McConkey kertoi keksineensä rocker-suksen, kun hänen laskukaverinsa testisuksi murtui etusiteen kohdalta ja se näytti kelluvan sen vuoksi paremmin lumen pinnalla. Se oli jännä ja hauska tarina.

Toinen vapaalaskulegenda, kanadalainen Mike Douglas, 42, taas kehitti molemmista kärjistä taivutetun twintip-suksen. Olen vähän pettynyt, kun Douglas kertoo, ettei koko laskettelumaailman mullistanutta innovaatiota edeltänyt sattumus, vaan palaveri, jonka tarkoituksena oli hakea mahdollisuuksia jatkaa leppoisaa elämää. Tai no, en ole oikeasti pettynyt. Twineillä alkoi omakin laskettelu-urani.

 

Ensimmäinen keksintö:
suksi, jonka molemmat kärjet ovat käyriä

Entisenä maajoukkuekumparelaskijana Douglas, silloin noin 26-vuotias hiihtopummi, oli elänyt jo useamman vuoden valmentamalla kumparejunnuja ja laskemalla japanilaiselle suksimerkille.

Kauden 1996-97 jälkeen Japanista kuului huolestuttavia uutisia: sponsorisopimuksia oli vaikea jatkaa, koska kumparelaskun suosio ja suksibisnes oli menossa idässä alaspäin. Jotain piti keksiä, jotta ”lumilautailutyylisten” temppujen kehittely ja rento elämäntapa Whistlerissä voisi jatkua.
”Vaikka en kilpaillut, tein videoita ja sain osan elannostani suksimerkiltä. Olisi ollut vaikea pitää sitä elämäntyyliä yllä, kun osa rahoituksesta puuttui.”

Douglas istahti kesällä 1997 kavereidensa kanssa miettimään, mitä he voisivat tehdä. Puhetta riitti uudenlaisista tempuista, joita he hyppivät hyppyreistä. Voisiko niihin liittyen keksiä jotain? Paremman suksen, ehkä?
”Aloimme miettiä takaperin laskemista ja sen helpottamista. Vähän leveämpi suksi voisi olla hyvä – silloin 80-millinen oli läski – samoin sen pitäisi olla kevyempi, twintip myös. Suksen pitäisi kuitenkin olla pidempi kuin Snowblade.”

Pam. Siinä se oli. Uusi suksi, joka toimisi parkissa, puuterissa ja olisi twini.
”Sanoin kavereille, että meidän pitää alkaa myydä tätä ideaa suksifirmoille.”

Alku oli vaikeaa.
”Kukaan ei kiinnostunut meidän ideasta. Mutta lopulta Salomon kiinnostui ja he päättivät alkaa työskennellä kanssamme.”

Douglasilla ja hänen ystävillään – samassa jengissä pyörivät JF Cusson, JP Auclair ja vastaavat entiset kumparelaskijat – ei ollut tavoitteena kääriä hurjia voittoja uudella innovaatiollaan, vaan vain jatkaa laskemista ja vältellä oikeita töitä.
”Ei meillä ollut isoja suunnitelmia tai edes kuvitelmia, että keksintömme muuttaisi tämän lajin suunnan. Ei, ei, halusimme vain laskea.”

Loppu on kliseisesti historiaa. Salomonin 1080 oli pitkään standardi twintip-suksille ja sitä on myyty vuosien varrella miljoonia pareja.

Vauhti vain kiihtyi. Hiljaisista hiihtopummeista tuli staroja.
”Se alku oli todella, todella hurjaa. Meistä, ei niin hyvin tunnetuista ex-kumparelaskijoista tuli yhtäkkiä julkkiksia. Kamerat seurasivat kaikkialle. Kaiken huipuksi ESPN lähetti kameraryhmän peräämme, kun aloimme reissata ympäri maailmaa. Se oli hyvä vuosi, heheh.”



Mike Douglas. Kuva: Arttu Muukkonen


Toinen keksintö:
tehdään ilmaisia, mutta laadukkaita laskuvideoita Youtubeen

Niin oli Mike Douglas jatkava siis elämäntyyliään vielä vuosien ajan. Elämä Whistlerissä oli mukavaa. Talvet hän lasketteli, esiintyi laskuleffoissa ja kehitteli Salomonilla suksia. Kesäisin hän järjesti Momentum Ski Camps –laskuleirejä. Puuhaa riitti.

Mutta kun Mike sai vaimonsa Suzien kanssa heidän ensimmäisen lapsen vuonna 2004, alkoi touhua olla liikaa. Tuli burn out. Douglas jätti kesäleirien vastuuhommat ja otti vähän aikaa rennosti.

Douglas on aina touhunnut videoiden kanssa. Jo kumpareaikoina suorituksia piti kuvata ja editoida nauhoja, mutta intohimoisena laskijana hän on mieluummin ollut kameran edessä kuin takana.  Vuonna 2006 Salomonin markkinointitapahtumassa keksittiin taas jotain, mistä riittäisi Douglasille puuhaa. Douglas oli suunnittelemassa promovideota vapaalaskusta Japaniin, kun idea tiimileffasta tuli.
”Alppipuolen markkinointipomo Bruno Bertrand ehdotti, että Salomon voisi tehdä seuraavana talvena tiimileffan. Kysyin siinä, että tiedättehän Youtuben? Että meidän kannattaisi julkaista materiaalia mieluummin siellä, koska ei dvd:tä jaksa katsoa uudelleen, mutta Youtubessa katselee jotain joka päivä. Siten tavoittaisi enemmän yleisöä.”

Päätettiin tehdä nettisarja. Ja niin sai Freeski TV sai alkunsa.  Ensimmäiset talvet ohjelma oli makasiinityyppinen ”minä siellä ja täällä ja mennäänpä katsomaan mitä näille tyypeille kuuluu”, kuten Douglas asian ilmaisee.

Muutaman talven jälkeen Freeski TV:ssä tapahtui muutos. Se liittyi Douglasin ikään. Hän huomasi, ettei pystynyt 37-vuotiaana laskemaan sillä tasolla, jolla maailman parhaat laskevat.
”Haluan tehdä uusi temppuja, kelata uusia juttuja ja tehdä niitä. Sieltä saan motivaation laskemiselle. Jos en pysty siihen, suutun itselleni.”

Selkäkivut saivat lopulta Douglasin vaihtamaan pysyvämmin kameran taakse. Kehitys laskijana oli päättynyt, mutta intohimon kohteeksi tuli kuvaaminen.
”Tarvitsen sen jonkin motivaation, jonkin asian jota ajattelen ja jossa haluan kehittyä. Sen huomaa myös ohjelmassa: kolmas kausi on paljon mietitympää kuin pari ekaa kautta.”

Ei sillä, että Douglas ei enää laskisi. Totta kai, trikit pyörivät ja vauhti on kova, mutta laskemisen rinnalle on noussut selkeästi kuvaaminen ja käsikirjoittaminen.
”Saan hyvät kiksit myös tosi hyvästä kuvauspäivästä, kun tarinat saadaan valmiiksi ja kaikki onnistuu.”

 

Uudella kaudella
vain 12 jaksoa

Tänään alkava kuudennella kaudella on vain 12 jaksoa aiemman 15:n tai jopa 20:n sijaan. Syy on yksinkertainen: parempi laatu vaatii enemmän aikaa.
”Lisäksi todella hyvät jaksot saavat paljon enemmän huomioita kuin keskinkertaiset.”

Freeski TV:n aiheet, kuten vanhat hiihtopummit Nelsonissa (S04 E17) ja istumalaskija Josh Dueckin tarina (S05 E05), syntyvät ennen kautta ideapalaverissa. Siellä Douglas kuvausryhmineen kehittelee noin 30 aihetta, joiden päälle voi rakentaa aikatauluja ja tarkempia suunnitelmia. Näistä ideoista otetaan noin kaksi kolmasosaa talven jaksoista. Yksi kolmasosa jätetään sattumille ja mahdollisuuksille. Enää pelkkä laskeminen ei myöskään riitä.
”Ei se, että Venäjällä voi helihiihtää, ole niin kiinnostavaa. Tarina syntyy siitä, että voimme asua reissulla Mihail Gorbatsovin entisessä loma-asunnossa. Laskemisella täytetään vaan tyhjät kohdat.”

Yksi lennosta napattu idea nähdään heti ensimmäisessä jaksossa.

Douglas on uransa aikana käynyt Japanissa yli 30 kertaa, mutta tällä kertaa he halusivat mennä tekemään episodin Hakuban Alpeista. Japanilainen Tatsuya Tayagaki pyörittää Bravo-laskulehteä ja seuraa ulkomaalaisia kuvausryhmiä talven aikana tehdäkseen niistä juttuja.
”Kun näin, millaisessa autossa Tatsuya asuu, muutimme heti kuvaussuunnitelmiamme. Ei Hakuba ollut enää niin kiinnostava, vaan Tatsuya!”
Douglas innostuu ja näyttää puhelimestaan kuvia pienestä lumen peitossa olevasta pakettiautosta, jonka luukusta Tatsuya kurkistaa.

Kuvausryhmä kävi Tatsyan kanssa temppelissä ja tulijuhlilla, joissa toivottiin hyvää onnea tsunamin jälkeiselle vuodelle.
”Ne olivat huikeita kokemuksia. Tällaiset tyypit ovat huikeita ihmisiä ja heissä on itsessään se tarina. Ja tarinoita haluamme kertoa. Uskon, että tulevalla Freeski TV:n kaudella se on onnistunut parhaiten tähän mennessä.” 



Mike Douglas kuvaamassa Mammoth Mountainilla, Kaliforniassa. Kuva: Arttu Muukkonen


Piinapenkkikysymykset

Kun kuulin tapaavani Mike Douglasin, annoin laskututtujeni mahdollisuuden esittää hänelle kysymyksiä. Seuraavassa satoa.
 

Miikka Niemi pyysi sanomaan moi.
”Aa, Miikka. Olen heidän iso fani, he tekevät hyvää duunia.”

Muistatko ne nuijat suomalaiset Cortinan parkkipaikalta?
”(Naurua) Joo, siellä oli paljon skandinaaveja. Heidät tunnistaa kirkkaimmista väreistä. ”

Monta slaissia on ennätyksesi Pizza Hutin lounasosuudessa?
”Yritän olla syömättä paljon pitsaa, se ei ole näin vanhalle miehelle terveellistä.”

Harmittiko viime viikolla Midin ala-asemalla, kun oli 100 senttiä tuoretta lunta, mutta hissi kiinni? (Haastattelu tehtiin toukokuun alussa.)
”No todellakin! Halusin todella mennä laskemaan, mutta emme menneet, koska olen työskentelemässä Andreas Franssonin kanssa juuri… Mutta siitä tulee varmasti hyvä leffa myös. 

Miten näet vapaalaskukisojen tulevaisuuden? Enemmän luonnollista vai ihmisten rakentamia muotoja? Vai eri kisat molemmille?
”En pidä vapaalaskukisoista hirveästi ajatuksena. Siinä laskemisen alalajissa on enemmän kyse vuorilla olemisesta, sopivien olosuhteiden odottelusta ja kärsivällisyydestä. Lajin kauneus on enemmän kokonaisuudessa kuin että vau, tästä pitää mennä ja katsotaan kuka on paras.

Ja kun kisaränni on jäinen, se ei vaan näytä hyvältä. Pidän enemmän kauniista laskemisesta.” 

Mitä ajattelet suomalaisista jalkapalloilijoista?
”He ovat todella hyviä! He ovat mahtavia. En ole koskaan tavannut sellaisia.”

Kuinka jyrkkää on jyrkkä?
”Mielestäni jyrkkyys tapahtuu pään sisällä. Jos on eka päivä mäessä, voi lastenrinnekin tuntua jyrkältä. Jos olet Andreas Fransson, on jyrkkää vain silloin, kun et pysy mäessä kiinni kuin jäähakuissa roikkumalla.”

Kumpi on siistimpi, femma vai triplajykä kolmella kierteellä?
”Riippuu missä se on tehty. Kiva vitonen alaskalaisessa spinessä on aika mieletön. Mutta parkissa triplat ovat aika cooleja.
Pidän kauniista ja tyylitellyistä tempuista, mutta en ole puristi. Kaikki on hyvää, en jaksa erotella niin paljon. Kaikki tekevät mistä pitävät, se on hienoa.”

Onko Kirk Douglas isäsi?
”Ei. Isäni on Stan Douglas.”

 

Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=42032.0

Arttu Muukkonen