Mia Graeffe teki suomalaista Everest-historiaa: Tiibetistä huipulle!

Mia Graeffe teki suomalaista vuorikiipeilyhistoriaa 25. toukokuuta 2014. Hän pinnisteli ensimmäisenä härmäläisnaisena maailman korkeimman mäen laelle sen pohjoispuolta, Tiibetistä. Noustessa hän käytti lisähappea, kuten lähes kaikki Everestillä kiipeilevät.

Aiemmat suomalaiset naiskiipeilijät, Carina Räihä ja Anne-Mari Hyryläinen, saavuttivat vuoren huipun eteläpuolelta, niin kutsuttua perusreittiä pitkin. Pohjoispuolen reittiä pidetään haastavampana sekä mittansa että sääolosuhteiden puolesta.

Relaan toimitus ei tavoittanut Graeffea Tiibetistä kommentoimaan parin kuukauden reissun fiiliksiä tuoreeltaan, mutta haastattelimme espoolaiskiipeilijää ennen reissuun lähtöä. Haastattelun antia alla.

Aiemmin tänä keväänä julkaistu ennakkojuttu aiheesta löytyy täältä.

Graeffen ryhmää perusleirissä iltateellä. Mia kuvassa kolmas vasemmalta. (Kuva: SummitClimb)

 

Kolmannella kasitonnisella Cho Oyun ja Lhotsen jälkeen

Graeffe tietää, millaista kasitonnisilla vuorilla on. Hän on kiivennyt aikaisemmin Lhotselle (8560 m), joka sijaitsee Everestin kainalossa, sekä saavuttanut Cho Oyulla (8201 m) 7700 metrin korkeuden. Lhotse-retkikunnasta voit lukea Relaan artikkelin täältä. Hieman pienemmistä vuoria hän on kiivennyt muun muassa myös Cotopaxin (5897 m) Ecuadorissa sekä Nepalissa Island Peakin (6189 m), Lobuche Eastin (6119 m) ja Baruntsen (7152 m). Useimpiin Everestin kaupallisiin retkikuntiin osallistujiin verrattuna Graeffe on kokenut kiipeilijä.

Everestille Graeffe kiipesi amerikkaisen SummitClimb-operaattorin retkikunnassa. Ryhmän kiipeilijät olivat eri maista, kuten Itävallasta, Tanskasta, Ranskasta ja Australiasta.

Ikimuistoiset synttärikestit perusleirissä. (Kuva: SummitClimb)

 

Treenin sovittaminen arkeen vaikeaa

Valmistautumisestaan Graeffe kertoi, että hän treenasi Everestille kovennetulla ohjelmalla puolisen vuotta. Lentoemännän työn, urheilun ja levon yhdistäminen oli haastavaa.

"Kestävyysharjoitteluna juoksin ja pyöräilin. Sykemittari on paras treenikaverini. Intervalliharjoituksia tein kolmen suhteessa yhteen kestävyysharjoituksiin. Ylämäkitreeniä tamppasin reppu selässä pari kertaa viikossa, selässä minulla oli 18 kiloa painava reppu. Lisäksi tuli voimatreeni sekä venyttely ja jooga", Graeffe luettelee.

Everestille kiipeämäinen ei ole halpaa. Kiiipeilylupaan, retkikuntapalveluihin, varusteisiin ja matkakuluihin uppoaa kymmeniä tuhansia, enimmillään jopa lähemmäs sata tuhatta dollaria. Graeffe sai vanhojen kontaktiensa ansiosta hyvän diilin: "Budjettini on 20 000 euroa ja rapiat."

Huipulla! Mia Graeffe 8848 metrin korkeudessa Everestin huipulla 25. toukokuuta 2014. (Kuva: SummitClimb)

 

"Ilman sherpoja ei kukaan pärjää"

Viime kaudella sherpojen ja länsimaisten kiipeilijöiden välille Nepalin puolella leimahtaneesta väkivaltaisesta konfliktista Graeffella on selkeä näkemys.

"Viime kevään tapahtuma oli valitettava, mutta yksittäinen. Se ei edusta koko sherpayhteisöä aivan kuten yksi italialainen vuoriopas ei edusta koko länsimaista kiipeily-yhteisöä", Graeffe sanoo kärhämän polttopisteeseen joutuneeseen Simone Moroon viitaten. Moron kiipeilykumppaneina olivat Ueli Steck ja Jonathan Griffith. Aiheesta keskusteltiin myös Relaan foorumilla.

Hän muistuttaa, että sherpat ovat kovan luokan paikallisia ammattilaisia ja heitä tulee kunnioittaa sen mukaan.

"Yksikään länsimainen kiipeilyretkikunta ei tule toimeen ilman heitä. Sherpoista tulee osa perhettä retkikunnan aikana"

Tänä keväänä jokainen kiipeilijä joutui Nepalin vuorikiipeilystä vastaavan ministeriön briifaukseen säännöistä ja toimintatavoista.

"Toivottavasti tämä parantaa yhteistyötä ja lisää ymmärrystä. Vuorelle yrittäville pidettävä tekninen kiipeilykoe ei myöskään olisi pahitteeksi", Graeffe pohtii.

Kiipeilykavereita ja ryhmän sherpoja matkalla huipulta alas kohti perusleiriä. (Kuva: Mia Graeffe)

 

Untuvaa pepulle, kirjoja ja musaa mielelle

Pitkällä reissulla välineet nousevat arvoonsa. Pari kuukautta on pitkä aika karuissa olosuhteissa, ja telttapäiviä tulee rutkasti.

"Luottokamani on edelleen untuvashortsini, kylmäpyllynä en tule toimeen ilman niitä. Myös äidin kutomat villasukat ovat tärkeät."

Graeffe pakkasi mukaansa lisäksi muun muassa iPodin ja lempimusaansa. Luettavaakin lähti Suomesta kohti Himalajaa, kuten kiipeilijänäkin tunnetun Jukka Laajarinteen kirjoittama Muumit ja olemisen arvoitus.

"Perusleirissä katselemme iltaisin leffoja ja seurustelemme. Eipä ole aika koskaan käynyt pitkäksi", Graeffe kertoo.

Ruokapuolta ei yksittäisen kiipeilijän tarvitse enemmälti pähkäillä. Retkikunnan henkilökunta huolehtii siitä, että hyvää perussafkaa on riittävästi tarjolla.

"Otin kotimaasta mukaani mustikkakeittoa, hapankorppua ja Kallen mätitahnaa. Tälle reissulle lisäsin ruokavaliooni pakuri-juoman sekä erilaisia luontaisia valmisteita parantamaan vastustuskykyäni".

Everestille yritti tänä keväänä myös entinen kilpapurjehtija Johanna Gustafsson. Nepalin puolelta yrittänyt seitsemän lapsen äiti joutui keskeyttämään urakkansa - ennen kuin se vuorella oikein alkoikaan - Everestin historian synkimmän onnettomuuden takia. Lumivyöryssä menehtyi 16 sherpaa, ja Nepalin puolella kausi käytännössä peruttiin. Pohjoispuolen toimintaan lumivyöry ei vaikuttanut.

Johanna Gustafssonin haastettelun Ylen kanavalla voi kuunnella täällä. Hän aikoo yrittää Everestille uudelleen.

Artturi Kröger

tellus
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 viikkoa 3 päivää sitten
Liittyi: 03.08.2007 - 20:23

Täältä löytyy Mia Graeffen haastattelu Mount Everest retkestä ja huippupäivän kulusta;

http://blogbook.adventurepartners.fi/2014/07/retkikunnan-granny-mia-grae...