MeNaudat laukkasi Setämiesten ohi Pyhän laitumilla

Valmistautuminen, tiistai-keskiviikko

Seison kotona peilin edessä ja mietin kuumeisesti pitäisikö nenäkarvat trimmata? Ehdottomasti. Pyhän Freek`endissä saattaa olla kykyjenetsijöitä ja olisi suorastaan big mistake olla mallikuvissa rehottavilla nenäkarvoilla. Lainaan pikaisesti keittiön keltapäisiä klassikoita, Fiskarsin saksia. Homma hoituu tehokkaasti. Ajatukset kuitenkin kimpoilevat sekavasti jo tulevassa viikonlopussa joten unohdan pestä ne.

Työmatka kutsuu Joensuuhun. Keskiviikkoiltana kisakunto viimeistellään karaokebaarissa nimeltä Laila. Vedän tutun mallibiisin ”Itkisitkö onnesta, jos pukisin sua kunnolla.” Laulu lähtee kovaa ja kielii keuhkojen olevan hyvässä lyönnissä. Hyvä.


Pohkeet vedän tukkoon tanssittamalla karaoke-kioskin kaikki kaksi naista. Taivutukset onnistuvat mahtavasti eikä hitaissa sorruta turhaan kikkailuun. Warm-uppi on tehty. Kädet ristissä odotan mitä Pyhä tarjoaa.


Samaan aikaan Meri-Lapin laskustara ja SeMin työsuojeluvaltuutettu Reuna vetää intervallityyppisiä vetoja pienillä palautuksilla. Pitkien lounaiden lomassa on opeteltu Vapaalaskukirja ulkoa, mikä valaa isoa luottamusta SeMin tärkeimpään koetukseen: SeMi on valmis kieron kuntokäyrän esittelyyn.

Torstai-perjantai, fiilistely

Saavun paikalle. Telttakylä on tehnyt pesänsä Callen viereen. Enää ei puutu kuin metrilaku, vety, atomi ja lörtsyt. Nahkatakkikauppiaita ei vielä näy parkkipaikalla, vaikka muuten alueella pyörii outoa sakkia, kuten Nippareistakin tunnettu ”Mononen”. Lyhyitä sauvoja ja pitkiä takkeja ei suostuta myymään edes velaksi.


Illalla tuttuja ja tuntemattomia puristellaan löysin rantein. Korvaan kuiskutellaan uusia ”katellaan” -tyyppisiä soppariluonnoksia. Rahasta ei puhuta. Omalla faniteltallamme käy älytön sutina. Naisia lappaa lähes jonoksi asti vaatimassa nimmareita.

 



Tässä pari kovaa fania, jotka otettiin jonon ”ohi”.

 

Perjantai

Tampparitaiteilija A. Rikkilä on lyönnissä, vaikka makaakin toipilaana.

Miehen kynä on piirtänyt Pyhän rinteille luomuksen, jonka veroista saa hakea. Miina Äkkijyrkän ja Pablo Picasson välimaastossa oleva lumiluomus pistää laskijat koville ensimmäisessä ride -tyyppisessä parivedossa. Ei vaihdossa.


Päitä, jalkoja sekä muita kehon osia poukkoilee radalla sinne tänne. Olo on kuin tivolissa, vain värivalot puuttuvat. Oma pää ja jalat ovat eri moodissa, eikä lasku kulje. Hyppyristä lähtee kunnon Toyotan sivuikkunat auki -tyyppinen vilkutus ja aaltoladun vastapatti otetaan nöyrästi vastaan. SeMin veto on vielä hukassa.


Telluhurmaa.

 

Rando

Himoilu alkaa. Porukoilla on naama pastapöhöstä turvoksissa. Itse kokeilen rohkeasti sääprofeetta Mikko Routalan kurkkutekniikkaa. Kotimaista kurkkua syömällä pötsi pullolleen ennen suoritusta saadaan kovassa tikistyksessä maitohappo eli laktat pysymään aisoissa, hä? Pienemmistäkin syistä on porukoita kuskattu lataamoon.

Itse kisasta tulee hikinen. Startissa isä-poika yhdistelmä Iisakki ja Antti-Ville Lemmetty Oy Ab säntäävät v-tyylillä karkuun koko porukalta.

Reitinvalinta on haastavaa. Hikoilun lomassa yritän kysellä reittiä Tajukankaalta kolmannelle korttipisteelle. Poromiehen poika Janne Mukkala painaa kuin sonni kevätlaitumella. Into ja yritystä löytyy ja 30 vuoden paikallistuntemus näkyy miehen otteissa. Jannen suuntavaisto lerpahtaa kuitenkin hetkeksi kuten Titanicin kapteenilla ja virhe on samaa luokkaa. Niki ja meitsi kuittaa Jannen oikealta ohi, mutta vain hetkeksi. 

Nyt aloitetaan laskettelu viimeistä edelliselle korttipisteelle. Kärki on kasassa. Lähdemme rynnimään kohti maalia kuin härkälauma Pamplonan festivaaleilla. Raskaampitekoisempi Niki kaivautuu kävelyssä syvälle. Peli alkaa olla ratkaistu. Miesten huohotus alkaa kuulua takaa yhä kauempaa. En purista viimeistä vaihdetta pesään vaan säästelen muutaman energiajyväsen seuraavaa vetoa varten. Maalissa maistuu ohramallas. SeMi ottaa tästä rastista pisteen himaan.

 

 

Vapaalasku

Siirryn freeriden starttialueelle vapaalaskutiimini kollegan Reunan kanssa. Mietimme laskustrategiaa yhdessä. Katsomme Vapaalasku-kirjasta vielä muutamia Henttosen ohjeita.

Repussa painaa salainen ase. Mustikkajuomatetra! Juon sen männyn takana. Homma hoituu siististi eikä juhamietomaista rinnusoksentelua saada aikaan. Tiristän rakon tyhjäksi. Urean väristä päätellen nesteytys on onnistunut. Etsin joukosta tuttuja. En löydä Skipeä? Myös vapaalaskukirjailija Henttonen pitelee omia piirikunnallisia kisojaan Norjan puolella eikä suostu tulemaan lumianal-lyysia varten paikalle. Luotan Majavan poikaan kuin vuoreen. Ne tekee hyviä ja vankkoja pesiä. Häntä on iso ja leveä.

Porukka on hermostunut ja se näkyy naamasta. Tuttuja, pelosta kertovia lauseita päästellään ilmoille ja osa päästelee pelkkiä ilmoja. ”Kuiva pieru olisi mahtava juttu”, sopertaa joku peloissaan. Vapaalaskuperheestä muutama sortuu ylilyönteihin ja peittää taitamattomuutensa lehmäasuihin, ammuu.

”En muista mitään laskusta” on kulunut huippu-urheilutermi. Osa käyttää samaa sanontaa myös kostean baari-illan jälkeen. Lasku suoritetaan flow-tilassa. Adrenaliini kohisee niin lujaa, etten kuule yleisön taputuksia. Herään unesta Aittokurun pohjalta. Kukaan ei kuitenkaan itke, mikä on positiivista. Naisten alushousuja ei lentele areenalle, mikä on pienoinen pettymys.

Tuomariston aurinkokennolla toimiva Tiimarin funktiolaskin on epäkunnossa. Sini ja cosini -namiskuukkelit menevät sekaisin koko porukalta ja pisteiden lasku joudutaan tekemään helmitaululla ja ruutuparilla. Loput vedetään hatusta. Tulosliuskan lukeminen syö rotan lailla.

Reunan pisteistä jää uupumaan taiteellinen vaikutelma. Lohdutamme itseämme toinen toistaan tukien. Pettymys on meille molemmille kova pala, koska ME ollaan joukkue isolla O:lla. Mielessä pyörii salaliittoteoria. Kuka vie ja ketä? Ennen kaikkea mihin? 
 Tulosliuska aiheuttaa meissä tietysti närästystä, jota ei hoideta vaan losecilla. 

Muutenkin tapa, jolla Suomen Bec des Rossessia vedettiin, on kyseenalainen. Kyllä tyhmempikin oppii laskemaan jollakin tasolla kun tarpeeksi monta kertaa ajaa puuta päin. Kertaveto riittäisi kaikille kuten oikeissakin kisoissa. Osalla tämäkin on jo ihan kuntokysymys.


Tuloksia puidaan vielä baarissa. Lisäksi ammattikuvaaja Öhmiksen puuttuminen rinteen alaosasta ottaa pannuun. SeMien uusi asukokonaisuus ei pääse esille suttuisessa striimauksessa, jonka mediamoguli A. Muukkonen väsää ilmoille. 

Pipotaitelija A. Saarimäki puolestaan kommentoi striimauksen laatua Helsingistä asti. Epilepsiakohtaus oli kuulemma lähellä.


SeMi:n kisalaskut on katsottavissa. Istu mukavasti sohvalle. Ota oppia miten lasku ja videokuvaus parhaimmillaan toimii.

 

Ilta ja yhteenveto

Illan kruunaa metallipainotteinen mitalisade. Yleisö hiljenee. Illan odotetuin hetki on käsillä. On aika esitellä paukkurepun toimintaa. Mallina toimii kokonaiskilpailun vetomies J. Mukkala. Naruja ja laukaisimia temmotaan oikein urakalla, mutta paukkua ei tule. Keneltäkään. Ei edes jytkyä.

Freeride -perhe siirtyy parketille. Ziki piit-poksaa ja ujeltaa ihanasti. Mustikkashotti heilahtaa komeasti lettiin, kirjaimellisesti ja loput lattialle. Näytös on annettu.

Me tehtiin parhaamme. Ensi vuonna ollaankin jo tuomaristossa. Kelsiturkki,  pienet lasit, hodari ja Öhmis ottamaan kuvia Seiskaan kiitos.



- Temppu -

 

Lue myös Relaan kisaraportit:
30.3.2014: Janne Mukkala ja Sanna Kyllönen kruunattiin Kukkulan kuninkaallisiksi
28.3.2014: Free´kend käynnistyi Pyhällä väenpaljoudessa

 

Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä