Maastopyöräilijän huvipuisto tsekkiläisittäin

Teksti ja kuvat: Otto Ponto

Sade on pehmittänyt metsäkoneen jäljen mutauraksi. Nousu alkoi majatalolta 180 metriä alempana. Majatalon isännän mukaan nousun pitäisi päättyä Tsekin parhaan maastopyöräpolun alkuun. Uran laidassa näkyy vihdoinkin puutolpan kylkeen tyylitelty punainen S-kirjain. Siinä Singltrek pod Smrkem -polkuverkosto ylittää metsäkoneen uran. Tästä pisteestä alkaa hedonistin maastopyörälenkki.

Parin kilometrin jälkeen polku paljastaa luonteensa. Se kiemurtelee ja kumpuilee pitkin rinnettä. Singltrekin polut suunnitellut walesilainen Dafydd Davis tuntuu hyödyntäneen korkeuserot taikurimaisesti. Alamäet eivät ole jyrkkiä, mutta vauhtia kertyy kilometrien mittaisissa laskuissa. Nousut ovat huomaamattomia. Kivi- ja juurakkoröykkyytystä ei täältä löydy. Ennätyssateinen kevätkään ei ole pehmentänyt polkuja liejuksi.

Olin tullut polulle Novometska Stranaksi kutsutulla osuudella. Se laskee loivasti kohti kylää. Kymmenen kilometriä myöhemmin polku tupsahtaa aukiolle.  Siellä paikallinen yrittäjä myy perävaunusta makkaraa, energiapatukoita ja tietenkin paikallisen panimon hanaolutta.

Survon myslipatukat reppuun ja ahnehdin lisää polkua, joka on suomalaisiin polkuihin tottuneelle taianomaista nautintoa, kuin jokin kummallinen vuoristorata. Muutaman kilometrin jälkeen takavanteesta kuuluu tutuksi tullut kuiva napsahdus. Pinna on tehnyt petoksen, eikä repussa ole varapinnaa tai työkaluja, saati päässä riittävää korjaustaitoa.

 


Outdoor-matkatoimistossa työskentelevä Martina Rychtárova ja Barbora Augustinova pitivät taukoa kylää kohti laskevan Novometska strana -osuuden jälkeen. Naiset yöpyivät vuokramökissä polkujen vieressä.

 

Neuvokas korjaus ja eteenpäin

Pyöränsä rikkoneet saavat täällä apua. Polkuverkoston keskus, trailhead, löytyy muutaman kilometrin päästä Nove Mesto pod Smrkemin kylän laidalta. Huoltamo on pieni, mutta mies tiskin takana neuvokas. Mekaanikko Tomas Kyselalla ei ole alkuperäisen kaltaista pinnaa, joten hän virittää tilalle hieman paksumman pinnan.

Parakkimaisessa rakennusryppäässä on huoltamon lisäksi pyöräkauppa ja ruokala.  Keskuksessa voi myös pestä pyöränsä, ja telttailla. Vieressä on pump-track, jota muutamat kokeilivat lainapyörällä.

Singltrek pod Smrkem on toistaiseksi ainoa virallinen eurooppalainen maastopyöräpolkukeskus.

Kansainvälinen maastopyöräilyjärjestö IMBA on luokitellut sen ride centeriksi. Järjestö jakaa pisteitä keskuksille pitkän listan kriteereiden perusteella. Pisteitä tulee polkujen pituuden ja monipuolisuuden, palveluiden, yhteisöllisyyden sekä markkinoinnin perusteella. Yhteispistemäärän perusteella keskukset jaetaan vielä pronssisiin, hopeisiin ja kultaisiin keskuksiin. Muut keskukset ovat Yhdysvalloissa ja Uudessa-Seelannissa.

 


Osa Jizera-vuorten metsistä on toipunut reilun parinkymmenen vuoden aikana, kun itäsaksalaiset kivihiililouhokset suljettiin ja liuskehiilivoimaloiden päästöjä suitsittiin, mutta happosateiden runtelemia kuolleita metsiä löytyy Singltrekin alueelta yhä.

 

Vauhdilla alas

Toisena päivänä löydän Alamäen. Polku renkaiden alla tuntuu pujuavan alamäkeen vailla loppua. Jarrut saavat olla rauhassa. Kummut usuttavat ottamaan pieniä loikkia. Tulee lämmin vaikkei kampia tarvitse pyöritellä. Tuntuu tarpeelliselta hihkua happosateiden raiskaamassa havumetsässä jurratessa. Libverdska Strana -alamäkiosuus loppuu joskus viiden kilometrin jälkeen.

Kärsimyksellisiä osuuksia Jizera-vuoren kupeelta ei löydy kuin yksi, kolmen kilometrin asfalttinousu suoraan rinnettä ylös. Edes vaikeimmiksi luokitelluilla polunpätkillä ei kohtaa teknisiä juurakkoisia tai kivikkoisia osuuksia. Mäet ja mutkat ovat toki jyrkempiä eli hauskempia. Tiukimmista kurveista varoittavat puihin kiinnitetyt kyltit.

Reittimerkinnät ovat selkeitä, eikä ajo pääty kertaakaan umpikujaan. Toukokuussa Singltrekissä polkuja on 80 kilometriä, joista keskivaikeaksi tai vaikeaksi luokiteltua polkua noin 66 kilometriä. Suurin osa on Tsekin puolella rajaa. Maan vaihtumisen huomaa vain opasteisiin ilmestyvästä w-kirjaimesta, joka tsekin aakkosista puuttuu. Rapakuntoiselle uutta polkua riittää pariksi päiväksi. Pisimpiä laskuja ajaa tietenkin mielellään useamman kerran. Paikka tuntuu kuin laskettelukeskuksen maastopyöräversiolta, ilman hissejä.

 


Nove Mesto pod Smrkem on rajakylä, josta Puolan rajalle on neljän kilometrin matka. Kylä perustettiin 1500-luvulla, ja pääelinkeinona oli vuosisatojen ajan monenlainen kaivostoiminta.

 

Yhteistyöllä ja EU-rahalla keskus pystyyn

Vaikka koluaisi Singltrekin, löytyy Jizera-vuorilta puuhaa. Majatalon isäntä vinkkasi Smrk-huipulta (1124m) lähtevästä epävirallisesta reitistä, jonne pääsee Puolan puolelta köysirataa pitkin. Reitti tuplaa ajettavan korkeuseron, mutta jää odottamaan seuraavaa retkeä, vankempaa kuntoa ja kohentuneita ajotaitoja. Yli kilometriin nousevia huippuja vuoristossa on kuusi.

Singltrekin polut on järsitty rinteeseen monen tekijän varoilla. Tsekin maastopyöräily-yhdistys CeMBA johtaa Singltrek-projektia ja suunnittelee uudet polut. Valtiollinen metsänhoitolaitos hankki EU-tuet ja tuki polkujen tekemistä omasta pussistaan. Lisäksi mukana ovat alueen kolme lähikuntaa.

Vaihto-opiskelijana minulla oli aikaa ja varaa vain parin ajopäivän reissuun. Prahasta Nove Mesto pod Smrkemiin pääsee junailemalla. Matka kestää neljä tuntia ja kaksi tai kolme vaihtoa. Pyörän saa ottaa kaikkiin Tsekin paikallisjuniin, niihinkin, joissa pyöräpaikkoja ei erikseen ole.

Paluumatkalle majatalon isäntä usuttaa Raspenovan kylän kautta. Rinkka selkään ja nappularenkaat humisten alamäkeen kymmenen kilometriä. Raspenovasta paikallisjuna kurvaa tuntia aiemmin Libereciin kuin Nove Mestosta. Omaa autoa ei näillä julkisen liikenteen hinnoilla kaipaa.

 


Jizera-vuoriston pohjoisrinteet tulevat Singltrekin polkuja kaluavalle tutuksi. Toukokuun lopussa sää oli suomalaispyöräilijälle kotoinen: märkää, ja viisi astetta plussan puolella.
 

Lue myös Metrolla metsään - Prahan maastopyöräalueita.

Geolocation
Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä