Maastojuoksemassa Alpeilla: On rankkaa olla tasamaalta

Teksti: Anne Dahlgren

Kuvat: Anne Dahlgren ja järjestäjä

 

Sataa. Miksi juuri tänään?

Katselen juoksijoita ympärilläni Mont Blanc Cross -maastojuoksukilpailun lähtöpaikalla. Monilla on kuoritakit päällä ja isot juomareput selässä täynnä mitä lie varusteita ja eväitä. Kohennan juomavyötäni ja mietin, että pitäisikö kevyt tuulitakki pukea päälle jo nyt. Minulla on ylläni ohut pitkähihainen tekninen paita ja sen päällä t-paita. Jalassani on caprimittaiset kompressiotrikoot ja pitkät sukat.

Kuulutukset ovat enimmäkseen ranskaksi, ymmärrän lukioranskallani sanan sieltä toisen täältä. Sitten ääneen pääsee myös englanninkielinen selostaja. Hän kertoo, että maalissa, noin 2000 metrin korkeudessa, on 4 astetta. Mietin, että kyllä siinä ylämäessä silti kuuma tulee. Ei siellä sada edes lunta. Toivottavasti.

Sitten pamahtaa. Jaahas, no nyt sitten pitäisi juosta. Alku on tasaista ja painelen ohi monesta juoksijasta. Edessä olevalla 23 kilometrillä on nousua 1454 metriä ja laskua 474 korkeusmetriä.

Seuraan vauhtiani GPS-rannekellostani, etten vain juokse innostuksissani liian lujaa ja väsytä itseäni. Kello kertoo kilometrivauhdikseni 5.30 minuuttia, joka on ihan ok, kun vielä tasaisella mennään. Sade on vähäistä eikä haittaa menoa.

Sykkeeni nousevat reitin profiilin mukana ja vauhtini hidastuu. Ensimmäinen kunnon ylämäki, pakko kävellä. Samat reput menevät ohi, mitkä juuri ohitin tasaisella. Mikä hitto näissä mäissä on, kun ei vaan pysty juoksemaan?


Kirjoittaja lähtörynnistyksessä. Tasamaalla on helppo hymyillä.

 

Ruuhkaa vuoristopolulla

Tällaiset olivat ajatukseni Mont Blanc Cross -maastojuoksukilpailun alkumetreillä Ranskan Alpeilla Chamonix'ssa. Starttipaikka oli laaksossa kylillä, noin tuhannen metrin korkeudessa. Kilpailureitti oli aika pitkälti pelkkää ylämäkeä.

Reitti oli sama kuin edeltävinä vuosina. Se oli hyvin merkattu, suunnistamaan ei juoksun aikana joutunut. Reitillä oli yli 1300 juoksijaa, joten jonoja ja ruuhkaa pääsi paikoittain syntymään.

Idea osallistua Mont Blanc Maraton -tapahtumaan syntyi viime kesänä, kun olin Chamonix'ssa tapahtuman aikaan. Halusin olla yksi niistä juoksijoista, jotka jännittivät tulevaa koitosta. Ilmoittauduin jo marraskuussa, jolloin myöskin monet matkoista myytiin täyteen. Suunnittelin aloittavani viikottaiset mäkijuoksutreenit, mutta todellisuudessa mäkeen tuli lähdettyä kerran kuukaudessa.

Talvella kävin jonkin verran myös Helsingin Malminkartanon jätemäellä otsalampun ja sauvojen kanssa. Kävellen ylös ja juosten alas - tunnissa ehti noin 500 m vertikaalia kuusikymmenmetrisellä nyppylällä. Juoksukilometrejä ei ole kertynyt mitenkään älyttömästi tälle vuodelle, treenipäiväkirjani mukaan 330 kilsaa tammikuun alusta. Ne ovat kertyneet enimmäkseen poluilta.


Kisaajia 80km reitillä. Edellisenä päivänä polut olivat vielä kuivat.

 

Sinnikkäät suomalaiset

23 kilometrin lisäksi tapahtumassa oli tarjolla muitakin matkoja: 10 km, 42 km, 80 km sekä 3,8 km, jossa nousua 1000 metriä. Pisimmällä ja selvästi vaativimmalla 80 kilometrin taipaleella nousua ja laskua kertyi molempia 6000 metriä. Startti oli aamuneljältä ja aikaa matkan suorittamiseen oli vuorokausi. Polku oli välillä niin kivikkoista ja jyrkkää kalliota, että jopa käsiä tarvittiin avuksi.

Suomesta 80 kilometrin kuninkuusmatkalle oli ilmoittautunut iso ryhmä, yhdeksän rohkeaa maastojuoksijaa. Parhaiten suomalaisista ja pohjoismaalaisista pärjäsi Mikko Kolehmainen. Hän kiteytti kisan jälkeen, että "on rankkaa olla tasamaalta".

Mikolla matkaan meni 14 tuntia ja 22 minuuttia. Hän ylsi sijalle 50, mikä oli erinomainen suoritus 622 juoksijan joukossa. 152 kilpailijaa keskeytti. Suomalaisista keskeytti vain kaksi, joten tasamaan kansalaiset pärjäsivät hyvin!


Yöjuoksulla. 80 kilometrin kisaajat starttaamassa reitilleen.

 

Juoma- ja energiahuollolla kramppeja ja hyytymistä vastaan

Tankkaus ja juomahuolto menivät sikäli putkeen, että kramppeja ei tullut eikä pahempaa energiavajaustakaan. Minulla oli vyössä 0,75 l juomapullo, jossa oli veden seassa Nuun-juomatabletteja. Niissä ei ole ollenkaan hiilihydraatteja vaan ne sisältää tärkeitä suoloja, magnesiumia ja elektrolyyttejä. Tavalliset urheilujuomat vetävät vatsani sekaisin mutta Nuun sopii minulle loistavasti.

Eväänä oli neljä High5-geeliä, jotka saa alas ilman nestettä. Niistä yksi jäi käyttämättä, samoin mukana ollut energiapatukka. Juoksun varrella oli kolme huoltopistettä, joissa oli kattava valikoima monenlaista purtavaa ja juotavaa: banaania, suklaata, kakkua, keksiä, pähkinöitä, cokista, vettä ja urheilujuomaa. Allergioideni takia en uskaltanut koskea kuin banaaniin, suklaaseen, veteen ja cokikseen.


Kirjoittaja reitillä. Energiaa riittää ja juoksu maittaa, mutta sade tekee polusta liukkaan.

 

Kylmää, kurjaa, märkää

23 kilometrin juoksuni viimeiset seitsemän kilometriä olivat muuttumassa taisteluksi. Sade oli yltynyt melko rankaksi. Olin niin kylmissäni, että jopa luovuttaminen kävi mielessä. Purin hammasta ja jatkoin.

Välillä polulla oli ruuhkaa jyrkänteiden hankalissa kohdissa eikä ohi päässyt vaikka olisin jaksanut mennä lujempaa. Yhteishenki kisaajien kesken oli hyvä ja kannustava.

Tulin maaliin ajassa 3 tuntia ja 51 minuuttia. Sijoitukseni oli 813. Palelin maaliin saavuttuani niin, että tunnistin hypotermian oireita.

Aikatavoitteeni oli ollut kolmen ja kolmen ja puolin tunnin välillä. Näissä olosuhteissa olin aikaani kuitenkin ihan tyytyväinen.

Kaiken kaikkiaan juoksu oli märin, kylmin, mutaisin, kivikkoisin ja nousujen suhteen hurjin, mihin olen koskaan osallistunut. Reitiltään se oli aika pitkälti sitä, mitä odotinkin, lukuun ottamatta sateen tuomaa kylmyyttä ja polkujen huonoa kuntoa.

Olen liikkunut noissa korkeuksissa paljon, ja kulkenutkin kisareitilläkin, mutta kylmyys yllätti. Liike ei lopulta enää lämmittänyt läpimärissä vaatteissa. Ensi kerralla lähden liikkeelle ainakin hieman vähemmän "fast and light" -varustuksella jos keli on sateinen.

 
Hiton ylämäet! Läpimärät juoksutekstiilit eivät varsinaisesti piristäneet, saati lämmittäneet.

 

Mestareille ja masokisteille UTMB: 100-300 kilometriä

Chamonix'n upeissa maisemissa järjestetään myöskin maailman tunnetuin pitkien matkojen maastojuoksukisa Ultra Trail du Mont Blanc (UTMB). Matkoja on tarjolla 100 km, 119 km, 168 km ja 300 km. Saadakseen osallistua UTMB:iin, kilpailijan pitää kerätä pisteitä etukäteen muista vastaavista kilpailuista. Esimerkiksi Mont Blanc Maratonin 80 kilometrin matkalta maaliinpäässeet saivat kolme pistettä. Pisteitä voi saada myös suomalaiskisasta. Vaarojen Maratonin 86 kilometrin ultramatkan maaliin sinnitelleet saavat kaksi pistettä.

UTMB:n perinteisimmälle 168 km matkalle pisteitä tarvitsee seitsemän. Huhun mukaan suomalaisia on osallistumassa tänä vuonna 300 kilometrin matkalle.


Tänne on tungosta. Maastojuoksun suosio on vankassa kasvussa.

Maailmalla järjestetään useita maastojuoksutapahtumia, joista edellä mainittujen lisäksi voisi mainita Salomon Trail Tourin, Original Mountain Maratonin, Kilian's Classicin ja Transgrancanarian. Uusia tapahtumia ja kilpailuja ilmestyy kalentereihin maastojuoksun suosion kasvaessa.

Vuoristoisilla seuduilla järjestetyt kilpailut antavat useimmille tasamaiden asukeille lisähaasteita. Riskejäkään ei kannata vähätellä. Jos reitti kulkee lähempänä 2000 metriä, niin korkeuteen kannattaa käydä totuttautumassa etukäteen.

Seuraavat maastojuoksukisat kalenterissani ovat Nuuksio Classic Trail Marathon sekä Vaarojen Maraton. Matkat ovat parikymppiä pidempiä mutta nousut huomattavasti helpompia. Mutta tuskin kumpikaan kisoista tuntuu juoksun aikana nautinnolliselta alun kilometrejä lukuun ottamatta. Koska nimeni listoilla on, niin kaipa noissa juoksuissa joku viehättää, on se sitten haaste, adrenaliinin kaipuu tai onnistumisen tavoittelu.

Chamonix'hin palaan vielä ehdottomasti uudestaan, maastojuoksukengät mukana. 


Näihin maisemiin on hyvä palata. Uudelleen ja uudelleen.

Katso Mont Blanc Marathon -kilpailun videotraileri täältä.



Geolocation
Käyttäjän AnneD kuva

AnneD

Relaa
Käyttäjän Relaa kuva
Offline
Viimeksi kirjautunut: 10 kuukautta 3 viikkoa sitten
Liittyi: 29.08.2011 - 11:59

Tässä Anne Dahlgrenin kuvamakupaloja Chamonixin tämän vuoden polkujuoksutapahtumasta. Lisää upeita kuvia ja tapahtumaraporttia tulossa myöhemmin Annen Neito pihalla -blogiin.

---------------------------------------
Elämä on ulkona. Relaa netissä.
---------------------------------------