Lumiammatit: kissakuski parkissa

Mikkeliläislähtöinen Antti Rikkilä on monipuolinen hiihtokeskusammattilainen, jonka saattaa löytää Pyhältä yhtä lailla lumikissan puikoista kuin välinevuokraamosta palvelemasta asiakkaitakin – ja välillä viihdyttämästä ihmisiä rumpujen soitolla. 

Lumikissaa Rikkilä on ajanut viitisen vuotta. Taidot ovat hioutuneet yrityksen ja erehdyksen kautta ja työkavereilta saatujen vinkkien avulla. Tänä talvena mies on yhdistänyt työt rinteillä ja vuokraamossa: puolet työajastaan hän ajaa rinteiden erikoissuorituspaikkoja ja puolet palvelee asiakkaita välinevuokraamossa.

Mutta minkälaista kissakuskin arkinen työ on? Rikkilä kertoo omista kokemuksistaan.

"Helppoa kissalla ajamisessa on se, että ei siinä tarvitse kuin istua ja väännellä vipuja – mutta siihen se helppous jääkin. 

Ja kyllähän konetta oppii ajamaan. Mutta se, että saa ymmärryksen siitä, mitä koneella pitäisi tehdä ja mikä on hyvää ja toimivaa, on haastavampaa. Minusta tuntuu, että itseäni on auttanut paljon se, että olen laskenut aktiivisesti ja lasken edelleen. 

Suurimmaksi osaksi ajan rinteiden erikoissuorituspaikkoja. Parkin ajaminen on mukavan haastavaa. En toki halua väheksyä rinneajoa, sillä ei sekään helppoa ole, mutta parkissa tehdään pikkutarkempaa hommaa. 

Nykyään hyppyrien kulmat ja kunnot ovat niin tarkkoja, että ei tätä voi vasurilla tehdä. On myös haaste löytää kultainen keskitie siihen, että niin normiharrastajat kuin kokeneemmatkin laskijat olisivat tyytyväisiä.

Omista junnuajoistani parkit ovat muuttuneet paljon turvallisemmiksi. Enää ei ole hyppyreitä, joissa on täyttä tyhjää välissä ja alastulossa vastaseinä. Sellaiset hyppyrit ovat jääneet kokonaan pois normaaliparkeista. 

Nykyaikaisissa hyppyreissä alastulon kulma on usein lähestulkoon samalla tasolla kuin hyppyrin nokka. Näin laskija ei tipu kovin korkealta tai tule vastapattiin, vaikka hyppy jäisi vähän vajaaksi. Ja on näistä nykyhyppyreistä aika vaikea hypätä liian pitkällekin.

Harmittavan vähän itse parkin käyttäjä kuitenkaan tekee konetyötä, vaikka voisin kuvitella, että se oli parasta ja tehokkainta keskuksellekin. 

Suurimmaksi osaksi laskija on matkassa ja konemies erikseen, vaikka on toki poikkeuksiakin. Esimerkiksi Rukalla on tänä talvena ollut parkkimanagerina Rinteen Johannes, joka on aktiivilaskemisensa jälkeen päässyt sinne duuniin ja harjoittelee nyt koneella ajoa."

 

 

"Alkutalvesta ajoin rinteitä parkkia enemmän, mutta lumetuksen loputtua siirryin parkkiin. Välillä toki tulee tilanteita, että pääsen ajamaan rinteitä ja tekemään töitä myös vinssikoneella. 

Nykyaikaisella vinssikoneella ajaminen ei kauheasti eroa normikoneella ajamisesta. Toki vinssin käyttöä pitää opetella ja huomioida se, missä vaijeri on, mutta itse vinssin käyttö on tehty helpoksi. Ajaessa säädetään vain vinssin vetoa, eli sitä kuinka monta newtonia vinssi avustaa. Muuten kesken ajamisen ei vinssiin tarvitse puuttua, sillä se pyörii vapaasti tuossa lavalla. Toinen kysymys sitten on, hirvittääkö kuskia ajaminen sellaisissa jyrkissä paikoissa, joihin vinssin kanssa pitää ja voi mennä. 

Tarina kertoo, että jossain päin maailmaa kissa on kaatunutkin. Kun ajaa ylös todella jyrkkää rinnettä ja kissa sutaisee tyhjää, on sekunnissa telojen takana hirveä lumikasa. Ja kun siitä sitten lähtee pakittamaan alas, nousee kissa lumikasan päälle. Jyrkässä rinteessä tuo lumikasakin on todella jyrkkä ja kissa voi periaatteessa kaatua selälleen. Toinen riski on tietysti liukua rinteen sivusta lepikkoon ja siitä sitten kyljen kautta ympäri. 

Mutta ei minua jännitä, kyllä nämä koneet pystyssä pysyvät. Parkin ylänokkaa tehdessämme kaltevuusmittari pyöri 43 ja 46 asteen paikkeilla, mikä alkoi kyllä olla jo aika jyrkkä rinne konetyöskentelyyn."


 

"Yleensä hiihtokeskusten parkit ajetaan illalla. Yön aikana lumi ehtii sitten tekeytyä hyvin ja nokat kovettua, mutta samalla kovettuvat alastulotkin. 

Me olemme tänä talvena kokeilleet parkkien ajamista aamulla. Aamulla ajettaessa alastulot pysyvät pehmeinä, mutta toisaalta nokat saattavat sitten olla liian pehmeitä.

Yksi syy kokeiluun oli se, että teen sekä tamppari- että vuokraamotöitä. Aamulla parkin ajaminen mahdollistaa sen, että voin tehdä yhden yhtenäisen työpäivän ilman hyppytunteja. Ja samalla voin olla vuokraamossa vain sen kiireisimmän ajan aamupäivällä, kun siellä tarvitaan apua. 

Minulle kissalla ajo on siis muodostunut aamuyön työksi. Tulen töihin viiden–kuuden aikoihin. Saa siitä ainakin pirteän lähdön päivään!"

 

Antti Rikkilän kausi Pyhän valoisissa kevätaamuissa jatkuu vielä pari viikkoa. Parhaillaan työn alla on Pyhän laskukevään loppuhuipennus, Mayday 

Miehen töiden jälkiä saattoi seurata myös viime viikonlopun Seat Cross Games Invitational -kisassa. Kutsukisan rataan ja sen muotoihin voi vielä tutustua Yle Areenassa.

 

 

Pyhä on Relaan kumppani.

 

 

 

Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=45513.0

Antti Laiho