Laskevat tähdet

Alku

Nykysin alaluokilla ei saa heti todistuksia. Arvio koulunkäynnistä kuullaan opettajan, lapsen ja vanhempien välisessä keskustelussa. Vuolas kehuminen aihe ja aine kerrallaan ei ota loppuakseen ja leuat väpättäen kuuntelemme äipän kanssa, kuinka pienoismallista on tulossa kelpo jäsen yhteiskuntaan. Kun vielä taidot toimia ryhmässä ovat mainiot, niin varmasti pojasta tulee myös se tuotantopalaverien aikaansaava ilopilleri. 

Vihdoin ranskalaiset viivat loppuvat, silmäkulmat pyyhkäistään. Kasvonpiirteeni ja sukunimeni yhdistettynä menestymiseen tai yhteistyökykyyn on uutta, ja uutta on tulossa myös viikonloppuna. Vaihdamme pihamaalla suukkojen sijaan epäuskoiset katseet. ”Ilman mitali ei sitten tarvitse tulla kotiin” kannustaa elämäni valo.  

On aika nousta ”soppelisti nolo” -kategoriasta spotteihin ja lasten aika olla isästään ylpeitä. Vastuullisena vanhempana ymmärrän, ettei pentuja ei kannata nostaa jalustalle, siinä voi tulla meillä ahdasta. 


Tälle kaudelle on hiihtotaito ja -kunto vihdoin saatu aseteltua sille tasolle, että molempiin Suomessa järjestettäviin vapaahiihtokisoihin on saapunut kutsu. Kohdallani unelmat hiihtomalliudesta ja julkkislaskijan urasta toteutuivat vasta myöhäisellä keski-iällä eikä ennen inttiä, niin kuin yleensä on tapana. Nuorempana ajatus tuplakorkista ei olisi tuntunut näin vastenmieliseltä.

Sykemittari osoittaa kiirettä. Mies joka toi pipon Suomeen, odottaa asemalla yöllisen junamatkan jälkeen noutajaa. Kämmenet hikoavat ja ajatus ryntäilee. Pyörin kolmen neliömetrin R-kioskissa vailla päämäärää. Aamusta jo niin hermostunut, etten löydä päähinetaiteilija Saarimäkeä Oulun piskuiselta asemalta. Vihdoin hippi kätellään, kamat citymaasturiin ja kohti kohtaloa. Suuntana Pudasjärven BecDesRosses ja FreeKingRide-vapaahiihtokilpailu


Toivon Hondan (CRV 2,2turbodiesel) olevan aikakone, joka veisi takaisin vuoteen -95. Polvet olisivat notkeammat, sukset kapeat sekä taivas kattona. Arska ei toiveeseen yhdy, kun pitäisi taas ruveta väärentämään henkkareita. Tarina polveilee pipojen kehityksestä, sukupuoliasioihin ja takaisin. En tahdo saada juonesta kiinni. Tarinoissa tärkeintä ei ole pituus, vaan paksuus. ”Mieluimmin vaikka huovutan, ennen kuin luovutan…” Alpeilla ravintolatyössä vietetyt vuodet näkyvät ja kuuluvat.

Puolitoistatuntia myöhemmin ollaan perillä, ikävä kyllä yhä vuodessa 2014. Hotellihuonevaraukseen liittyviä käänteitä setvittäessä, luulen Hontskun aikahyppelynappulan olleen sittenkin pohjassa. Kamat vaihtoehtomajoitukseen ja mies harjoituksiin. Alku huonosti, kaikki huonosti.  

Kisapaikalla valmistelut ovat täydessä käynnissä. Joukkojaan johtavan Skipen mittava kokemus työelämästä näkyy miehen otteissa. Itse Putin olisi kateellinen atomikellon tarkasta aikataulusta ja asioiden sujuvuudesta. Nälkää ja vilua valittava organisaatio hiljenee nyyhkien ja tottelee, kun edestakaisin kelkalla kaahaava itsevaltias viittilöi työtehtävän toisensa perään. Itselläni ei ole aikaa säälitellä näitä, vaan keskityn hotdog tyyppisen laskulinjan hakemiseen.  Tällä koordinaatiolla ja reaktioilla se on kuin etsisi kirjastosta Oivotonta Skimbaajaa. Lobbybaariin tie on kyllä viitoitettu. Yöllä sovitellaan uusia vaatteita. Toisiko Ruotsin lipun värinen kisa-asu voittamisen kulttuuria, jää nähtäväksi.


Keskikohta

Lähdössä on Amerikan meininki. Itse näytän hurrilta. Radiopuhelin rätisee ja kamerat roikkuvat kauloista.

Patterien vaihdon aikana on hetki aikaa skannata kilpakumppaneita. NewSchool ja vanhaliitto eroavat toisistaan dimensioiden osalta. Toisin kuin varttuneilla, Nippareilla takit, hypyt, tukat ja ravintolaillat ovat pitkiä. Selitykset ja sauvat lyhyitä. Nuorison vaatteet ovat kuin Uffilta, kypärät, lasit ja pipot on pinottu päähän sikin sokin. Toivottavasti äiti on pistänyt hiustenhoitoaineen saunapussiin pefletin mutkaan matkaan.

Lasku ajautuu, neljänkympin rajoituksesta huolimatta, pompuista liikaa oikealle kisarinteeseen. En pääse tuomareilta tai kameroilta katveeseen, näin taktiikkana olleelta protestilta putoaa pohja. Olenkin näköjään vapaahiihtäjänä ns. jalat maassa -tyyppiä ja se ei näissä kinkereissä taida riittää. Kisailijoiden turvallisuudesta on todella huolehdittu. Mäkeen on rakennettu puisia lumivyöryaitoja ja niiden kiertäminen onnistuu hienosti. Lumiturvallisuuden tunnetta lisää liikemies Jussi Peurakosken ”skicut”-metodilla ja jopa kilpailijoiden seassa suoritetut toistuvat esilaskut. 

Varmistelua näyttää olevan Mikkelin ainoan pitkäaikaishiihtomallinkin veto ja mitalikahvit menevät parempiin suihin. Syy hitaaseen vauhtiin voi meidän kummankin osalla olla liiallinen Henttosen kirjan tavaaminen ja siitä seurannut yleispelko luontoa sekä painovoimaa kohtaan. PR tehtävät kuitenkin luonnistuvat ja maalialueen fanaattisuusteltalla pyörii uskollisia ekosysteemin soluja, seminaareja. Eräskin seniori totesi saaneensa ilmaista Jallua viimeksi 80-luvulla Pyhällä ja luulleensa silloinkin olevansa ulkomailla.

Lobbypaarin helpdeskillä laminointi lohduttaa, valuuttalaina muuttuu hiljalleen saatavaksi. Kun Teme käy vielä pokkaamassa tellusarjan voittajana ja ainoana osallistujana palkinnon, on selvää, että Pradakset ovat jälleen liiskassa. Tulee väkisin mieleen, että onko kisojen järjestäminen vain tekosyy olla itse laskematta ja näin olla luovuttamalla asettumatta Setisten tähtäimeen? Näyttää siltä, että ura YLE:llä kiinnostaa jo enemmän kuin laskettelu. LäskiKymppiset olivat myös peloissaan hakeutuneet joko kameran tai mikrofonin varteen näissä kisoissa. 


(Kuvat: Kim Öhman & Yle) 


Loppu

Olla mukana tapahtumassa tai olla osallisena tapahtuneeseen. Tätä vivahde-eroa jää miettimään, kun Pyhällä maaliskuussa järjestettävään FreeKendiin on kutsu luonnollisesti saapunut. Sinne toivoisimme ikärajallista henkilönpalvontakyhäelmien kilpasarjaa. Olisi kiva vaihteeksi niputtaa vaikka HeadPosset tai joku muu  Mikko ”Lambo” Lampisen ja Apen kokoonpanoista. Läskhit&Nahkath taitavat keskittyä jo ensi kauden tv-tuotantoon opettelemalla lisää meänkielen alkeita. RealPekat mahtavat olla jo Urheilumuseossa vahanukkeina. FreeKendissä tosiaan ladataan Aittokurun pohjoisseinää ja mahdollisesti toimin myös randokisan esinahoittajana. Kisaa silmällä pitäen, vahvuuksina minulla on +3 +4. Temellä taitaa olla toisin päin. 

Turhan vakavasti vapaahiihdon SM-sarjaa ei kannata ottaa ja mekin halutaan lopulta olla vaan hyvänä esimerkkinä aikuisille.  

Vilkaisu valtamedian puolelle kertoo karulla tavalla, kuinka Setikset taittavat suosiossa muut markkinointiviritykset siltaan. Kärkipään ryhmistä Bradas ja L&N taistelevat vielä hopeasta, mutta joku Läskikymppi painii enää lähinnä talousvaikeuksiensa kanssa. 


 

 


 

 

Setisten voittokulku osoittaa, ettei menestyksekäs vapaahiihtosceneily vaadi muuttamista kavereiden kanssa talveksi pakettiautoon tai jatkuvaa GoPro-pätkän lataamista videopalveluun. Asiat voi tehdä myös tyylillä. 

”Setämiehistä tulee isoina kovia” 
- R - 

 

Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä