Joensuussa kiipeilemään pääsevät myös lapset

Jussi Rahomäki on kelpo mies Karelian kiipeilijöiden puheenjohtajaksi. Myhäilevä fysiikan jatko-opiskelija on paitsi vahva kalliokiipeilijä, myös Everestin kävijä. Rahomäki tuuletti maailman korkeimman vuoren huipulla seitsemäntenä suomalaisena vuonna 2009. Posiolle puolestaan miehen toi jääkiipeilyn ohjaajaopinnot.

Joensuulaisen Karelian kiipeilijöiden toiminta on vireää.
”Seuran toiminnassa on mukana noin 120 jäsentä. Järjestämme vuoden mittaan kuusi sisäkiipeilyn peruskurssia. Niiden lisäksi pidetään kalliokiipeilyn perus- ja jatkokurssi. Seuran porukalla tehdään myös kiipeilyreissuja”, Rahomäki kertoo.


Lapsikiipeily kestonosteessa

Erityisen mielenkiintoista kerrottavaa hänellä on lapsikiipeilyn saralta. Joensuun seudulla on päästy nauttimaan jo muutamia vuosia hyvän yhteistyön hedelmistä.
”Kaikki alkoi muutama vuosi sitten siitä, kun Joensuussa lähdettiin kehittämään iltapäivätoimintaa ala- ja yläkouluikäisille lapsille. Rahoitus tuli lääniltä. Mukana oli useita lajeja ja seuroja. Lasten kiipeilykerhoja perustettiin Joensuuhun ja siitä parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle Kontiolahdelle”,
Rahomäki kertoo.

Iltapäivätoiminta otti hyvin tulta ja lasten kiipeilykerhoissa on ollut jopa tungosta. Ajatuksena oli ja on edelleen, että kiipeily on lapsille omakustanteista, mahdollisimman edullista.

Yhteistyötahoihin lukeutuu kiipeilyseuran ja kunnanisien rinnalla esimerkiksi Kontiolahden seurakunta. Rahomäki kertoo, että kiipeily on otettu osaksi seurakunnan nuorisotoimintaa, ja mikä parasta, nuoriohjaajien joukosta on löytynyt myös innostuneita ohjaajakokelaita. Myös paikalliset yritykset ovat olleet halukkaita tukemaan seuran nuorisotyötä.

Leikitään, kiipeillään!

Nuoremmille lapsille, 3.–6.-luokkalaisille, kiipeily on leikki, niin kuin olla pitääkin. Alkulämmittelyjen jälkeen saatetaan esimerkiksi vääntäytyä erilaisiin eläinasentoihin bouderointiseinällä, tai vaikka yrittää seinällä kurkottaa kiinni kaverin varpaista.

7.–9.-luokkalaiset voivat halutessaan suorittaa varmistamiskurssin. Kun valjaisiin pukeutuminen, kasisolmu ja oikeaoppinen varmistustekniikka alkavat sujua, on mahdollista siirtyä itsenäiseen kiipeilyyn tai jopa apuohjaajaksi. Rahomäki tietää, että lapsien ohjaaminen vaatii omat niksinsä.
”Pitää esimerkiksi keksiä kaikille osallistujille riittävästi aktiviteettia, että pysyvät aisoissa”, hän naureskelee.

Lapsen kiipeilykerho kustantaa 140 euroa vuodessa. Vastineeksi pääsee ohjatulle kiipeilyvuorolle kerran viikossa. Karelian kiipeilijöissä lapsikiipeilyjä vetävät pätevät, Suomen kiipeilyliiton SKIL:n auktorisoimat ohjaajat.

 

Kaikki voittavat

Vaikuttaa, että Joensuussa yhteistyö toimii briljantisti: kaikki satsaavat ja kaikki voittavat. Lasten harrastusmahdollisuudet ovat parantuneet tuntuvasti, kun kunnat ovat sitoutuneet antamaan kiipeilyseinät käyttöön ilmaiseksi tai kohtuuhinnalla. Karelian kiipeilijät puolestaan saattoivat hankkeen avulla aloittaa junioritoiminnan, jonka kautta seuraan on saatu uusia jäseniä ja apuohjaajiakin, niin lapsista kuin heidän vanhemmistaankin.
”Pohjois-Karjalan kiipeilyn tulevaisuus näyttää hyvältä, mutta haasteitakin riittää. Oleellista on löytää innokkaita seuratyöntekijöitä jatkossakin. Karelian kiipeilijät pyörii pitkälti nuorten ja opiskelijoiden voimin, mikä on hienoa. Mutta he liikkuvaista joukkoa. Joudumme pohtimaan, miten luoda pohja vakaalle toiminnalle. On tärkeää voida tarjota kiipeilytaitoisille lapsille ja nuorille mahdollisuus kehittää taitojaan, kuten siirtyä yläköysikiipeilystä liidaamiseen ja kenties kilpailemaankin”,
Rahomäki aprikoi.

Tunnetuin iltapäivätoiminnan kautta lajin löytäneistä kisakiipeilijöistä on Sami Koponen. 17-vuotias joensuulainen himotreenaaja nappasi juuri boulderoinnin Pohjoismaiden mestaruuskisoista hopeaa.

Rahomäki painottaa, että tärkeintä kuitenkin on, että mahdollisimman moni lapsi pääsee tutustumaan kiipeilyyn leikinomaisesti ja pitämään hauskaa.


Sisäkiipeilypaikat kunnossa

Seinäkiipeilyn suorituspaikoista komein on Joensuu Areena, jonka reiteillä korkeutta on hulppeat parikymmentä metriä. Lisäksi kiipeilemään pääsee Kuntokeitaan boulderhallissa sekä alueen koulujen kiipeilyseinillä.

Ulkokiipeilypaikkojen suhteen Joensuun seutu ei ole aivan maailmanluokkaa. Etenkin aloittelijoille soveltuvia helpompia kallioita tai boulderkiviä on niukasti. Vuorivaaran 90-luvun alussa pultatuille sporttireiteille on matkaa parisenkymmentä kilometriä, Jeron boulderkiville puolestaan kuutisenkymmentä. Jääkiipeilijöille löytyy puuhapaikkoja myös, mutta suurin osa paikoista on luonteeltaan lähinnä boulderointiin soveltuvia.

Kovin Pohjois-Karjalasta ponnistanut kiipeilijä taitaa olla Pasi Penttinen, ”maailman kovin treenaaja”. Aktiiviaikoinaan Penttinen kehitti merkittävästi koko maakunnan kiipeilyä ja tikkasi kaiken mahdollisen 200 kilometrin säteellä Joensuusta. Hän myös voitti vaikeuskiipeilyn Suomen mestaruuden useampaan kertaan. Sittemmin Penttisen lajiksi vaihtui ultrajuoksu.

Entä nähdäänkö Karelian kiipeilijöiden Jussi Rahomäkeä vielä isojen vuorten huipuilla heiluttamassa seuran viiriä?
”Ehkäpä. Jonkun teknisen seiskatonnisten ensinousu voisi kiinnostaa”, pohtii yksi lapsikiipeilijöiden esikuvista hymy huulillaan.

---
Asiakaslehden sivulta 10 alkaa juttu Rahomäen retkikunnan Everestin reissusta.
 

Geolocation
Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=40266.0

Artturi Kröger