Jääkiipeilytalvi Suomessa oli mainio etelästä pohjoiseen

KUVAT: Markus Siivola

 

Kotimaan jääkiipeilykausi alkaa olla paketissa. Maan pohjoisosissa pääsee yhä paikka paikoin kiipeilemään, mutta etelässä jääputoukset solisevat puroina. Jään määrän suhteen kausi oli hyvä. Lisämausteen jään muodostumiseen toi jälleen sen yllättävyys – osa reiteistä sai ylleen hyvinkin paksun jäänutun, osaa klassikkolinjoista ei taas muodostunut lainkaan.

Jään paksuus ja laatu ovat tärkeitä seikkoja reittien varmistamisen kannalta. Jäätä tulee olla riittävästi, että alaköysikiivettäessä eli liidattaessa kiipeilijä voi asettaa suht' turvallisesti jääruuveja. Jääruuvien pituus vaihtelee kymmenestä reiluun kahteenkymmeneen senttiin. Yläköysikiipeilyyn riittää ohuempikin jääpeite.

Kotimaan lisäksi härmäläiskiipeilijät tekivät reissuja muun muassa Ranskan Alpeille ja Rjukaniin, Norjan jääkiipeilyparatiisiin. Myös Ruotsin Stora Sjöfalletissa riitti suomalaiskiipeilijöitä.

 

Äijäilykulttuuri tuulettumassa avoimemmaksi

Jääkiipeilykulttuuri on perinteisesti ollut urahtelevan äijäenergistä, isojen poikien temmellystä. Se on näkynyt myös kiipeilypaikkojen mustasukkaisena varjelemisena, jotta muut eivät pääsisi hutkimaan jäitä alas – etenkään yläköysittelijät.

Henrikki Matilainen, aktiivinen kiipeilijä ja hiihtäjä, suuntasi Etelä-Suomen jääputouksille kiipeilyreppu selässään useampana viikonloppuna. Relaan foorumilaisille tuttu Matilainen iloitsee siitä, että kulttuuri on muuttumassa avoimempaan suuntaan.

”Joitain vuosia sitten metsien salapaikoista ei hiiskuttu ja muutenkin ilmapiiri oli jöröilyä. Nykyään kuvia ja kertomuksia kiipeilyreissuista ja -kohteista liikkuu jo enemmän.”

Niin ikään myös suksilla viihtyvä ja Relaan foorumilla aktiivinen Ville Fagerholm piti hakkunsa kiireisinä hänkin.

”Tämä talvi oli monelle meistä aktiivisin pitkään aikaan tai jopa koskaan. Jäätilanne oli hyvä tai paikoitellen erittäinkin hyvä, ja se jatkui varsin pitkään. Kävimme Sami Modeniuksen kanssa kiipeämässä Etelä-Suomen jääputouksilla parisenkymmentä kertaa, melkeinpä jokaisena viikonloppu molempina päivinä ja jonkun verran myös viikolla”, Fagerholm kertoo.


”Joissain paikoissa jäätä oli enemmän kuin miesmuistiin eikä oikeastaan missään tullut vastaan kuivaa putousta. Tosin Nuuksion Pitkäjärven Oikean suoran loppu oli hätäisempi kuin viime kaudella, mutta silloin siellä olikin jäätä poikkeuksellisen runsaasti”, jatkaa Fagerholm.



Hän iloitsee, että tämä talvi sai vanhoja kiipeilykoneita innostumaan jääkiipeilystä uudelleen.

”Saimme usean vuoden suostuttelun jälkeen Marko ”Magis” Wallinin kaivamaan hakkunsa esiin. Hän sitten kiipesikin jokaisen putouksen, joka vastaan tuli, köyden kanssa tai ilman. Seassa oli muutama hankalakin tapaus. (Katso alta Ville Fagerholmin kuvaama video, jossa Wallin kiipeää sangen reipashenkisesti Joe-poika Singaporesta -reitillä. Sen ensinousi 90-luvulla Pasi Vihavainen.) 

Myös Harry Hakomäki ja Nico Backström, suomikiipeilyn merkkimiehiä, nähtiin jääputouksilla tänä talvena. Backström tunnetaan lisäksi vahvana vapaalaskijana.

Vaikka uusia harrastajia jääkiipeilyn pariin on tullut lisää, ruuhkat reiteillä eivät useimpia huolestuta. Ympäri maailmaa kiipeilyn perässä reissaava Sari Nevala kertoo, että oli usein partnerinsa kanssa ainoa kiipeilijä Suomen putouksilla.

Valkealassa sentään oli tänä talvena muutama muukin kiipeilijä. Ehkä tämä harrastus ei ole pääkaupunkiseudun ja Pirunkallion ulkopuolella vielä kovin suureksi kasvanut – tai sitten kaikki käyvät salapaikoissa, joista minulle ei kerrota!” Nevala vitsailee.

Magis Wallin Joe-poika Singaporesta -reitillä. (Ville Fagerholm on Vimeo)

 

Korouomassa kausi jatkuu edelleen

Posion Korouoma, puitteiltaan maan paras jääkiipeilypaikka, jäätyi tänä vuonna verkkaisesti. Ensimmäiset reitit päästiin kuitenkin kiipeämään perinteisesti itsenäisyyspäivänä.

”Vuosi sitten tosin pääsimme aloittamaan kauden kolmisen viikkoa aiemmin”, muistelee kuusamolainen Mikko Wendelin.

Intohimoisen jääkiipeilijän analyysi syistä myöhäisempään jäänmuodostumiseen on aukoton.

”Viime kevät oli kuiva, normaalit tulvatkin jäivät tulematta. Lämmin kesä kuivatti jääputousten yläpuolella olevia soita edelleen, joten valumaa oli vähän”, ruotii Wendelin, yksi Koillismaan Kiipeilyseuran (KoKiS ry) puuhamiehistä.

Korouoman tunnetuista putouksista Ruskea virta, Mammutti, Jaska Jokunen ja Revontuliputous olivat tällä kaudella hyvässä kuosissa. Mammutti oli normaalista selvästi myöhässä ja muodostui hieman vajaana. Veden virtaus jatkui voimakkaana läpi talven sekä Ruskealla virralla, putouksista suurimmalla, että Mammutilla. Niitä kiivetessään saattoi kirpeänäkin pakkaspäivänä saada niskaansa hyisen suihkun.

Jääkiipeilyssä Wendeliniä kiehtoo jään jatkuva muuttuminen.

”Lämpötilan ja veden valuman muutokset muokkaavat reittejä koko kauden. Jokainen kerta, kun kiipeämään tulee, on reitti vähän erilainen kuin edelliskerralla.”

 

Korouomalla pulkkailtiin ylhäältä alas. (Kuva: Markus Siivola)
Ulkoilemaan pääsee jo jääputouksia lähestyttäessä, eikä lähestymisen tarvitse olla tylsää ja työlästä. Mallia näyttää Aki Sysmäläinen matkalla kohti Korouoman pohjaa. (Kuva: Markus Siivola)

Korouoma, piippukota
Jääkiipeilijöitä iltapuhteiden ääressä Piippukodassa, Posion Korouomassa; kamojen kuivattelua, hakkujen ja jäärautojen teroittelua, huonon huumorin viljelyä. (Kuva: Markus Siivola)

 

Korouomassa toistakymmentä kertaa kaudessa vieraileva Wendelin ei ole vielä pannut jääkiipeilyvarusteitaan naulaan tämän kauden osalta. Tulevana viikonloppuna saattaa olla edessä vielä yksi retki rotkolaaksoon.

”Kauden päätöksen sanelee usein pikemminkin Korouoman tien kunto kuin putousten jää. Vaikean kelirikon takia parille pääseminen on loppukeväästä tavallisesti aikamoista seikkailua.”

Korouomassa Wendeliniä miellyttää hyvän kiipeilyn lisäksi paikka itsessään. Lähes jokaisella reissulla saa tiirailla kanjonin yllä leijailevia kotkia ja haukkoja, ja paikka itsessään henkii luonnonrauhaa. Hän toivookin, että myös retkeilijät löytäisivät kohteen aiempaa paremmin.

Korouomaan opastettuja kiipeilyreissuja ja -kursseja järjestävät helsinkiläinen Adventure Partners ja pyhätunturilainen Bliss Adventure.

 

Jääkiipeilyä Korouomassa. (Samuli Homanen on Vimeo)

 

Kaupalliset jääseinämät laskivat kynnystä

Matalimman kynnyksen paikkoja jääkiipeilyn kokeilemiseen olivat seikkailupalvelufirmojen jäädyttämät kalliot. Sellaisia löytyi kuluneena talvena ainakin Helsingistä Pirunkalliolta, Rukalla Kuru-rinteen kupeesta ja Pyhän Tajukankaalta.

Henrikki Matilainen nähtiin tiuhaan treenaamassa Pirunkalliolla. Jään kallioseinämälle loihti edellisvuoden tapaan helsinkiläinen Adventure Partners.

”Pirunkallio on ollut merkittävä jääkiipeilypaikka, varsinkin aloittelijoille ja lajiin tutustujille”, Matilainen sanoo.

Adventure Partnersin toimitusjohtajan Markku Mellasen mukaan kausi oli lyhyt mutta sitäkin intensiivisempi. Pirunkalliolla järjestettiin paitsi jääkiipeilyn peruskurssi, myös vapaalaskijoille suunnattu jäätikkötietouspäivä ja vuorikiipeilyn peruskurssi.

”Alun sähköhaasteiden jälkeen saimme jäädytystekniikan pelaamaan, joten ensikaudelle on mukava lähteä. Kaupungin kanssa on nyt sovittu pelisäännöt pidemmällä tähtäimellä, eli senkin puolesta kaikki on reilassa”, iloitsee Mellanen.

Pääkaupunkiseudun jääkiipeilijät ottivat avosylin vastaan mahdollisuuden päästä treenaamaan työpäivän päälle arki-iltoinakin, kuin sisäseinälle konsanaan. Pirunkalliosta muodostui myös kohtauspaikka. Moni löysi uusia kiipeilykavereita, ja iltavalaistuilla jääreiteillä kylvettiin siemen myös useille yhteisille kiipeilyreissuille.

”Lisäksi oli hauska havaita minulle uutena ilmiönä jääkiipeilyä systemaattisesti harjoittelevia tyyppejä. Aikamoista kehitystä saa näköjään aikaan lyhyessäkin kaudessa, kun pari kolme iltaa viikossa käy kilkuttelemassa”, Mellanen kertoo.

Lapissa puolestaan iloittiin siitä, että yhä useampi jääkiipeilyn kokeilija oli nainen.

”Jo toista talvea puolet jääkiipeilyn kokeilijoista oli naisia. Enemmistö asiakkaistamme on ulkomaalaisia, mikä on Lapin ohjelmapalveluille tyypillistä”, summailee Pyhätunturista käsin toimivan Bliss Adventuren Mikael Backman.

Kotimaisille kiipeilijöille Bliss Adventure järjesti Pyhä Ice Festival -jääkiipeilytapahtuman kursseineen ja taitoklinikoineen. Tapahtuma järjestetään myös kaudella 2012-2013.

 


Jääkiipeilyvälineitä: hakut, jääruuveja, jatkoja ja jääkiipeilykengät rautoineen. Vasemmalla mytty slingejä eli nauhalenkkejä, varmistuslaite ja prusik-lenkki. (Kuva: Markus Siivola)

 

Välinekauppa kävi

Jääkiipeily on väistämättä jossain määrin välineurheilua. Onneksi perusvermeitä saa myös vuokrattua.

Ilman hakkuja, kiipeilykenkiin kiinnitettäviä jäärautoja, köyttä, sulkurenkaita, nauhalenkkejä ja kypärää hommassa on hankala päästä liikkeelle. Harrastuksen edetessä yläköysittelystä liidaamiseen, myös jääruuvien ja jatkojen hankkiminen tulee ajankohtaiseksi.

”Jääkiipeilytuotteiden myynti kasvoi viime kaudesta. Sitä voi pitää hyvänä tuloksena, sillä kausi oli tänä vuonna lyhyt”, kertoo tuotepäällikkö Harri Seppi Vandernetista.

Helsinkiläinen Vandernet tuo maahan muun muassa Petzl- ja Beal-kiipeilytuotteita.

Myös Relaan Puodissa käytiin vilkkaasti kauppaa käytetyillä jääkiipeilyrompeilla kengistä hakkuihin.


Artikkelin kirjoittaja on paitsi Relaa.comin myös Bliss Adventuren osakas.

Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=40393.0

Artturi Kröger