Iso-Syöte Freeking Ride 2015 - Salamavaloa kohti

Lauantai-aamun maisema oli myrskyinen ja suhtkoht sumuinen. Kun sain naamasta nahkaluukut auki ja tiirailin pihalle oli kelikin samankaltainen. Tunturin laelle rakennetut kelounelmat olivat muurautuneet lumella vakuutusyhtiöiden painajaiseksi. Olosuhteen ollessa tämä, toivonkipinä pienestä kisamenestyksestä heräsi. Mikäli tienoo pysyisi koko päivän ajan yhtä tukkoisena, olisi tuomareiden vaikea nähdä kuka vetää ja miten. Freeride Park kaiken lisäksi sijaitsee Iso-Syötteen pohjoisella seinustalla, paikassa, jossa hyvälläkään kelillä aurinko ei paista risukasoihin.

 

Urheilujuhlaan liittyvät valmistautumisrituaalit ovat samat kuin aina ennenkin. Perjantai iltana vanhojen meriittien suullista parantelua ja aamupalalla jälkipelimonologin tapailua.
Muillakin atleeteille tuntui vaikeuksia olevan. Mitä oli kenelläkin kipeänä… pää, olkapäät, peppu, polvet, varpaat jne.

Harjoitusten aikaan aamusta näkyvyys on yhä nolla ja lajin mielekkyys mietityttää. Suorituspaikkaa hapuillaan käsikopelolla valkoisen avaruuden keskeltä. Lunta riittää ja viimevuotiseen verrattuna on mäki verraton. Linja ja dropit löytyvät helposti, vain useita hetkiä aikaisemmin kadotettu nuoruus on yhä hukassa. Ennakkoon olisi kai pitänyt harrastaa enemmän penkkiä ja vähemmän sohvaa. Tässä vaiheessa Skipe Oivo tilasi auringon paikalle vain soittamalle jollekin kaverille. Tämä mies kun tuntee enemmän sakkia kuin Jorma Pulkkinen.

Leikkausjonossa kun ollaan jo, ei ehkä kannattaisi enää odottaa vuoroaan hiihtokilpailun lähdössä. Lähtövaatteen alla on toki muitakin, joilla on ilmaiset kuosit, mikä velvoittaa. Sponssatun atleetin on kissan ristiäisten lisäksi mentävä vaikka koiran lakkiaisiin, jos sukset lähettänyt maksumies määrää. Itku on nyt nielaistava. GoPro osoittaa suksiin, monot ja hermot ovat riittävän kireällä. Nuoriso tiristää jännityspissiä hangelle.

 

Aletaan siis olla valmiita starttiin. Muutamaa minuuttia ennen omaa vuoroa ylilataus tekee näkymästä putken. Voittoputki se ei taida olla. Vaikka kilpailussa ei ole kuin kaksi sarjaa miehet ja naiset, olivat useat pilotit selvästi kehitelleet jälkipelejä varten oman sarjansa… lasit hukassa, monoski, lauta, tellu ja niin edelleen. Räsäsen Jukan kanssa ottelemme ”Mitä nuo täällä tekee” -kategoriassa.

Henkinen numerolappu rinnassa kuuntelen lähettäjättären hihkaiseman hepin ja ei muuta kun runopoikaa ränniin. Tuomareita ei näillä korkeuskäyrillä vielä ole, mutta vihollislaskijoiden arvostelevat katseet porautuvat ilmaiseksi saadun takin huppuun. Mäki on lopusta turhan tekninen ja lasketteluohjelmaa tulee vastaan siihen tahtiin, ettei nuppi meinaa ehtiä reagoimaan kaikkeen. Puut ja hyppyrit vilistävät filminä silmissä kuin täysillä eletty elämä. Journalistina yritän luonnollisesti vielä tallentaa fiiliksiä tätä juttua varten. Ihan turha on stunttailla, siirryn tyylissä letkeään wedelniin. Lopulta ei muu auta kuin yrittää pysyä pystyssä ja ottaa kiintopisteeksi maalialueelta pitkäputkisin kuvajournalisti. Noin minuutti menee päivästä pilalle, kunnes ihmisflipperi on game over. Olisi kai tarvittu extra balls.

Verraten varovaisesta laskusta ja sensitiivisestä lumituntumasta ei tälläkään kertaa saanut riittävästi pisteitä, josta seuraa kyrsivä karsiutuminen. Nuoremmat polvet omistavat lataavat siihen malliin, että oma tyylisuunta alkoi epäilyttämään. Kun siirryin kiukutellen kisailijasta lehtimiehen moodin ja menin kuvaamaan finaalivetoja tajusin viimein; velttohyppely verryttelyssä ei riitä podiumille, kun osa jengistä liitää ilmojen halki koko päivän.


Miesten sarjan voittaja Eetu Rintamaa. Kuva: Reuna

Menestystä arvioitaessa ei voi jättää huomioimatta virallisen kisamaskotti-Gimmon sabotaasia taustamusiikin osalta. Suoritukseen DJ:n kanssa huolella valittu Top Gun-teema Danger Zone oli vaihdettu Simo Salmisen Protestilauluun ja se oli omiaan sekoittamaan käännösrytmin, jolloin iso happi ennen maalialuetta jäi ottamatta ja yleisöltä haukkomatta.

Vasta Afrikasta palautettu hovikuvaaja Kim ”Jong” Öhman oli hieman hukassa sinne tänne poukkoilevien teinien taltioinnissa. Itse kun liikehdin rinteessä sarvikuonomaisesti, tallentui pokkarin kennolle helposti kappale kauneinta suomalaista vapaahiihtohistoriaa.


Reuna tulossa maalia kohtia. Kuva: Kim Öhman 

Miksi näitä tapahtumia järjestetään, on aivan yhtä suuri kysymys kuin se, miksi näihin pitäisi osallistua. Kahdestakin syystä. Vaikka ehtoopuolen perheenisällä tai perusliiraajalla juurikaan ei ole mahdollisuutta tarjota vastusta alan huipuille, on opettavaista verrata omaa törmäilyä vetohenkilön suoritteeseen. Harvoin pääsee läheltä seuraamaan, miten se lasku oikeasti pitäisi tehdä. Syötteen offpisteauditoriossa voi myös havaita, että me hiihtomallit ja elämäntapaesimerkit olemme lähes tavallisia ihmisiä. Toki omine vahvuuksinemme ja erityisominaisuuksinemme ja vaikka nyt parkkiin oltaisiin jo liian parkkiintuneita, niin kyllähän me vuorilla ja vähintään piireissä osataan liikkua.

Kisailijoiden löylyssä on viimeinen tilaisuus laittaa kilpakumppani ahtaalle. Vapaahiihtäjät ovat selkeästi yhtä suurta perhettä. Kopissa kuumenevat yhtälailla niin papat, penskat kuin unelmavävytkin.

Lantiot eivät valehdelleet, kun joraamista oli järjestetty Last Change:n yhtyeen lyömiin tahteihin. Bändi koostuu laskumiehistä. Tanakka soitanta osoittaa, ettei vakavakaan basismi täysin estä liikunnan harrastamista.


Sami Sarsama, Last Change. Kuva: Kim Öhman

Yläkerrassa kun räpsähti valomerkki, merimerkkeinä heiluva porukka päätyi konseptiltaan FreeKingRideäkin vapautuneempaan karaokediskoon. Paikkaan, johon asettuvat kaikki Pudasjärvellä siihen aikaan tajuissaan olevat ja jonka tehoneliöt tarjoavat viihdettä sekä ihmeteltävää kaikille niin tanssimusiikin, laulamisen kuuntelemisen kuin antropologiankin harrastajille. Tuloslista jätti taas hävinneille mahdollisuuksia reippaalle jossittelulle, mutta toisaalta kellaridiskossa on sijoituksesta huolimatta mahdollista sössötellä kilpasiskoille.

Pyhällä 19-23.3.2015 järjestettävään FreeKendiin mennessä on vapaahiihtäjän silmien valonarkuus jo varmasti parantunut ja kiinnostus turkkilais-amerikkalaiseen keittiöön hälvennyt. Siellä sitten jälleen kerran taas näytetään.

- reuna-


Jossittelu saa MeNaudatkin lentämään. Kuva: Reuna

 

Katso lisää Kim Öhmanin hienoja otoksia artikkelin oikeasta laidasta!

Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä